Kaveri muutti Hesasta "maalle" ja kaikki pielessä...
Siis onko hesassa muka kaikki niin paljon paremmin kun 40-50 km päässä hesasta. Täällä ei toimi koulu oikein eikä mikään muukaan. Kaikki ei voi olla niin huonosti...
Kommentit (48)
sanoisin että kulttuurishokki. Itse elän sellaista parhaillaan. Ollaan muutettu jokaisen lapsiperheen unelmaan, uudelle asuinalueelle. Keskelle korpea on siis raivattu lapsiperheille oma reservaatti, jossa talot on vieri vieressä, ja jossa ei asu yhtään yli 45-vuotiasta ihmistä eikä ole yhtään yli kakismetristä puuta. Lapsia on valtavasti, palveluita heikommin. Aamuisin motarin liittymät on tukossa perheautoista - ja iltapäivällä samoin.
Minä en kestä tätä, että kaikki on samannäköistä. Kaipaan takaisin kaupunkiin, jossa oli erilaisia ihmisiä, mummoja puistonpenkillä, ehkä pikkuisen rähjäistäkin siellä ja täällä.
Mut kyllä tämä tästä. Lapsella on täällä hyvä asua, joten sopeudun varmasti kun vaan kovasti yritän.
Mut kyllä tämä tästä. Lapsella on täällä hyvä asua, joten sopeudun varmasti kun vaan kovasti yritän.
Eli lapset ovat onnellisia, kun vanhemmat ovat onnellisia;-)
t. keskusta-asuja
Mut kyllä tämä tästä. Lapsella on täällä hyvä asua, joten sopeudun varmasti kun vaan kovasti yritän.
Eli lapset ovat onnellisia, kun vanhemmat ovat onnellisia;-)t. keskusta-asuja
Itse olin kyllä onnellinen ja lapsille en purnannut. Tätä on vähän vaikea selittää. Mä olin onnellinen ihanasta kodista, perheestä joka viihtyi hyvin mutta sitä kaipasi niin paljon entisille kulmille että sitä muuta hyvää ei nähnyt pahemmin. Mutta se meni ohi, kesti kyllä aikansa.
Mä oon tyytyväinen että en antanut periksi.
ps. helsingin puolelle on 20 min ajomatka, joten sinänsä ihan naurettavaa, mutta minkäs sitä tunteilleen mahtaa.
Samoinhan se iskee ihmisiin, jotka muuttavat pikkukaupungeista -ja kylistä suuriin kaupunkeihin. Ainahan sopeutuminen uuteen kotipaikkaan vie aikansa, mutta suurin osa selviää "sopeutumisvaikeuksista" ihan hyvin, kun antaa ajan kulua. Jos kuitenkaan ei viihdy uudella asuinpaikalla, niin kai sitä aina takaisin entiselle kotipaikalle pääsee... Useimmiten ainakin näin.
ja ulkomailla ja mitään ongelmia ei ole sopeutumisessa ollut: joka paikassa on ollut jotain hyvää ja jotain huonoa. Kannattaa avartaa sitä maailmankuvaa, jos tuntuu että Kehä I:n ulkopuolella ei ole mitään. veikkaan että ongelma on korvien välissä
ja ulkomailla ja mitään ongelmia ei ole sopeutumisessa ollut: joka paikassa on ollut jotain hyvää ja jotain huonoa. Kannattaa avartaa sitä maailmankuvaa, jos tuntuu että Kehä I:n ulkopuolella ei ole mitään. veikkaan että ongelma on korvien välissä
Kyllähän sen nyt tajuaa itsekin. Mutta kuten mä sanoin, ei tunteilleen mitään mahda ja maailman kuvan kanssa tällä ei oo mitään tekemistä.
Ole onnellinen että oot niin sopeutuvainen, mutta yritä nyt ymmärtää että kaikki ei ole, joillain se vie aikaa.
ja ulkomailla ja mitään ongelmia ei ole sopeutumisessa ollut: joka paikassa on ollut jotain hyvää ja jotain huonoa. Kannattaa avartaa sitä maailmankuvaa, jos tuntuu että Kehä I:n ulkopuolella ei ole mitään. veikkaan että ongelma on korvien välissä
Kyllähän sen nyt tajuaa itsekin. Mutta kuten mä sanoin, ei tunteilleen mitään mahda ja maailman kuvan kanssa tällä ei oo mitään tekemistä.
Ole onnellinen että oot niin sopeutuvainen, mutta yritä nyt ymmärtää että kaikki ei ole, joillain se vie aikaa.
ja vellotaan sitten siinä ongelmassa. Miksi ei voi vain todeta itselleen, että tää on nyt tätä ja menee aikanaa ohi? Kauheeta dramaqueen-toimintaa jokaisen asian kanssa.
ja ulkomailla ja mitään ongelmia ei ole sopeutumisessa ollut: joka paikassa on ollut jotain hyvää ja jotain huonoa. Kannattaa avartaa sitä maailmankuvaa, jos tuntuu että Kehä I:n ulkopuolella ei ole mitään. veikkaan että ongelma on korvien välissä
Kyllähän sen nyt tajuaa itsekin. Mutta kuten mä sanoin, ei tunteilleen mitään mahda ja maailman kuvan kanssa tällä ei oo mitään tekemistä.
Ole onnellinen että oot niin sopeutuvainen, mutta yritä nyt ymmärtää että kaikki ei ole, joillain se vie aikaa.
ja vellotaan sitten siinä ongelmassa. Miksi ei voi vain todeta itselleen, että tää on nyt tätä ja menee aikanaa ohi? Kauheeta dramaqueen-toimintaa jokaisen asian kanssa.
Onhan niitäki jotka on muuttaneet takaisin.
suppea, jos Helsinki on se ainoa paikka missä voi elää. Olisi kyllä muutama upea maa ja ystävä jäänyt näkemättä/saamatta, jos noin ajattelisin :)
suppea, jos Helsinki on se ainoa paikka missä voi elää. Olisi kyllä muutama upea maa ja ystävä jäänyt näkemättä/saamatta, jos noin ajattelisin :)
Ja ihan onnellisena. Ulkomaille asumaan mulla ei ole mitään tarvetta tai halua. Lomamatkat riittää.
ja vellotaan sitten siinä ongelmassa. Miksi ei voi vain todeta itselleen, että tää on nyt tätä ja menee aikanaa ohi? Kauheeta dramaqueen-toimintaa jokaisen asian kanssa.
Voi kun elämä olisikin aina noin yksinkertaista...
ja vellotaan sitten siinä ongelmassa. Miksi ei voi vain todeta itselleen, että tää on nyt tätä ja menee aikanaa ohi? Kauheeta dramaqueen-toimintaa jokaisen asian kanssa.
Voi kun elämä olisikin aina noin yksinkertaista...
ja vellotaan sitten siinä ongelmassa. Miksi ei voi vain todeta itselleen, että tää on nyt tätä ja menee aikanaa ohi? Kauheeta dramaqueen-toimintaa jokaisen asian kanssa.
Voi kun elämä olisikin aina noin yksinkertaista...
liittyen asuinpaikkaan. Pääasia että perhe on yhdessä, mitäs sillä paikalla on sen kummemmin väliä? Eikä tällainen liikkuva työ muutenkaan onnistuisi, jos olisin tunteella kiinni jossain tietyssä paikassa.
Ei ap:n paikkakunnan koulussa ehkä olekaan mitään vikaa, mutta jos on tottunut kaupungin koulun laajempaan tarjontaan, niin totta kai tuntuu siltä, että siellä toisessa koulussa on "kaikki huonosti".
Mutta tietysti kurjaa kuunnella jatkuvaa valitusta samoista asioista.
ja vellotaan sitten siinä ongelmassa. Miksi ei voi vain todeta itselleen, että tää on nyt tätä ja menee aikanaa ohi? Kauheeta dramaqueen-toimintaa jokaisen asian kanssa.
Voi kun elämä olisikin aina noin yksinkertaista...liittyen asuinpaikkaan. Pääasia että perhe on yhdessä, mitäs sillä paikalla on sen kummemmin väliä? Eikä tällainen liikkuva työ muutenkaan onnistuisi, jos olisin tunteella kiinni jossain tietyssä paikassa.
ja sen jälkeen tulivat häntä koipien välissä takaisin stadiin, eikä ole sen jälkeen edes miettineet "maalaisidylliä"!
Moni muukin lapsiperhe on käynyt vähän kääntymässä...
sellaista aneemista peltomaisemaa. Inhoan myös sitä, että joka paikkaan pitää mennä autolla. Inhoan myös maaseudulla pesiviä peräkammarinpoikia, joita tuntuu löytyvän joka talosta. Maalla ei ole edes enää rauhaa, kun aamusta iltaan pörrätään moottorikäyttöisillä vempeleillä, joita löytyy tarktorista ja mönkijästä lehtipuhaltimeen. Yäk.
Olen asunut eri puolilla Suomea ja asun nytkin muualla mutta kotikaupunki on kotikaupunki ja mulle se on Helsinki. Ei siitä mihinkään pääse mutta tunnen olevani niin helsinkiläinen täällä muuallakin, että sopeutuminen on vaikeaa. Täällä ei mikään ole niin kuin olen tottunut vaikka Suomessa ollaan.
Olen nyt asunut tässä paikassa jo 4 vuotta enkä ole vieläkään yhtään kotiutunut. En varmaan kotiudukaan. Mä olen täällä vain hengissä mutta varsinaisesti en elä. Kunhan lapset kasvaa muutan takaisin Helsinkiin.
Joten mä kyllä ymmärrän ap:n kaveria. Se joko sopeutuu tai sitten ei.
Ekat kuukaudet meni hyvin ja sitten iski "shokki". Mä suorastaan vihasin paikka missä asuin, mä en nähnyt mitään hyvää välillä. Kaikenkaikkiaan mulla meni pari vuotta ennenkuin täysin kotiuduin ja nyt en enää muuttaisi takaisin helsinkiin. Helsinki on mulle kuitenkin ihan äärettömän rakas ja tärkeä paikka. Mä olen syntynyt siellä ja suurimana osan elämästä asunut siellä, siellä on paljon sukulaisia ja ystäviä, tuttuja tärkeitä paikkoja.
Mä käyn viikottain helsingissä ja siellä on kiva käydä, mutta on ihana päästä kotiin ja tiettyyn rauhaan vaikka en asu kovin pitkällä helsingistä, niin silti täällä on vaan rauhallisempaa, sekin muuten vaati totuttelua, aluks tuntui että mä kestä kun täällä ei oo mitään elämää, vaikka kyllähän täällä on, en asu missään korvessa.