Miksi yksinhuoltajat unohtavat että heillä itselläänkin on elatusvelvollisuus lapsista?

neljästä lapsesta vaan 100e yhteensä. Ei lastenvalvojan mukaan ole varaa enempää reilun tonnin kk palkasta maksaa. Isälle jää vuokran jälkeen 700e omiin menoihin, meillä jotain 260e per naama, kaikki elarit ym mukaan laskettuna. Noista sitten maksan kaikki. Että ei todellakaan isä maksa samaa kuin yhdessä asuessamme!

lasten kanssa asuessaankin. Ja elatussopimukseen voi erikseen kirjata kohdan miten vanhemmat osallistuvat harrastuskuluihin.

On lähivanhemman oma vika jos ei ole siitä lastenvalvojan luona paperia tehnyt, myöhäistä itkeä.

niin etäisä saa rahaa 3 kertaa sen mitä meillä on tuloja henkilöä kohden, mutta hän ei voinut viedä kuin yhden lapsen Lintsille kun "ei ole varaa kun se on niin kallista". Mitään lomamatkoja ei lasten kanssa tee, vaan ne tehdään uuden tyttöystävän kanssa nyt kun ei ole enää lapset taloudellisena rasitteena. Me ei muuten yhdessä asuessamme matkustettu kertaakaan perheenä ulkomaille, paitsi Tukholmaan.

ulkomaille, ei tarvitse exän matkaa kustantaa, kustantaa vain itsensä ja lapsensa.

Sitähän sinä ajoit takaa, ettet enää itse pääse lomamatkoille??

Siitä syystähän ne juuri ovat yksinhuoltajia- eivät ole kyenneet edes perhettä pitämään kasassa. Surullista, mutta totta että eronneet naiset ovat pirun itsekeskeisiä kaikki.

petti ja jätti. Oma vika tietenkin, miehessä ei mitään vikaa. Hyvin kelpasi seuraavallekin!

Mutta miten tämä liittyy siihen, että mies on kuitenkin vastuussa omista lapsistaan ja elatusvelvollinen??

Niin paljon turhia eroja Suomessa, en nyt tarkoita sinua, mutta monia muita, joissa äidin itsekkyyden vuoksi perhe on hajonnut. Sitten nämä haahkat vielä yrittävät kyniä mieheltä viimeisetkin pennit. Toki miehellä perheestään elatusvelvollisuus on.

...... riippumatta siitä, miten sen etävanhemman taloustilanteelle käy. Eli määrättyä elatusmaksua ei noin vain voikaan mennä muuttamaan pienemmäksi, vaikka työt loppuisi tai tulisi ylimääräisiä pakollisia kuluja tms.

Kun lähi keksii, että elareitra pitää korottaa, se on ihan simppeliä: yhteyttä lastenvalvojaan ja uusinta-arvio.

Kun etällä taloustilanne ja tulot romahtaa ja hän yrittää samaa; maksaa vähemmän elareita tai sitten niin, ettei ollenkaan ja etä saisi kelan minimin, se ei onnistukaan, koska lähi ei siihen suostu, eikä lastenvalvojakaan, eikä sitä lakikaan mahsollista. Ja maksamattomat peritään takaisin ulosoton kautta.



Kun ydinperheessä välillä tulee isompia pakollisia laskuja, yllättäviä menoja, tai vanhemmilla syystä tai toisesta väliaikaisesti tai pidempikestoisesti tulot romahtaa / pienenee, se vaikuttaa koko perheen elintasoon. Kaikki lapset nipistää, ruuasta, vaatteista, menoista ym.



Eroperheissä etävanhempi edelleen maksaa sitä saman suuruista elatusmaksua, etälapsen elintaso pysyy samana, mutta uuden liiton nuoremmat lapset elävät niukempaa talousaikaa, heille ei riitäkään. Eikö se oli väärin niitä nuorempia sisaruksia kohtaan? Yksi saa, mutta toiset kituuttavat.



Ja se, että etä saisi - jos on mies siis! - nolla-sopimuksen tai alennusta elareihin tms. ei kyllä tule onnistumaan! siihen ei kukaan taho oikeasti suostu.

Eli miksi pitää ymmärtää lähi-yh:n tilannetta ja lapsen kasvavia kuluja, mutta kun tilanne on toisin päin, etäelättäjä ei pystykään entiseen malliin elättää edes itseään, etälapsen elintaso ei saa muuttua eikä elareita pienennetä? Ydinperheessä yhden vanhemman tulojen romahdus vaikuttaa koko perheeseen, kaikkiin lapsiin, ja se on kuitenkin ihan ok. Ei siellä esikoiselle anneta enemmän kuin kuopukselle.

No sinähän saat kuitenkin minimielarit, kela maksaa sulle loput? Sinne minimiin asti per lapsi?

Ja jos sen miehen tulot ovat nettona vähän yli tonnin, niin miten se voisikaan enemmän maksaa? Pitäähän sen äijän jossain asua, että voi lapsiaan tavata, ja maksaa vuokra. Ja syödäkin sen pitäisi.

isällä jää vuokran jälkeen omiin menoihin (ruoka, puhelin, netti, työmatkat, ym) 700 e, sulla ja neljällä lapsellasi 1300 e / kk. Asumismenojen jälkeen.

Ihan hyvin. Mulla tuo ei ole edes nettopalkka, joten ...

neljästä lapsesta vaan 100e yhteensä. Ei lastenvalvojan mukaan ole varaa enempää reilun tonnin kk palkasta maksaa. Isälle jää vuokran jälkeen 700e omiin menoihin, meillä jotain 260e per naama, kaikki elarit ym mukaan laskettuna. Noista sitten maksan kaikki. Että ei todellakaan isä maksa samaa kuin yhdessä asuessamme!

lasten kanssa asuessaankin. Ja elatussopimukseen voi erikseen kirjata kohdan miten vanhemmat osallistuvat harrastuskuluihin.

On lähivanhemman oma vika jos ei ole siitä lastenvalvojan luona paperia tehnyt, myöhäistä itkeä.

...... riippumatta siitä, miten sen etävanhemman taloustilanteelle käy. Eli määrättyä elatusmaksua ei noin vain voikaan mennä muuttamaan pienemmäksi, vaikka työt loppuisi tai tulisi ylimääräisiä pakollisia kuluja tms.

Kun lähi keksii, että elareitra pitää korottaa, se on ihan simppeliä: yhteyttä lastenvalvojaan ja uusinta-arvio.

Kun etällä taloustilanne ja tulot romahtaa ja hän yrittää samaa; maksaa vähemmän elareita tai sitten niin, ettei ollenkaan ja etä saisi kelan minimin, se ei onnistukaan, koska lähi ei siihen suostu, eikä lastenvalvojakaan, eikä sitä lakikaan mahsollista. Ja maksamattomat peritään takaisin ulosoton kautta.

Kun ydinperheessä välillä tulee isompia pakollisia laskuja, yllättäviä menoja, tai vanhemmilla syystä tai toisesta väliaikaisesti tai pidempikestoisesti tulot romahtaa / pienenee, se vaikuttaa koko perheen elintasoon. Kaikki lapset nipistää, ruuasta, vaatteista, menoista ym.

Eroperheissä etävanhempi edelleen maksaa sitä saman suuruista elatusmaksua, etälapsen elintaso pysyy samana, mutta uuden liiton nuoremmat lapset elävät niukempaa talousaikaa, heille ei riitäkään. Eikö se oli väärin niitä nuorempia sisaruksia kohtaan? Yksi saa, mutta toiset kituuttavat.

Ja se, että etä saisi - jos on mies siis! - nolla-sopimuksen tai alennusta elareihin tms. ei kyllä tule onnistumaan! siihen ei kukaan taho oikeasti suostu.

Eli miksi pitää ymmärtää lähi-yh:n tilannetta ja lapsen kasvavia kuluja, mutta kun tilanne on toisin päin, etäelättäjä ei pystykään entiseen malliin elättää edes itseään, etälapsen elintaso ei saa muuttua eikä elareita pienennetä? Ydinperheessä yhden vanhemman tulojen romahdus vaikuttaa koko perheeseen, kaikkiin lapsiin, ja se on kuitenkin ihan ok. Ei siellä esikoiselle anneta enemmän kuin kuopukselle.

hakea maksuun muutosta, jos elämäntilanne muuttuu, esim. joutuu työttömäksi. Näin infosi lastenvalvoja.

...rakkaus ja sitoutuminen ovat sinänsä eri asia. Sitoutuminen ei tuota sellaista välitöntä tyydytystä, mitä meille opetaan olevan. Siksi sitä pelätään ja lähdetään lätkimään heti kun näyttää vähän kinkkiseltä. Tyyliin: Minulla on aikaa loputtomasti löytää sellainen elämä, joka minulle oikeasti kuuluu... Mikä on tietysti paskapuhetta.



helvetin moista itsekkyyttä! minäminäminä minä...tällaisia ovat kaikki yksinhuoltajat.

ei ole osuutta asiaan? Juu, toki minunhan syy se on ettei perhe-elämä jaksanut enää miestä kiinnostaa vaan vaihtoi sen ryyppäämiseen ja villiin sinkkuelämään ja parikymppisten misujen iskemiseen. Häippäsi ja laittoi tekstarin perään. Toki minä se itsekäs olin kun jäin neljän lapsen kanssa ja mies epäitsekäs muuttaessaan keskustaan sinkkuyksiöön johon ei nyt lapsia voi ottaa kuin harvoin kun ei ole tilaa...

Siitä syystähän ne juuri ovat yksinhuoltajia- eivät ole kyenneet edes perhettä pitämään kasassa. Surullista, mutta totta että eronneet naiset ovat pirun itsekeskeisiä kaikki.

Siitä syystähän ne juuri ovat yksinhuoltajia- eivät ole kyenneet edes perhettä pitämään kasassa. Surullista, mutta totta että eronneet naiset ovat pirun itsekeskeisiä kaikki.

petti ja jätti. Oma vika tietenkin, miehessä ei mitään vikaa. Hyvin kelpasi seuraavallekin!

Mutta miten tämä liittyy siihen, että mies on kuitenkin vastuussa omista lapsistaan ja elatusvelvollinen??

Niin paljon turhia eroja Suomessa, en nyt tarkoita sinua, mutta monia muita, joissa äidin itsekkyyden vuoksi perhe on hajonnut. Sitten nämä haahkat vielä yrittävät kyniä mieheltä viimeisetkin pennit. Toki miehellä perheestään elatusvelvollisuus on.

on aina kahden kauppa. Pettämistä ja toisen naisen matkaan lähtemistä en kuitenkaan ota edes 1 % omalle vastuulleni, täysin miehen oma valinta ja hänen tapansa ratkaista kriisi.

Juu, jos meitä olis vaan 2 perheessä niin 1300e/kk olisi vastaava kuin etän 700e/kk. Mutta nyt etän tulot kuitenkin kolme kertaa sen verran omiin menoihin kuin hänen lapsillaan on omiin menoihinsa. Etkö ymmärrä eroa? Onko eri asia tulla toimeen 700e kuussa kuin 260e kuussa? No etä ei edes tee päivätyötä jota olis kuitenkin mahdollisuus tehdä jos ei tulot riitä. Minä en taas pienen vauvan äitinä voi. Ja vaikka tonnin lisätuloilla miehen tulot nousisi tonnin per oma napa, meillä se olisi vaan 200e per naama.

No sinähän saat kuitenkin minimielarit, kela maksaa sulle loput? Sinne minimiin asti per lapsi?

Ja jos sen miehen tulot ovat nettona vähän yli tonnin, niin miten se voisikaan enemmän maksaa? Pitäähän sen äijän jossain asua, että voi lapsiaan tavata, ja maksaa vuokra. Ja syödäkin sen pitäisi.

isällä jää vuokran jälkeen omiin menoihin (ruoka, puhelin, netti, työmatkat, ym) 700 e, sulla ja neljällä lapsellasi 1300 e / kk. Asumismenojen jälkeen.

Ihan hyvin. Mulla tuo ei ole edes nettopalkka, joten ...

neljästä lapsesta vaan 100e yhteensä. Ei lastenvalvojan mukaan ole varaa enempää reilun tonnin kk palkasta maksaa. Isälle jää vuokran jälkeen 700e omiin menoihin, meillä jotain 260e per naama, kaikki elarit ym mukaan laskettuna. Noista sitten maksan kaikki. Että ei todellakaan isä maksa samaa kuin yhdessä asuessamme!

lasten kanssa asuessaankin. Ja elatussopimukseen voi erikseen kirjata kohdan miten vanhemmat osallistuvat harrastuskuluihin.

On lähivanhemman oma vika jos ei ole siitä lastenvalvojan luona paperia tehnyt, myöhäistä itkeä.

Kumpiko on se itsekkäämpi, se joka hylkää perheen ja lapset lähtien elämään bile-elämää vai se joka jää huolehtimaan lapsista? En ymmärrä sun logiikkaasi, mitä epäitsekästä on siinä että lähtee ja hajottaa lastensa perheen? Ja mitä itsekästä siinä että jää yksin huolehtimaan lapsistaan (ja vaatii sitä hylkääjää kantamaan edes taloudellisen vastuun jälkikasvustaan)?

...rakkaus ja sitoutuminen ovat sinänsä eri asia. Sitoutuminen ei tuota sellaista välitöntä tyydytystä, mitä meille opetaan olevan. Siksi sitä pelätään ja lähdetään lätkimään heti kun näyttää vähän kinkkiseltä. Tyyliin: Minulla on aikaa loputtomasti löytää sellainen elämä, joka minulle oikeasti kuuluu... Mikä on tietysti paskapuhetta.

helvetin moista itsekkyyttä! minäminäminä minä...tällaisia ovat kaikki yksinhuoltajat.

maksan mielellään hyvän elatusmaksun! ja jos ei kelpaa olen valmis ottamaan lapsen itselleni jota ei erossa haluttu! pärjään hyvin lapseni kanssa jonka exä tietysti tiesi (vein hoitoon, tein ruoan, siivosin, rakensin, korjasin jne...nää oli sivu juoni!) olisin halunnut lapseni mutta kun yhteiskunta on luotu että äiti saa lapsen, enkä halunnut lähteä tätä vastaaan tappelemaan, olisi ollut hyvät näytöt ja tausta! Kuitenkin olen hyvä isä tytölleni! ja olen sitä aina.



Tää oli vain yhden miehen omakohtainen kommentti.

Toinen järkytys on se, miten nämä samat äitipuolet/etäisät jäkyttävät siitä, miten lapsella ei saisi olla lähiäidin kanssa kivaa: ei harrastuksia, huvipuistoa eikä hienoja vaatteita, koska yh on automaattisesti köyhä ja se pitää kanssa näkyä. Eikö nyt herranjestas ole aika järkyttävää, että kun lapsen vanhemmat eroavat, lapsen pitäisi yllättäen pärjätä pelkillä äidin tuloilla, lisänä se 150 euroa kuukaudessa, mikä tarkoittaa, että ei kalliita harrastuksia eikä ainakaan kivoja vaatteita?

Mutta miksi sen etävanhemman pitää maksaa extraa lähivanhemmalle, jotta TÄMÄ voi tarjota lapselle haluamansa korkeamman elintason, johon itsellä (ilmeisesti?) ei olisi varaa? Voisihan sen sopia niinkin, että etä ostaa osan vaatteista lapselle, etä kustantaa niitä harrastuksia ja menee lapsen kanssa matkalle. Vai pitääkö etän huolehtia, että myös lähivanhempi pääsee reissaamaan?

Tässäkin ketjussa unohdetaan kokonaan se, että samalla kun läivanhempi saa lapset itselleen ja sen myötä isomman vastuun näiden kustannuksissa, etä MENETTÄÄ paljon enemmän kuin mitä elatusmaksuissa maksaa - etä menettää yhteisen arjen ja jokapäiväisen elämän lastensa kanssa. Koska varsinkin nykyisin on paljon niitä isiä (yleensähän etävanhemmat ovat isiä), jotka haluavat olla ja elää lastensa kanssa ja kärsivät siitä, että menettävät heidät. Moni varmaan mielellään jopa maksaisi elareita vastaavan summan kuukaudessa, jotta saisi lähivanhemmuuden itselleen.

Miettikää äidit, mitä itse ajattelisitte, jos olisitte yht'äkkiä etävanhempia ja näkisitte omia rakkaita lapsianne vain pari kertaa kuukaudessa.

On toki sellaisiakin etävanhempia, joita ei kiinnosta, mutta minusta elatusmaksujen pitäisi olla paljon pienempiä tai kenties niistä pitäisi kokonaan luopua, jos etä osallistuu lastensa elämään. Vuoroviikkoasumisessahan elareita ei käsittääkseni olekaan, ja vuoroviikkoja pidän muutenkin järkevimpänä vaihtoehtona: lapsi ja etä eivät menetä toisiaan, kuten tässä pari kertaa kuukaudessa -mallissa.

Miksi eroperheen lapsen pitäisi yllättäen joutua luopumaan tästä kaikesta vain, koska isä on kusipää/isän uusi vaimo on kusipää? Miksi ei saisi olla harrastuksia, kaverin kanssa elokuvailtoja, retkiä, matkoja niin kuin suurimmallla osalla suomalaisista nuorista, joiden perheet ovat keskituloisia.

Mutta miksi näihin etävanhemalta tulevan rahan pitäisi kulkea lähivanhemman kautta, niin että etä antaa lähille rahaa, ja lähi päättää, mihin lapsen tarpeisiin sen luovuttaa?

Elarit eivät kata edes päivähoitomaksua. Siihen päälle ruoka, asuminen, vaatteet, retket (esim. päiväkodissa), mahdolliset harrastukset, kaverisynttärilahjat, polkupyörät, luistimet, sukset, pulkat jne. Kesällä se yh-äiti saattaa haluta käydä huvipuistossa ja eläintarhassa ihan niin kuin se etäisäkin (ehkä, jos piheydeltään ja vaimoltaan kykenee).

Ensinnäkin. Miksi etäisän pitäisi kustantaa etä-äiti huvipuistoon huvittelemaan? Ymmärrän, että isä kustantaa sinne lapsen, joten eikö lapsi voisi mennä isän kanssa, jos äiti ei raaski maksaa sinne omaa sisäänpääsyään? Vai pitäisikö etän kustantaa äidille oikein oma ranneke?

Ja toiseksi. Jos päivähoitomaksu on lähivanhemmalle korkea, niin silloin ei kyse ole ihan köyhästä ihmisestä. Eli onko silloin tarvetta saada kovin suuria elareitakaan - uhkaako lasta todella syrjäytyminen köyhyyden vuoksi, jos äiti on kuitenkin ihan normaalituloinen? Tuskinpa vain. Eri asia, jos äiti on ihan pennitön, mutta silloinhan päivähoitomaksuja ei ole ja elarit voi käyttää oikeasti lapsen elatukseen.

Äitinä tietenkin haluan lapsen saavan muutakin kuin peruselatuksen eli silloin tällöin vien lastani teatteriin, konsertteihin, uimahalliin. Emme tee ulkomaanmatkoja tällä hetkellä, mutta kesällä kävimme kylpyläreissulla, Särkänniemessä, Korkeasaaressa sekä oleskelimme ihan vaan kotipiirissä ja mökillä.

Ymmärrän. Mutta jos yh-äiti ei pysty itse kustantamaan lapselleen näitä, kuinka paljon on kohtuullista, että hän voi keksiä vaatia etä-isää maksamaan - sekä lapselle että samalla myös itselleen? Kai siinäkin jokin tolkku pitäisi olla. Muutenhan jokainen yh voi päättää haluta tarjota lapselleen parasta mahdollista ja etän pitää kustantaa elatusmaksuissa kallein mahdollinen haalari (vaikka etän mielestä Lassie olisi ihan ok), kesämökki, matkoja, hulppea kämppä, kaikki trendilelut.... lista lienee loputon.

Inhottaa ja ällöttää tällainen rahanahne keskustelu ja säälin syvästi eroperheiden lapsia. Niihin ei viitsitä panostaa, ei niiden tarvitse harrastaa eikä matkustaa eikä muutenkaan tehdä mitään kivaa. Peruselatusta vaan... Ahneus huipussaan aikuisilla ihmisillä! On eri asia olla pienituloinen (bruttotulot alle 1900 euroa/kk), mutta keskituloinen mies ei saa eikä voi valittaa elareista, kun joka tapauksessa antaa lapselleen niin vähän - paitsi rakkautta, hellyyttä ja läheisyyttä niin liian vähän myös muistoja, matkoja, vaatteita, harrastusvälineitä jne.

Niin, onhan se kumma, että puhutaan rahasta (PUOLIN JA TOISIN!) kun kuitenkin on kysymys omista lapsista. Muistakaa nyt kuitenkin, että tässä on kääntöpuolena se, että toinen MENETTÄÄ ne lapset, kun toinen saa ne. Ja etän kannalta hän joutuu vielä maksamaan siitä menetyksestään ihmiselle, jolle on lapset menettänyt.

Esim. isä, joka olisi halunnut vuoroviikot (ja jos äiti on vastustanut sitä) ja ikävöi lapsiaan jatkuvasti, voi ihan oikeutetusti kokea epäreiluksi sen, että joutuu maksamaan satoja euroja kuukaudessa äidille, joka on vienyt/estänyt isältä sen, minkä isä olisi kaikkein mieluiten halunnut, eli mahdollisuuden elää lasten kanssa.

En tosiaan ole itse eronnut enkä eroamassa. Olen ydinperheen äiti, ja tällaisista ketjuista minulle tulee ihan kamala olo. Ajatuskin siitä, että joutuisin itse eroon omasta lapsestani, on mitä kamalin. Minusta olisi ihan hirveää nähdä häntä vain pari kertaa kuukaudessa. Ja tiedän, että mieheni tuntee ihan samoin. Siksi ihmettelen suuresti, miten vielä nykyisin ollaan huolissaan siitä, menettääkö lapsi hulppean elintason, kun hän on kuitenkin (tavallan) menettänyt toisen vanhempansa, tai ainakin arkielämän tämän kanssa! Raha, kuluttaminen ja elintasoko sille lapselle on kaikkein tärkeintä?

Kumpiko on se itsekkäämpi, se joka hylkää perheen ja lapset lähtien elämään bile-elämää vai se joka jää huolehtimaan lapsista? En ymmärrä sun logiikkaasi, mitä epäitsekästä on siinä että lähtee ja hajottaa lastensa perheen? Ja mitä itsekästä siinä että jää yksin huolehtimaan lapsistaan (ja vaatii sitä hylkääjää kantamaan edes taloudellisen vastuun jälkikasvustaan)?

Se on itsekäs joka lähtee, koska näitä naisiakin on nykyisin niin paljon, jotka lähtevät ja hajottavat perheensä omien intressiensä vuoksi. Sitten itketään naapureilta apua, kun ei yksin pärjältä ja eksältä kinutaan rahaa. Ja kyllä, taloudellisen vastuun kantaminen kuuluu molemmille. Ja kuinkahan moni noista bilettävistä yh-äideistä on yksin? Helpompaa heillä on, kuin monellä perheellisellä, joilla ei ole sitä isää, joka vie lapset välillä viikonlopuksi pois, että päästään uuden poikaystävän kanssa heilastelemaan.

...rakkaus ja sitoutuminen ovat sinänsä eri asia. Sitoutuminen ei tuota sellaista välitöntä tyydytystä, mitä meille opetaan olevan. Siksi sitä pelätään ja lähdetään lätkimään heti kun näyttää vähän kinkkiseltä. Tyyliin: Minulla on aikaa loputtomasti löytää sellainen elämä, joka minulle oikeasti kuuluu... Mikä on tietysti paskapuhetta.

helvetin moista itsekkyyttä! minäminäminä minä...tällaisia ovat kaikki yksinhuoltajat.

eita?

miten vielä nykyisin ollaan huolissaan siitä, menettääkö lapsi hulppean elintason, kun hän on kuitenkin (tavallan) menettänyt toisen vanhempansa, tai ainakin arkielämän tämän kanssa! Raha, kuluttaminen ja elintasoko sille lapselle on kaikkein tärkeintä?

jotka tarvii rahaa bilettääkseen ja ostellakseen uusia vaatteita itselleen ja matkustellakseen uuden poikaystävän kanssa ja baariin tietysti myös ym. Kyllähän sinkulla rahaa menee.

Monet täällä hokevat ettei lapsen pitäisi joutua tinkimään elintasostaan eron takia. Olishan se tietysti kiva, mutta kuka sitä elintasoa sitten ylläpitää? Ei se raha kasva puussa. Kai nyt jokainen ymmärtää että jos ennen kahden ihmisen palkoista on maksettu yksi vuokra/muut asumiskulut niin eron jälkeen noista samoista rahoista pitäisi maksaa kaksi vuoksaa/muita asumiskuluja. Eron jälkeen parilta menee siis enemmän rahaa kuin jos olisivat pysyneet yhdessä.



Miksi etävanhempi on ainoa jonka pitäisi kiristää vyötä? Ei se ero aina johdu siitä etävanhemmasta, joten mitäs läksit on aika huono perustelu. Ero vaikuttaa aina lapsiin myös rahallisesti (paitsi jos vanhemmat ovat valmiiksi jo toimeentulotuella).



Oikeasti suurituloiset ovat sitten oma lukunsa. Niissä piireissä taitaa kyllä olla muutenkin tapana maksaa yli tuon minimin. Ainakin muistaisin että joskus kohuttiin Hjalliksen ja mikä lie Merikukka se nyt olikaan elatussopimuksesta jossa oli lapsen kuluiksi laskettu joku normaali-ihmiselle täysin järjetön 4000 e/kk tms.

Lapseni saavat isältään minimielatusmaksun, eivät mitään muuta. Se olen sitten minä, joka yritän kynsin hampain järjestää lapsille pyörät, sukset, luistimet, vaatteet jne. Harrastukset, kampaajat, hygienia, ihan kaiken.



En ole mitään pyytänytkään. Tai aluksi toivoin, että jos vaikka kumisaappaat ostaisi (ei ollut merkkivaatimuksia), mutta kun ei niin ei. Exä ajattelee niin, että se raha, minkä hän maksaa menee minulle :). Ymmärtäisin tämän, jos lapset olisivat ilman ruokaa, resuisina jne ja minä dokaisin perheen rahat. Mutta kun ei se mene niin...



En kuitenkaan ole viitsinyt alkaa tappelemaan, jos toinen ei halua osallistua, niin ei halua. Hyvä kuitenkin, että tapaa lapsia säännöllisesti :). Itselleni en juuri mitään saa, mutta minun aikani tulee vielä. Ja tuolloin tiedän, että se kituuttaminen on ollut sen arvoista ;).

eikä mitään muuta. Maksan yksin yksinhuoltajana harrastukset 400e vuodessa. Kaikki vaatteet ja kulut mitä on, vaikka vuokran jälkeen jää tilistä 850e + lapslisät. Senttiäkään en ole saanu fillariin, suksiin, luistimiin ym ym ym! Että voi toista raukkaa..

Täällä on jo pari kirjoittajaa kertonutkin siitä tilanteesta. Meidän perheessä olosuhteet ovat olleet sillä tavalla erityislaatuiset, että aiemmin äidillä asuneen lapsen muuttaminen meille muutti perheemme taloudellista tilannetta aivan ratkaisevasti parempaan suuntaan. Ero oli satoja euroja kuukaudessa.



Peruskuluissa ero oli hyvin pieni. Meillä on täsmälleen sama asunto, josta maksamme yhtä paljon, vain lapsen vesimaksu tuli lisää. Ostimme lapselle meille lelut ja harrastusvälineet sekä täydelliset vaatekerrat jo silloin, kun hän asui äidillä, koska äiti ei halunnut antaa lapsen mukaan mitään. Lapsella ei ollut eikä ole kalliita harrastuksia. Vaatemenot kasvoivat kyllä hieman, mutta eivät missään tapauksessa enempää kuin lapsilisän verran. Myöskään ruokakulut eivät kasvaneet niin paljon kuin voisi luulla, koska harvoin käyvää lasta varten ostettiin aina herkkuja yli tarpeen. Tähteitä meni aika paljon roskiin, kun muuton jälkeen niitä syötiin viikolla. Meillä on aikuisilla hieman eri ruokamieltymykset kuin lapsella. Päivähoitokuluja ei ollut äidillä eikä ole isällä, joskin eri syistä.



Pidän tarkasti kirjaa tuloistamme ja menoistamme. Kulumme nousivat vain reilun lapsilisän verran. Samaan aikaan tulot kasvoivat kahta eri kautta: lakkasime maksamasta 240 euron elatusmaksua eikä meidän enää tarvinnut maksaa lapsen matkoja tapaamiseen. Äiti vaati, että isän pitää joka kerta noutaa ja palauttaa lapsi 200 kilometrin päähän, mikä maksoi melkein 200 euroa kuussa.



Kun samaan aikaan aloimme saada lapsilisää ja elatustukea, nettotulos oli noin 550 euroa plussaa kuukaudessa. Meillä alkoi ensimmäistä kertaa olla varaa esimerkiksi perheen yhteisiin lomamatkoihin. Pystyimme myös vähitellen maksamaan velat, joita etävanhemmalle oli tuona aikana väistämättä kertynyt.



Myönnän, että etävanhemmuus tuli meillä poikkeuksellisen kalliiksi ison elatusmaksun (sitä määrättäessä äiti oli tuloton) ja tapaamiskulujen takia. Kaikilla tilanne ei ole sama.

Aika moni lähivanhempi asuis joka tapauksessa yhtä isossa asunnossa oli sitä lasta tai ei. Sähkön ja veden kulutuksessa ei paljon ole eroa onko lapsi tai 2. Ehkä joku 10€/kk. Lapsen ruokaan ei mene paljon rahaa. Vanhemman velvollisuus on elättää lapsi, ei syöttää sitä ravintolassa joka päivä, ei käyttää 3-4 kertaa kesässä särkiksessa/lintsillä. Ne ei kuulu elatusvelvollisuuteen. Jos ei ole rahaa, niin silloin katsotaan halpoja/ilmaisia harrastuksia. Nämä asiat kun moni lähäri (=lue nainen) tajuaisi, niin kyllä se 290€ / riittää aivan mainiosti,jos siihen vielä omasta pussista laittaa muutaman kympin päälle.

Toki joka syksyinen toppavaatteiden, kenkien, luistimien osto tulee aina yllätyksenä, mutta olisiko se mitenkään lähärit (=lue nainen) mahdollista, että niinä kuukausina kun menoja ei ole laitetaan sitä rahaa säästöön ja ostetaan niillä sitten niitä isompia hankintoja???

Etpähän taida olla yh saatikka sitten äiti?!

HERRANPIEKSUT että mua ottaa kaaliin lukea tollasta potaskaa.. Kukahan ostaa lapselle ne kaikki vaatteet? ja onko yh:lla muka aikoja millon ei oo menoja että vois enemmänki säästellä?! Puhu sit kun sulla on omaa kokemusta ennemmän kun tarpeeks.