Lue keskustelun säännöt.
Minulta häviää ystävät sitä mukaa kun kuulevat mieheni tuloista...
03.11.2005 |
Todella ikävää, että näin on. Olen hoitovapaalla hoitajan ammatista ja kotona nyt kahden pienen lapsen kanssa 3 vuotta olleena olen tietenkin tutustunut pikkuhiljaa muutamaan äitiin joiden kanssa on tavattu mm. kerhoissa. Olemme mielestäni varsin tavallinen ja nuukasti elävä lapsiperhe. Asumme rivariasunnossa, molemmilla on autot. Lapsille tykkään ostella kivoja vaatteita, mutta itselleni en sitten juuri ostakaan mitään.... Mieheni on yrittäjä ja tulot ovat suuret. Kaikki on mennyt hyvin siis. Asuntolainat on maksettu ja keväällä alkaa talon rakentaminen. Näistä asioista en puhu koskaan ilman, että toinen kysyy, koska en halua, että tulisi olo meidän olevan jotenkin erityisen varakkaita ja muita " parempia" . NO kuitenkin on käynyt niin, että muutama äiti on tullut pikkuhiljaa tosi läheiseksi ja ollaan puhuttu niitä näitä. Mm. siitä kuinka kotiäidin tulot ovat tosi pienet, jne...
Jossain vaiheessa on käynyt ilmi mitä mieheni ansaitsee ja mitä suunnittelemme. Pikkuhiljaa tapaamiset ovat vähentyneet ja nämä äidit välttelevät puhuvansa kanssani mistään mikä liittyy rahaan ja ostamiseen. Enkä tosiaan puhu mistään varakkuudesta mitään, enkä leveile millään. Silti on todella vaikea ilmeisesti hyväksyä sitä, että toisilla on paljon enemmän rahaa kuin itsellä.
Mitä tässäkin nyt teet? Raha ei ole minulle sinänsä tärkeä asia maailmassa, nautin lasteni kanssa olosta paljon enemmän kuin esim. että matkustelisin ja ostaisin kaikennäköistä. Mutta, koska kerran rahaa on, haluamme rakentaa mm. sen toimivan mielemme mukaisen talon itsellemme ja haluamme ajaa autoilla jotka vastaavat tarpeitamme. Mitä pahaa siinä on?? Ei ymmärrä...
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap sinua hyvin. Meillä ei ylletä vastaaviin tuloihin, mutta omaisuutta on perinnön muodossa. Se on mm. mahdollistanut lasten kotihoidon ja mukavan asumisen. Olen huomannut, että on helpompi valehdella tai kiertää rahaan liittyvä kysymys kuin vastata siihen suoraan. Vaikeita ovat kysymykset, joita on paha kiertää esim. ' Suostuiko miehesi muitta mutkitta elättämään koko perheen kun olet hoitovapaalla?' Joskus on tehnyt mieli karjaista että tajuaako kyselijä minkälaisen hinnan rahoista on joutunut maksamaan? Omat vanhemmat kuolleet eikä lapsella isovanhempia.
Itse en kehtaisi koskaan kysellä keneltäkään uudemmalta tuttavuudelta rahaan liittyviä asioita, mutta meitä on moneksi.
Minusta jo sinänsä olisi kiusallista tietää kuinka pienet/suuret tulot jolla kulla on. Jos joku tutuistani alkasis tuollaisia puhumaan varmaan vähän yrittäisin kääntää puheen jonnekin muualle.
ja yrittäjällä on varmasti myös jotain pääomatuloja päälle. Ja ainakin ne autot ja asunto omaisuutta. Eli kateuteen on köyhillä aihetta, jos kade haluaa olla. Minua on kadehdittu pienellä paikkakunnalla jo sen vuoksi, että vanhempani ovat hyvin toimeentulevia. Vaikka he eivät meidän elämäämme rahoita, oikeastaan mitenkään. jonkun vaatteen voivat ostaa lapselle esim. jos tarve on ja jouluna saan 200 euroa. Siinä kaikki.Mutta siinä on syy kieroilla ja juoruilla. Joten ymmärrä ap:tä ERITTÄIN HYVIN!
Minäkään en tuloista liiemmin puhu... itse kotihoidontuella ja mies yrittäjä. Asumme perheellemme juuri sopivassa paritalossa Helsingissä. Itse olen opiskelija joka elää todella niukasti...vaikka vanhempani ovat pelanneet asiat niin että minulla on omaisuutta aika rutkastikkin. Tili minkä varat eivät helpolla lopu...jos ihmiset kysyy varoista, niin puhun asuntoveloista yms. vaikka velkaa ei ole penniäkään...ihmiset on kateellisiä jos jollain on jotain...parempi kiertää asiat ja heitellä ilmaan valkoisia valheita :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama kateellinen " ystävä" on vuosien varrella jäänyt historiaan, koska me emme ole halunneet jumiutua sinne pienelle synnyinpaikkakunnallemme emmekä ole halunneet rakentaa taloa sinne keskelle ei-mitään, emmekä ole halunneet laittaa vähintään 15 vuotta vanhaa autoa jne. Olemme halunneet matkustella pari kertaa vuodessa ulkomaille, muuttaa sekä Suomen sisällä että ulkopuolella, ajaa uusimmilla liisausautoilla jne. Ja tästäkö muutama on sitten vetänyt sen herneen nenuunsa!
Elämämme on meidän ja elämme sitä tasan niinkuin itse haluamme :) Joku sanoikin jo, että " ystävät" joiden ystävyys roikkuu tilipussin nyörissä eivät ole ystäviä lainkaan... olen pahoillani tilanteestasi ap., mutta kateellisia mahtuu varsinkin Suomen rajojen sisäpuolelle enemmän kuin tarpeeksi, sitä se sosialismi teettää... :/
Vierailija: