Olen 28-vuotias nainen ja asun yhä vanhempieni kotona

Vanhempien nurkissa, ei silti säästöjä, ei töitä. Oletko itse rehellisesti tyytyväinen tilanteeseen? Kuulostaa siltä, että pelkäät itsenäistyä ja ottaa ohjat käsiin.



Kelpaisiko sulle vastaavassa asemassa oleva mies?

Voisit harkita poismuuttoa jos sopiva mies löytyisi?? Tarkoitatko siis muuttavasi suoraan lapsuudenkodistasi avo/avioliittoon tulevan miehesi luokse? Ihan kuten joskus sata vuotta sitten tyttäret läksivät miehelään vaimoiksi isiensä kotoa.

Kuule, eiköhän sinulle tekisi hyvää asua ihan omillasi ja itsenäistyä kantamaan vastuuta omasta elämästäsi ja sen valinnoista jo ennen kuin sinulla edes on mitään miesystävää!?

Ymmärrän tuon selittämäsi "kätevyyden" asua vielä kotona mutta kyllä tässä vanhempasi tekevät aika karhunpalvelusta... Oletko kenties ainut lapsi?

Kerroit päättäneesi opiskelusi vasta hiljattain. Asuit ilmeisesti myös koko opiskeluajan vanhempiesi kotona. Mitä opiskelukaverisi siitä tuumasivat? Toitko kavereita kotiisi? Kävitkö/käytkö bilettämässä? Pyytävätkö miehet sinua treffeille?

Kerroit, ettei sinulla ole ollut kunnollista seurustelusuhdetta oikeastaan koskaan, vain satunnaista tapailua ja seksiä. Ethän vain anna käyttää itseäsi hyväksi!? Miten on itsetuntosi laita?

Miten minusta tuntuu, että tässä on kyse pohjimmiltaan paljon enemmästä kuin vain yksinkertaisesta kysymyksestä, "voinko ikinä löytää aviomiestä, ellen muuta omaan kotiin".

Kyllä minulle olisi este, jos olisin mies ja tapaisin naisen, joka noin vanhana asuisi vanhempiensa luona ilman että vanhemmilla olisi saattohoito menossa tms. Siis että työtön ihminen asuaa 28-vuotiaana kotona nyky-Suomessa, ei ole mitenkään normaalia! Miten selittäisit sen miehelle? Olettaisitko että aina majailisitte miehen luona, jos sellaisen löytäisit? Mites sitten vanhempiesi euttaminen?

Mikset ole muuttanut lähelle vanhempiasi ja auttelisi heitä sieltä käsin? Niin oni tekee. Toisaalta miksei venhempasi voisi palkata avustajaa ulkopuoleta, miskiolet loputtomasti heidän apulaisensa?

Ja vielä olet kranttu! Mitä jos tapaisit itsesi kaltaisen? Mies joka olisi vaikka 34v ja asuisi kotonaan. Olsii työtön. Ja vielä kranttu naisten suhteen? Mitä ajattelisit ihan käsi sydämellä?

parisuhdemarkkinoilla.



Jos mies olisi aina asunut lapsuudenkodissaan, ei olisi kunnolla ollut työelämässä jne. en edes vilkaisi tuollaista. Syitä mm. se että minusta jokaisen pitää asua omillaan ennen parisuhdetta, ei ole hyvä jos muuttaa lapsuudenkodista suoraan toiseen "valmiiseen kotiin".

Sinulta ap puuttuu ihan oleellisia perustaitoja elämässä, osaisitko hankkia sähkösopimuksen kotiisi, maksaa vuokran säännöllisesti, elää tulojen mukaan, ottaa 100% vastuu itsestäsi, eli huolehtia kokonaan omasta arkielämästä kahvinkeittoineen, pyykinpesuineen jne. ilman että kukaan "helpottaa taakkaa".



Ja tärkeimpänä tämä: jotta ihminen osaa olla toisen kanssa, hänen pitää tuntea ensin itsensä! Ja siihen "yksinäisyys" (=kotona yksin omien ajatusten kanssa) paras keino. Tuota ei opi jos yhden illan on yksinään kotona, vaan sillä että elää yksin omassa asunnossa.



Itse ainakin arvostan miehissä sitä että ovat ns. vahvoja ja pärjäävät omillaan. Tarkoittaa sitä että tulevat toimeen omilla rahoilla, osaavat pitää itsestään ja asunnostaan huolen. On vaikea verrata miestä (joka ei koskaan ole vuokrasopimusta allekirjoittanut vaan aina äidin helmoissa roikkunut!) mieheen joka on itse elänyt omillaan ja esim. matkustellut ja pärjännyt aina hyvin YKSIN.

Sinä et tunne parka vielä itseäsikään. Olet elellyt hyyryläisenä vanhempiesi kodissa tolkuttoman kauan. Siihen ei ole järkevää syytä, vaikka iin yrität itsellesi väittää. Et ole uskaltanuty lähteä omillesi. Napanuora on kiinni.



Miehenä en toiste soittelisi, jos nämä seikat sinusta paljastuisi. Ehkä siksi sinulla on ollut vain seksijuttuja ja irtojuttua, ethän voi kertoa itsestäsi noita järkyttävän noloja asioita, joiden takai tulisit sitten kuitenkin luultavsti dumpatuksi.

Onkohan se nyt 39 tai 40-vuotias ja asuu äitinsä kanssa. Maksaa äitilleen asumisesta ja ruuasta 200€/kk...

24v mutta melkein heti muutin takaisin kotiin kun äiti sairastui, sitten muutin 26v vähän sen jälkeen kun äiti kuoli, ja melkein heti löytyi mies joka muutti luokseni.. Tästä nyt jo 15v ja yhdessä yhä ja lapsikin on. Ehdit kyllä.

jos työpaikkana on joku tonnin kuukausipalkan osa-aikatyö, niin ei löydy minkäänlaista luukkua, johon rahat riittäisi. Kai se on parempi asua vanhemmilla, korvata se sovitusti ja olla nostamatta yhteiskunnan tukia? Ja ei, olipa koulutus mikä tahansa, niin kaikille ei riitä paremmin palkattuja töitä, jonkun on pakko olla köyhä.



Ap:lle taas sanoisin, että asenteesta tuo on kiinni. Kannatko vastuun itsestäsi, toiminnastasi, elämästäsi? Oletko selkeästi kotona korvausta vastaan asuva, vaiko edelleen nimenomaan vanhempien lapsen ominaisuudessa kotona asuva? Onko sulla selkeä selitys kotona asumiselle - eli siis raha, työtilanne, tmv. syy - jokin muu kuin se, ettet uskalla itsenäistyä.



Toisaalta jos se oikea tapaus osuu vastaan, niin sullahan ei ole mitään riskiä, kun vanhempien luona on aina koti, mihin palata, vaikka asiat eivät onnistuisikaan.

muuttaa vaikka kaverin kanssa kimppakämppään, vert. jäädä vanhempien nurkkiin.

vanhempiensa tykönä.



Ja ei ole minkäänsortin vammainen, ihan koulut käynyt ja työelämässä.



En tajua.

vanhempiensa tykönä. Ja ei ole minkäänsortin vammainen, ihan koulut käynyt ja työelämässä. En tajua.

saati ruasta mitään, käyttää vanhempiensa autoo jne.

Ihmettelen kyllä, miten voi olla niin että asuu edelleenkin, aikuisenakin toisten nurkissa eikä halua sieltä pois, omaan elämään.

Mä lähdin riemuiten, heti kun se vaan oli mahdollista. Ensin opiskelijakämppään, sitten kun sain töitä niin heti omaan. Alkuun tietysti oltiin aina vuokralla, mutta oli oma tupa ja oma lupa, se oli pääasia :)

Eikä tää johtunut siitä että olisi ollut huonot välit vanhempiin. Sitä vaan oli niin kova halu päästä omilleen, laittaa omaa ja pärjätä omillaan.

Yksi iso syy, miksi en ole muuttanut kotoa pois, on se, että sekä vanhemmat että minä hyödymme tästä järjestelystä. He tarvitsevat apuani tietyissä käytännön asioissa ja minä tarvitsen edullisen katon pääni päälle. Jos muuttaisin pois, heidän pitäisi etsiä apunsa jostain muualta ja maksaa palkkaa pienistä ansioistaan. Eli minun lisäkseni myös vanhempani hyötyvät tästä rahallisesti ja varmaan tämän vuoksi he eivät ole koskaan ehdottaneet minulle poismuuttoa.



Joku sanoi, että mulla on varmaan paljon rahaa säästössä. Ei oikeastaan ole, koska valmistuin vasta kaksi vuotta sitten ja olen ollut enimmäkseen työttömänä tänä aikana. En maksa vanhemmilleni vuokraa, mutta teen yleensä perheen ruokaostokset ja maksan ne.



En kuitenkaan avannut tätä ketjua ruotiakseni syitä, miksi asun edelleen kotona, vaan siksi, että saisin kuulla mielipiteenne siitä, onko kotona asuminen todellinen este hyvän miehen löytämiselle. Ei varmasti teoriassa, mutta käytännössä se varmaan voi karkottaa hyviä ehdokkaita?

Ihan jo oman identiteetin kehittymisen kannalta kannattaisi muuttaa jo omilleen. Jotain on jäänyt kehityksessä välistä, jos sinua ei houkuta katkoa jo napanuoraa vanhempiin.



Kuka mies haluaa asua appivanhempien luona? Harvassa taitaa olla. Vai ajatteletko, että jos sinulla olisi mies, muuttaisit pois vanhempien luota? Silloinhan vanhempasi eivät tarvitsisikaan sinua kuten väität.

Ihan jo oman identiteetin kehittymisen kannalta kannattaisi muuttaa jo omilleen. Jotain on jäänyt kehityksessä välistä, jos sinua ei houkuta katkoa jo napanuoraa vanhempiin.

Kuka mies haluaa asua appivanhempien luona? Harvassa taitaa olla. Vai ajatteletko, että jos sinulla olisi mies, muuttaisit pois vanhempien luota? Silloinhan vanhempasi eivät tarvitsisikaan sinua kuten väität.

Mutta kyllä haluaisin muuttaa pois, jos sopiva mies löytyisi. Tietysti vanhempani pärjää ilman mua tarpeen vaatiessa, mutta kyse on siitä, että elämämme on helpompaa näin. Siksi varmaan oon lykännyt sitä poismuuttoa koko ajan, kun tuntuu, että elämä muuttuisi niin radikaalisti hankalammaksi muutettuani. Samalla tunnen syyllisyyttä vanhemmistani, vaikka uskonkin että he ymmärtää, jos haluan pois muuttaa.

ap

Asu ensin yksin.

Asu ensin yksin.

esim baarissa tai kahvilassa tms? Eihän se otsassi lue. Eli kotona asuminen ei ole syy. Eli miten se kotona asuminen karkottaa ne hyvät ehdokkaat? Pitäähän sinun ensin kohdata joku ja jossain vaiheessa kertoa asumisjärjestelysi. Ei ehkä heti ensitapaamisella.

En kuitenkaan avannut tätä ketjua ruotiakseni syitä, miksi asun edelleen kotona, vaan siksi, että saisin kuulla mielipiteenne siitä, onko kotona asuminen todellinen este hyvän miehen löytämiselle. Ei varmasti teoriassa, mutta käytännössä se varmaan voi karkottaa hyviä ehdokkaita?

kommentistasi päätellen.



ap

Ei tuo nykyinen järjestely kuulosta järkevältä. Olet henkisesti sidottu lapsuudenkotiin, lisäksi ammatillisestikin asiasi eivät ole kunnossa.



Tarvitset nyt kunnon itsenäistymisen. Muuta vaikka työn perässä uuteen kaupunkiin pois vanhempien luota, ei ole hyvä heti työuran alkuun olla vuosia "pääasiassa työttömänä" kuten ilmaisit.



Sanoit olevasi kranttu miehen suhteen. Jos vaadit mieheltäsi paljon, et kai voi tyytyä itsesi suhteen vähempään.

Voisit harkita poismuuttoa jos sopiva mies löytyisi?? Tarkoitatko siis muuttavasi suoraan lapsuudenkodistasi avo/avioliittoon tulevan miehesi luokse? Ihan kuten joskus sata vuotta sitten tyttäret läksivät miehelään vaimoiksi isiensä kotoa.



Kuule, eiköhän sinulle tekisi hyvää asua ihan omillasi ja itsenäistyä kantamaan vastuuta omasta elämästäsi ja sen valinnoista jo ennen kuin sinulla edes on mitään miesystävää!?



Ymmärrän tuon selittämäsi "kätevyyden" asua vielä kotona mutta kyllä tässä vanhempasi tekevät aika karhunpalvelusta... Oletko kenties ainut lapsi?



Kerroit päättäneesi opiskelusi vasta hiljattain. Asuit ilmeisesti myös koko opiskeluajan vanhempiesi kotona. Mitä opiskelukaverisi siitä tuumasivat? Toitko kavereita kotiisi? Kävitkö/käytkö bilettämässä? Pyytävätkö miehet sinua treffeille?



Kerroit, ettei sinulla ole ollut kunnollista seurustelusuhdetta oikeastaan koskaan, vain satunnaista tapailua ja seksiä. Ethän vain anna käyttää itseäsi hyväksi!? Miten on itsetuntosi laita?



Miten minusta tuntuu, että tässä on kyse pohjimmiltaan paljon enemmästä kuin vain yksinkertaisesta kysymyksestä, "voinko ikinä löytää aviomiestä, ellen muuta omaan kotiin".