Lue keskustelun säännöt.
Minulta häviää ystävät sitä mukaa kun kuulevat mieheni tuloista...
03.11.2005 |
Todella ikävää, että näin on. Olen hoitovapaalla hoitajan ammatista ja kotona nyt kahden pienen lapsen kanssa 3 vuotta olleena olen tietenkin tutustunut pikkuhiljaa muutamaan äitiin joiden kanssa on tavattu mm. kerhoissa. Olemme mielestäni varsin tavallinen ja nuukasti elävä lapsiperhe. Asumme rivariasunnossa, molemmilla on autot. Lapsille tykkään ostella kivoja vaatteita, mutta itselleni en sitten juuri ostakaan mitään.... Mieheni on yrittäjä ja tulot ovat suuret. Kaikki on mennyt hyvin siis. Asuntolainat on maksettu ja keväällä alkaa talon rakentaminen. Näistä asioista en puhu koskaan ilman, että toinen kysyy, koska en halua, että tulisi olo meidän olevan jotenkin erityisen varakkaita ja muita " parempia" . NO kuitenkin on käynyt niin, että muutama äiti on tullut pikkuhiljaa tosi läheiseksi ja ollaan puhuttu niitä näitä. Mm. siitä kuinka kotiäidin tulot ovat tosi pienet, jne...
Jossain vaiheessa on käynyt ilmi mitä mieheni ansaitsee ja mitä suunnittelemme. Pikkuhiljaa tapaamiset ovat vähentyneet ja nämä äidit välttelevät puhuvansa kanssani mistään mikä liittyy rahaan ja ostamiseen. Enkä tosiaan puhu mistään varakkuudesta mitään, enkä leveile millään. Silti on todella vaikea ilmeisesti hyväksyä sitä, että toisilla on paljon enemmän rahaa kuin itsellä.
Mitä tässäkin nyt teet? Raha ei ole minulle sinänsä tärkeä asia maailmassa, nautin lasteni kanssa olosta paljon enemmän kuin esim. että matkustelisin ja ostaisin kaikennäköistä. Mutta, koska kerran rahaa on, haluamme rakentaa mm. sen toimivan mielemme mukaisen talon itsellemme ja haluamme ajaa autoilla jotka vastaavat tarpeitamme. Mitä pahaa siinä on?? Ei ymmärrä...
Kommentit (67)
Jos puhut jatkuvasti kiinnostuksen kohteistasi(jotka saattavat hyvinkin olla materialistisia:talo,lainanmaksu jne.)Jos hehkutat muille sitä miten hyvin teillä menee taloudellisesti kuulostaa se helposti omahyväiseltä.
Eikös se sananlasku mennyt " kel onni on se onnen kätkeköön"
No tietysti materialistinen elämäntyyli ei jää muilta huomaamatta,kun ajellaan hienoilla autoilla ja rakennetaan taloa,ostellaan sitä ja tätä ja jos se on vielä ainut puheenaihe,niin ei ihme jos ystävät kaikkoaa.
Tämä on sitä rahan kääntöpuolta ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt sellaisesta unelmasta kuin oman omakotitalon rakentaminen saada hehkuttaa. Ei se mun mielestä ole materialistista. Ja toivon mukaan ystävä jaksaa iloita rinnalla :)
Miehelläni myös tosi hyvät tulot eikä se ystävyyssuhteisiini ole vaikuttanut.
Kieltämättä on käynnit harventuneet " rikkaiden" kavereiden luona, kun nolottaa viedä lahjaksi kaikkea mitä nyt halvalla saa ja sitten ei oikein ole puhumista kun rahanpuutteesta valittaminen on sitä halvinta hupia. ;) Kun ei vaan ole samassa maailmassa enää, ei sille mitään mahda.
ja mikä syy on koskaan niitä tuloja kertoa??
Meillä mies tienaa hyvin, minä olen hoitovapaalla kotona ja jouluksi valmistuu uusi talomme järvenranta tontille. Meillä on 2 autoa jne. Silti minulla on paljon uusia ja vanhoja ystäviä eikä kukaan ole esim talon rakennuttamisen myötä mihinkään kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän niitä tuloja ole pakko kertoa!! Minun miehelläni myös hyvät tulot, mutta eipä tulisi mieleenikään kertoa niistä kenellekään. Ei edes vaikka joku kysyisi!
Eivät sellaiset ihmiset ole ystäviä, jotka tuollaisista syistä laittavat välit poikki. Mikäli asia on niin kuin kerrot.
Miksi ihmeessä rahasta muuten pitää puhua? Mulla ei ole aavistustakaan paljonko minun ystäväni tienaavat, heidän siipoistaan nyt puhumattakaan. On maailmassa mielenkiintoisempiakin puheenaiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ihan sama juttu. Itse tosin vaihdoin hoitajan ammatin toiseen ja minulla on nykyään kohtuullisen hyvä palkka. Parempi kuin monella ystävälläni, mutta tottakai parempituloisiakin naisihmisiä löytyy tuttavapiiristämme.
Kun me rakensimme omakotitalon, ystäväpiirimme kummasti pieneni. Minulle on ihan turhaa väittää, että " kateudesta ei ole kyse" , mutta mistä muusta sitten? Mieheni veljen perhekin jätti pitämättä kokonaan yhteyttä, kun rakensimme. Meni varmaan kaksi vuotta ennen kuin heistä kuului yhtään mitään. Ovat molemmat matalapalkkaisissa, tosin hyvin tärkeissä ammateissa.
Mieheni on erittäin hyvätuloinen, mutta hänellä on kova verotus ja käteen jäävä osuus kuukaudessa olisi varmaan monelle yllätys. Elämme tavallista lapsiperheen elämää, asuntolainaakin on ja vain yksi auto. Käymme ehkä kerran vuodessa ulkomailla, mikä lienee tavallista aika monelle perheelle. Työmatkat on tietysti erikseen, mutta nehän ei mene omasta pussista.
Miten kummassa ystäväsi edes saavat tietää miehesi tuloista? Mä en tiedä yhdenkään ystäväni tai heidän miestensä tuloista, eikä kukaan tiedä meidän. Ne asiat vaan on sellasia, että ne pidetänä itsellä.
Muutenkin vaikutat just sellaselta " meidän Keijo" naiselta, eli tyypilliseltä kotirouvalta, joka elää miehensä kautta, ja kuvittelee sitä kautta oman arvonsa nousevan. Ei kukaan jaksa kuunnella pikkurouvan höpinöitä uudesta talosta ja kahdesta autosta ja kun se on niin ihanaa kun meidän KEijo tienaa.
Ja joo mä olen ihan hirmu kateellinen teille...eiku hups, ei mun tarttekaan, kun meill ätienaa molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmiset ovat asenteellisia. itse olen ihan ok hyvin toimeentulevasta eli voisi hankkia mitä haluaa, mutta nuukasti kuitenkin elävästä eli miettii tarkasti mitä oikeasti tarvitsee, yrittäjäperheestä.
ja mies on taas kädestä suuhun, aika leväperäisestikin elävästä, työläisperheestä, jossa on sitten rahat aina loppu, vaikka ollaan pelattu lottoja jne.
ja sitten kun meillä on rahakeskusteluja niin kylläpä vaan on riidat pystyssä niiden asenteiden myötä, mitä olemme lapsuudenkodeistamme saaneet. ja suoraansanottuna vit... miehen asenteet rahaa kohtaan. että pitää kadehtia ja olla katkera ja vaikka mitä.
ja kuitenkin elämä on valintoja täynnä, ja jokaisella suurinpiirtein kuitenkin on jonkin verran mahdollisuuksia valittavana. ja entä sitten jos jollakin on jotakin tai joku on jotakin.. itsetunto ja kasvatus, siinä avainsanat.
Itse tienaamme myös hyvin. Kerron tutuille kyllä että tienestit ovat hyvät mutta kerron myös perheemme ongelmat. Puhumme siis kaikesta joten ei jätä pelkästään sellaista epärealistista kuvaa että kun on rahaa niin kaikki olisi hyvin. Tai että meillä menisi paremmin kuin muilla mikä ei ole totta.
kehun kyllä miestäni ja sitä että on varaa. Kyllä siitä työllä ansaitusta saa olla ylpeä mutta latelen kyllä perheen epäkohdatkin pöytään yhtälailla. Odotan sitä myös ystäviltäni. Tykkään että ollaan rehellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mullakin on hyväpalkkainen mies, mutta en ole ikipäivänä kertonut kenellekään mitä se tienaa. Ei tulisi mieleenkään kertoa.
Miksi miestenne tulot kerrotte? En tiedä parhampien ystävienikään miesten tuloja! Missä luontevassa tilanteessa niistä keskustellaan. Vai olisiko niin, että " huomaamattasi" sinä aloitat...
T. " Miljonäärin" vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et varmaan ole koskaan tavannut kateellisia ihmisiä? Heitäkin kun valitettavasti on. Ihmiset ovat kateellisia mitä ihmeellisimmistä asioista. Omassa tuttavapiirissäni on naishenkilö (yksi poikani kummeista), joka kadehtii kaikista asioista kaikkia, vaikka itsellään on asiat suht koht hyvin. Kateuden vuoksi hän pitää välimatkaa juuri sillä hetkellä kadehtimiinsa ihmisiin. Muuten mukava ihminen, mutta mahtaako itsekään tälle luonteenpiirteelleen mitään?
Kyllä ihmiset voivat siis laittaa välit poikki ap:n kuvailemista syistä.
Vierailija:
Miten kummassa ystäväsi edes saavat tietää miehesi tuloista? Mä en tiedä yhdenkään ystäväni tai heidän miestensä tuloista, eikä kukaan tiedä meidän. Ne asiat vaan on sellasia, että ne pidetänä itsellä.Muutenkin vaikutat just sellaselta " meidän Keijo" naiselta, eli tyypilliseltä kotirouvalta, joka elää miehensä kautta, ja kuvittelee sitä kautta oman arvonsa nousevan. Ei kukaan jaksa kuunnella pikkurouvan höpinöitä uudesta talosta ja kahdesta autosta ja kun se on niin ihanaa kun meidän KEijo tienaa.
Ja joo mä olen ihan hirmu kateellinen teille...eiku hups, ei mun tarttekaan, kun meill ätienaa molemmat.
Ja eikö niitä kysymyksiä voi kiertää? Sanoo vaikka, että yrittäjällä tulot vaihtelee tilanteen mukaan, mutta että ihan hyvin on pärjätty. En minä tiedä, mitä _kavereiden_ miehet tienaa. Vain todella läheisten ystävien asiat tiedän, eikä noita läheisiä ystäviä ihan parissa vuodessa hankita.
Ja jos on läheinen ystävä, niin siinä ei tuloerot vaikuta.
olekaan mitään vikaa. Kyse on vain siitä, että ihminen on pohjimmiltaan peruskateellinen olio. On paljon helpompi olla tekemisissä samanlaisten ja " samantasoisten" ihmisten kanssa. Ja Suomessa rahalla leuhkiminen on synti (vaikket siis omasta mielestäsi leuhki, niin näin se vaan otetaan, jos mainitset viattomasti noista asioista).
Muuta neuvoa ei siis ole kuin pitää suu visusti supussa noista asioista.
En vaikka kyse ei ole kuin arviolta parista-kolmesta tonnista/kk/perhe. En näe mitään syytä miksi kertoisin.
Vierailija:
Jossain vaiheessa on käynyt ilmi mitä mieheni ansaitsee ja mitä suunnittelemme. Pikkuhiljaa tapaamiset ovat vähentyneet ja nämä äidit välttelevät puhuvansa kanssani mistään mikä liittyy rahaan ja ostamiseen. Enkä tosiaan puhu mistään varakkuudesta mitään, enkä leveile millään. Silti on todella vaikea ilmeisesti hyväksyä sitä, että toisilla on paljon enemmän rahaa kuin itsellä.
Miksi ihmeessä kerrot kuinka paljon miehesi ansaitsee? Miksi sinun pitää kertoa siitä? Oma mieheni on markkinointijohtaja/vara tj. keskikokoisessa suomalaisessa yrityksessä. Palkka on (brutto, netto on sitten " jotain ihan muuta" ) noin 27000e/kk. Mutta enpä ole koskaan joutunut tuota tarkalleen kertomaan kenellekään ystävälleni/kaverilleni! Jos joku uudehko ystävä sanoo (kuultuaan mieheni työstä) että " on sun mies varmaan tienaa tosi hyvin" niin en todellakaan sano " joo, lähes 30000e/kk" vaan jotain tänne päin " no kyllä se ihan kivasti saa mutta on sitten aika pitkiä päiviä töissäkin - olis kyllä kiva jos olisi enemmänkin kotona" tms. Ei ainakaan minulla ole KOSKAAN tullut tarvetta kertoa varsinaisia tuloja.
Hoitovapaalla tutustuin joihinkin äiteihin, joiden kanssa juttu kulki ihan mukavasti. Sen jälkeen kun kutsuin henkilöt meille, yhteydenpito loppui. Loppujen lopuksi ne tuttavuudet jäi, joiden kanssa ollaan suunnilleen yhtä varakkaita (lue: varat kuluvat asuntolainaan).
En ole rikas mutta en ole köyhä.Olen ihan normaali!