Pitkien lasten vanhemmat, kysymys
Miten suhtaudutte, kun lastanne päivitellään pitkäksi tai "onpa iso" tms...Ehkä itselläni on joku asennevamma, kun harmittaa niin paljon välillä (itsekin olen pitkä ja saanut kuulla siitä joskus pienenä). Meillä 5.5 vuotias, helmikuussa syntynyt on 126 cm ja koluun menee siis lähemmäs 140 cm mittaisena varmaan (135-140cm). Miten tukea lapsen itsetuntoa, ettei kokisi olevana niin erilainen kun muut samanikäiset ovat päätä lyhyempiä? Joskus tyttö luulee ikäisiään 3 vuotiaiksi kun huomaa olevansa paljon pidempi, vaikka olen yrittänyt kertoa että on monenmittaisia lapsia. JA sitten hölmöt aikuiset töräyttävät jotakin typeriä kommentteja pituudesta lapsen kuullen.
Kommentit (44)
päivitellään ääneen ja ihan lapsen kuullen. "Mitä onko hän jo koulussa näyttää ihan tarhaikäiseltä"....voitte kuvitella miten tyttö mielensä pahoittaa näistä ääliöistä kommenteista.
ylpeän oloinen, että häntä luullaan vanhemmaksi, koska on niin pitkä. Yleensä luullaan 3,5-4-vuotiaaksi. Mutta se ärsyttää minua, että vieraat ihmiset vaativat häneltä liikaa taitoja, kun luulevat vanhemmaksi. Esimerkiksi, poika ei vielä osaa jakaa lelujaan ja saattaa hiekkalaatikolla olla hyvinkin itsepäinen ja töniä muita. Tietysti lopetan sellaisen alkuunsa, mutta muut vanhemmat eivät välttämättä tajua, että poika on vasta kaksi. Käskevät häntä pyytämään anteeksi ja ihmettelevät, kun ei juohevasti onnistu, poika kun ei vielä kunnolla osaa puhuakaan. Ja muutaman kerran on puistossa ihmetelty, kuinka poika kulkee vielä vaipoissa.
tuovat sitä lastensa pituutta esille kuten eräs mun tuttavani. Puheenaiheet kääntyy aina jostain syystä hänen lastensa pituuteen...oma lapseni on keskimittainen poika ja kuulemma hänen poikansa rinnalla "pikkuruinen"....
älä välitä huono itsetunto jota pitää pönkittää tai siitten ei vaan ajattele ollenkaan mitä puhuu
monet aikuiset vaan eivät tajua että lapsella on inhimilliset tunteet...t. pienikokoisen tytön äiti
on 9v ja suunnilleen 7-8v lapsen kokoinen ja saa aina kuulla tästä aikuisilta. Naapurin rouva ihmetteli että onko tyttö tosiaan jo kohta 9v ja kuulemma "ehtii vielä kasvaa"...meni akka hiljaiseksi kun sanoin ettei tytön tarvi kasvaa yhtään sen nopeempaa kuin muidenkaan.
Samaa olen nähnyt.
Meillä on pitkä ja lyhyempi poika mutten puhu näistä asioista ja minua ei kiinnosta mitä muut puhuu ja harvemmin on puhuttu.
Kouluunmenotarkastuksessa terkka sanoi vanhemman pojan olevan pitkä ja muut ei ole juuri kommentoineet tai ehkä suodatan noi jutut?
Mutta sen olen huomannut että ihmiset jotka tapaa vittuuntua lapsensa jostain ominaisuudesta (vaikka ihan normaalistakin kuten pituudesta) että HE saavat asian nostaa pöydälle mutta muut ei. "Aina" jos joku ulkopuolinen puhuu hänen lapsen pituudesta niin se on jotain rasittavaa huomauttelua, mikään muu elämässä ei kosketa niin paljon kuin hänen lapsen pituus.
Itse en ole ottanut asiaa puheeksi erään mamman kanssa vaan hän on ihan omin käsin alkanut puhumaan miten hänen poikansa on jo vauvasta saakka ollut muita 5 senttiä pidempi ja miten hänen mies on syy kun tuo on liki 2 metrinen ja miten pojasta varmaan kasvaa isänsä veroinen ja plaa plaa.
Oma poika on yhtälailla pitkä mutten minä hiero siitä tuon naisen naamalle. Ei vaan jaksa kiinnostaa tuollainen asia. Jos hän kiinnittää huomion asiaan, pitää asiasta huutoa niin kyllähän siihen kylä vastaa; hänelle on ihmisten helppo sanoakin että miten hänen lapsi kasvaa pituutta kun itse pitää huolen että asiasta puhutaan.
Vaikka nyt jään odottamaan miten ap ei "koskaan" ole itse puhunut lapsen pituudesta ja miten muut "aina" asiasta puhuu. Vaihda ystäviä sitten?
teidän lapset ovat olleet 3-vuotiaina, jos ekalle mennessä muita päitä pidempiä?
teidän lapset ovat olleet 3-vuotiaina, jos ekalle mennessä muita päitä pidempiä?
Oli se vielä syntyessään saman kokoinen kun veljensä... Tyttö oli 5-vuotiaana melkein 15cm pidempi kuin pikkuveljensä nyt. Eli 5v pikkujätkä on sit semmonen 105cm lyhyt...
T: enmuistanumeroo
ylpeän oloinen, että häntä luullaan vanhemmaksi, koska on niin pitkä. Yleensä luullaan 3,5-4-vuotiaaksi. Mutta se ärsyttää minua, että vieraat ihmiset vaativat häneltä liikaa taitoja, kun luulevat vanhemmaksi. Esimerkiksi, poika ei vielä osaa jakaa lelujaan ja saattaa hiekkalaatikolla olla hyvinkin itsepäinen ja töniä muita. Tietysti lopetan sellaisen alkuunsa, mutta muut vanhemmat eivät välttämättä tajua, että poika on vasta kaksi. Käskevät häntä pyytämään anteeksi ja ihmettelevät, kun ei juohevasti onnistu, poika kun ei vielä kunnolla osaa puhuakaan. Ja muutaman kerran on puistossa ihmetelty, kuinka poika kulkee vielä vaipoissa.
Poika on 1 v 5 kk ja ikäistään pidempi. Jatkuvasti saan selittää puistossa että poika ei vielä osaa puhua. Ja kyllä, se on ihan normaalia ettei tuon ikäinen osaa puhua vieläKÄÄN oikeastaan sanaakaan. Se on sitten eri asia, jos kolme vuotias ei puhu mitään. Ärsyttää :/
Saatu lähetettä fysioterapeutille ja terpparille kun kömpelyyttä ym. Pikkasen voi olla hankalaa kun pituutta tulee niin vauhdilla kehon hallinnan kanssa ja silmätikkuna saa olla ainakin liikuntatunnilla.
Ei sillä pituudella suoraan tokalle mennä vaikka meillä oppinut lukemaan 5v, ei todellakaan...
Olen itse ollut lapsena pitkä, päätä pidempi kuin muut. Minut onneksi opetettiin olemaan ylpeä pituudestani. Jos joku tuli kauhistelemaan, otin automaattisesti kohteliaisuutena. Nykyäänkin vielä ajattelen, että en ole "liian" pitkä: on vain ihmisiä jotka ovat lyhyempiä :)Olen siis nainen ja pituutta on n. 180cm
Ja nyt 6,5 v kotona mitattuna reilu 134 cm. Eli aika lailla samoissa mitoissa. Tyttöäni pidetään usein vanhempana kun on ja naapurin tyttö jonka kanssa tyttö leikkii usein on 8 v ja hieman tyttöäni lyhyempi. Vielä näyttää siltä että pituus ei tyttöäni haittaa. Kavereita onnpaljon ja eri mittasia, sekä samanikäisiä ja vanhempia. Ei kai sitä itsetuntoa voi muulla tavoin vahvistaa kun keulalla ja löytää harrastuksiä missä lapsi voi saada onnistumisa.
Yritän olla murehtimatta tulevaisuutta ja luulen että pituuskasvu tasaantuu ajan myötä. Kumpikaan meistä vanhemmista ollaan mitenkään erityisen pitkiä.
En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka pilkkaavat pitkiä esim. Amazoneiksi tai muiksi, kuten en ymmärrä niitäkään ihmisiä, jotka pilkkaavat lyhyitä esim. kääpiöiksi tms. Meitä on monenlaisia ja se on rikkautta! Toivoisin vain, etteivät aikuiset ihmiset lähtisi mukaan moiseen nimittelyyn ja päivittelyyn, koska se on loukkaavaa varsinkin lapselle, mutta myös aikuiselle. Ja aikuisiltahan lapset oppivat käytösmallinsa. Lapset kuulevat kaiken, myös silloin kun aikuinen ei sitä osaa arvata! Harvion ylipainoiseltakaan kysytään ensikohtaamisella, että herranjumala mikä läski; kuinkas paljon sinä painatkaan?!
Poikani on 2v7kk ja on jo 105cm pitkä,saatan välillä jopa itsekin pitää häntä vanhempana kuin onkaan koska on niin iso. Ja huomaa monesti miten tuntemattomat katsovat pitkään kun ei puhu vielä kunnolla. Saapa nähä kuin isoksi poika kasvaa..:)
että pituus on hieno asia.
Olen itse pitkä nainen (176), ja pienestä pitäen saanut kuulla taivasteluja, mikä vaikutti itsetuntoon. Nykyään olen pituudestani ylpeä.
Lasteni isä on myös pitkä, joten tiesin, että tytöistä tulee pitkiä.
Uskoisin, että olen onnistunut tavoitteessani, koska tytöt tuntuvat säälivän lyhyitä lapsia. Olen kuitenkin sanonut, että pituudesta puhuminen ei ole asiallista ja kaikki ovat sen pituisia kuin ovat: se ei ole mikään puheen aihe.
Lapset on isompia ja pidempiä..en usko että on mikään erikoisuus enää tuo 130 cm. Minulla on poika, mutta uskon hänen olevan kouuiässä vieläkin pidempi.
Mutta siis ymmärrän että ketuttaaa, onko nämä arvostelijat vanhempia ihmisiä? Heidän aikaanhan 170cm nainen oli jo outo, nythän alle sen on aika lyhyt.
13v 180cm ja kenkä 45. Ei ole haitannut pituus,yläkoulussa pituuserot senkuin lisääntyy,kun toiset kasvaa jo murrosiän pituutta ja toiset ei. Sattaa olla tosi suuriakin eroja.
Meillä on kolme lasta,kaikki 1-vuotiaana olleet n.83-84 cm pitkiä. Enemmän lyhyys minusta haittaa,eihän kukaan haluaisi olla paljon lyhyempi kuin muut. Ainoa haitta pituudesta tosiaan on tuo,että luullaan vanhemmaksi kuin on.
ei taida pulaa olla, eikä pituudesta muutenkaan haittaa. Pitkillä ihmisillä on usein upeat pitkät jalatkin :)
Itse olen vain 165cm, ja olisin kyllä ihan mielelläni vaikka 179cm. Olisin edelleenkin miestäni lyhyempi :)
Ja omasta "pituudestani" huolimatta poika täyttää pian kolme, ja on n. 100cm jo, eli ei taida ainakaan äitinsä geeneillä kulkea ;)
Minusta on hienoa, että on erilaisia ihmisiä. Olisi aika hassua, jos kaikki olisivat saman pituisia ja painoisia ja värisiä...
mulla 3 pitkää lasta ja samaa päivittelyä kuullut. Lapset osaa olla asiallisia, aikuiset ne niitä typeryyksiä laukoo.
tuovat sitä lastensa pituutta esille kuten eräs mun tuttavani. Puheenaiheet kääntyy aina jostain syystä hänen lastensa pituuteen...oma lapseni on keskimittainen poika ja kuulemma hänen poikansa rinnalla "pikkuruinen"....