Lue keskustelun säännöt.
Minulta häviää ystävät sitä mukaa kun kuulevat mieheni tuloista...
03.11.2005 |
Todella ikävää, että näin on. Olen hoitovapaalla hoitajan ammatista ja kotona nyt kahden pienen lapsen kanssa 3 vuotta olleena olen tietenkin tutustunut pikkuhiljaa muutamaan äitiin joiden kanssa on tavattu mm. kerhoissa. Olemme mielestäni varsin tavallinen ja nuukasti elävä lapsiperhe. Asumme rivariasunnossa, molemmilla on autot. Lapsille tykkään ostella kivoja vaatteita, mutta itselleni en sitten juuri ostakaan mitään.... Mieheni on yrittäjä ja tulot ovat suuret. Kaikki on mennyt hyvin siis. Asuntolainat on maksettu ja keväällä alkaa talon rakentaminen. Näistä asioista en puhu koskaan ilman, että toinen kysyy, koska en halua, että tulisi olo meidän olevan jotenkin erityisen varakkaita ja muita " parempia" . NO kuitenkin on käynyt niin, että muutama äiti on tullut pikkuhiljaa tosi läheiseksi ja ollaan puhuttu niitä näitä. Mm. siitä kuinka kotiäidin tulot ovat tosi pienet, jne...
Jossain vaiheessa on käynyt ilmi mitä mieheni ansaitsee ja mitä suunnittelemme. Pikkuhiljaa tapaamiset ovat vähentyneet ja nämä äidit välttelevät puhuvansa kanssani mistään mikä liittyy rahaan ja ostamiseen. Enkä tosiaan puhu mistään varakkuudesta mitään, enkä leveile millään. Silti on todella vaikea ilmeisesti hyväksyä sitä, että toisilla on paljon enemmän rahaa kuin itsellä.
Mitä tässäkin nyt teet? Raha ei ole minulle sinänsä tärkeä asia maailmassa, nautin lasteni kanssa olosta paljon enemmän kuin esim. että matkustelisin ja ostaisin kaikennäköistä. Mutta, koska kerran rahaa on, haluamme rakentaa mm. sen toimivan mielemme mukaisen talon itsellemme ja haluamme ajaa autoilla jotka vastaavat tarpeitamme. Mitä pahaa siinä on?? Ei ymmärrä...
Kommentit (67)
On tosiaan helppo saada tulot selville, vaikka minä en niistä puhu mitään. Pienehköllä paikkakunnalla muutenkin se näkyy ulospäin. Ja toisaalta, työpaikallanikin kysellään miehen töistä, kun itse olen matalapalkkaisella alalla, mutta ajan töihin uudella autolla, joka maksaa enemmän kuin kahden vuoden tuloni ym.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ap hyvin tunteesi! Itseltä katosi jopa lapsuuden ystäviä (tai ainakin ystäväyys muuttui radikaalisti) kun löysin mieheni ja ystäväni saivat kuulla hänen ammattinsa ja työnsä. Kaikkein huvittavinta tässä vain on se, ettei mieheni edes tienaa kovin kummosia, ihmisillä on vain luulo tästä alasta sellainen. Ja kyllä korpee ja kovasti. Elämme ihan keskiluokkaista elämää, iloinemme ja suruneimme. Ihmettelen miten joku voi kadehtia rahan (tai kuvitellun rahan) takia.Ap, vaikka kovin kliseeltä kuullostaakin niin et menttänyt oikeita ystäviä!
Minä myös hoitoalalla ja vanhempainvapaalla. Mies palkkatöissä ja tulot samta kuin ap:n miehellä. Ystäväpiiriin kuuluu ihmisiä kaikista tuloryhmistä eikä kukaan ole kateuden takia kaikonnut, vaikka rehellisesti olenkin sanonut tasoittavani meidän perheessä tuloeroja. Kotihoidontuella en minä ainakaan elä, saati että sillä rahalla saisi perheelle ruoat. Kadehdin niitä jotka saavat.
Omat vanhempani ihna ok-tuloisia, mutta joo-o mieheni hiukan parempi tuloinen kun isäni, niin äitini kehtasi mainita asiasta!
P.s. hänkin saa tulotiedot työssään ja TODELLA tutkii niitä, kertoo ihan avoimesti. : (
Voin jutella raha-asioista muiden äitien kanssa, mutta en todellakaan lue Veropörssiä tai kysele heidän tulojaan enkä kerro meidän perheen tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mainitsemani asiat saavat minut todella viihtymään ystäväni kanssa eikä kaikkoamaan. Minulla on erittäin varakkaita ystäviä. Emme me puhu rahasta. Maailmassa on niin paljon muutakin mielenkiintoista. Meidän perhe lienee hyvätuloinen, mutta ei rikas. Yritän hankkia rikkautta elämääni muualta kuin mammonasta:)
Kateus on tietenkin inhimillistä, ja voi kohdistua milloin mihinkin. Joku kadehtii sinun varallisuuttasi, sinä ehkä toisten ammattia ja koulutusta. Kolmas toisen ulkonäköä, neljäs hyvää miestä, viides toisten lapsia jne.jne.
Jos et itse kerskaile rahoillasi tai leveile ostoksillasi, niin kavereillasi ei pitäisi järjen mukaan olla syytä kateuteen.
Oletko ylipäänsä varma siitä, että he ovat kateellisia eikä kyse ole jostakin SINUN persoonasi piirteestä, joka karkottaa heidät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
No on kyllä tahdittomia ihmisiä, jos tuollaisia kyselevät (lainanlyhennykset, kustannusarviot jne). En todellakaan kysyisi kaverilta, jonka olen tuntenut vain vähän aikaa. Hyvältä ystävältäkin vain erittäin perustellussa tilanteessa (mikähän se olisi, en edes keksi). Eikai tuollaisia voi hirveesti kierrelläkään.Vierailija:
Joku kiysyykin, että paljonkos te lyhennätte lainaa tai paljonko teillä sitä on. Yritän kierrelle kertoa totuuden, mutta se on jo ensimmäinen takapakki.... Sitten kysellään tulevan talon kokoa ja muuta siihen liittyvää ja kysytään kustannusarviota. Siihen on paha vastata suoraan. Ja kun sen kuulee, kysytään seuraavaksi mitä mieheni tekee työkseen jne. Näin se menee.Ap. joka on kaukana Porvoosta
Ihmeen paljon noita tahdittomia ihmisiä on olemassa. Ja usein he juuri ovat niitä kateellisia. Jotkut osaavat taitavasti väistellä tunkeilevat kysymykset. Heitä ihailen. Itse olen suora ja perusrehellinen, ja aika helposti minulta saa kysymykseen liian totuudenmukaisen vastauksen. Koski se sitten terveyttä, parisuhdetta, rahaa tai mitä tahansa. Itse en ikinä kysele toisilta henkilökohtaisuuksia, se ei ole mielestäni hyvää käytöstä. Ystäväni kertovat sen, mitä itse haluavat.
Vierailija:
Oletko ylipäänsä varma siitä, että he ovat kateellisia eikä kyse ole jostakin SINUN persoonasi piirteestä, joka karkottaa heidät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten yllättävän monelle. Ikävä että se on noinkin tärkeää!
Moni valittaa että kun on vähän rahaa, ja silläkin shoppaillaan kaikenlaista krääsää mitä mieleen juolahtaa. Meillä ei ostella turhia, mutta panostetaan sitten mielummin tärkeämpiin asioihin kuten asuntoon, laadukkaaseen lasten päivähoitoon kun sen aika tulee (yksityinen) ja olen mahd. pitkään kotona lasten kanssa sekä laadukkaaseen ruokaan (miel. luomua) sekä matkusteluun - ja joku krääsää jatkuvasti osteleva voi pitää meitä rikkaina kun " on varaa" esim. lasten yksityiseen päivähoitoon. Riippuu miten priorisoi, itse olen liikkunut vanhoissa vaatteissa iät ajat enkä itseeni paljon panosta rahallisesti.
Kaikki vastaavat: " Mitäs menit kertomaan tulosi, minä ainakin pidän salaisuutena" . Eli jos kysytään tuloja ja vastaa kysymykseen, niin se on siis väärin. Höh, en ymmärrä. Eikä tulojen määrän ja asiasta kertomisen pitäisi vaikuttaa ystävyyteen mitenkään. Eri asia on tietenkin, jos leuhkii asialla.
Itse haluaisin tietää muiden tulot ja jos joku tienaa enemmän kuin me, kadehdin sitä positiivisessa mielessä. Eli mielestäni on hienoa, jos joku tienaa paljon. Silloin tietää, että se ylipäätään on mahdollista ja se kannustaa itseänikin tekemään enemmän töitä (olen yrittäjä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
7500e/kk ei ole todellakaan mikään hulppea palkka nykyisin. Tiedän monia päälle 10000e/kk palkkaa saavia.Ja miksi ihmeessä ap:n täytyy kertoa tuosta palkasta edes sen enempää? Jos miehensä on " hienossa tehtävässä" niin miksi sen kertomisen jälkeen pitää kertoa palkasta? Jos ystävät kysyvät palkkaa niin sano ap vaan vaikka " ihan tarpeeksi" . Täytyy olla aika idiootti jos sitten vielä kyselee lisää.
Miksi ihmeessä palkoista ei saisi puhua?
Entisessä työpaikassani onnistuimme näin korjaamaan vinoutuman palkkapolitiikassa. Keskustelimme keskenämme palkoista ja huomasimme parin tulleen turhan alhaisella palkalla töihin -> asia nostettiin esille ja näiden kahden palkkaa korotettiin seuraavalla korotuskierroksella.
Palkoista voi ja pitääkin mielestäni puhua. Kyllä minuakin joskus korpeaa ihan hemmetisti, kun tiedän, että kaverit tienaa mua paremmin. Varsinkin silloin kun itsellä menee kehnommin. Tai silloin kun tiedän kavereiden käyttävän yhden viikon perhelomallaan reilusti enemmän rahaa kuin mitä meidän perheeseen onnistutaan tienaamaan toista kuukaudessa. Mutta en minä ystävyyttä siksi irtisanoisi. Ja jos hyvintienaavat kaverit tuo meille (lapsille siis) arvokkaampia lahjoja kuin me heille, yritän vastaavasti miettiä tosi tarkoin, että halpa lahjamme olisi varmasti lapsesta mielenkiintoinen/kiva/hyödyllinen. En edes yritä samaan hintaluokkaan.
Itsehän olen alani valinnut. Ja mieheni. Tiesin, ettei meistä kumpikaan kovin kummoisille tienesteille ikinä pääse. Mutta tärkeintä ei olekaan se raha - kunhan sitä vain on sen verran, ettei nälkää näe, eikä tarvi asuntoa altaan myydä.
meille taas alkoi tulla lisää ' ystäviä' . Yhtäkkiä meillä oli sellaisia sukulaisiakin, joista en koskaan aikaisemmin ollut kuullutkaan. Tilanne helpotti välillä, kunnes seuraavana vuonna juttu toistui. Sen jälkeen tilanne on rauhoittunut. Meillä on edelleen samat ystävät kuin ennenkin, eivätkä nämä perinnönkärkkyjät (vitsi) ole pahemmin häirinneet.
Ainoa, joka ei tilanteeseen ole osannut sopeutua on isoäitini. Hän on aina pitänyt miehestäni ja kehunut tätä maasta taivaaseen, koska tämä on niin työteliäs ja silti hoitaa lapsiakin mielellään. Hän oli aina kauhean tyytyväinen siitä, että olimme mieheni kanssa tulossa kylään. Nykyään hän ei enää uskalla päästää miestäni luokseen, koska pelkää, että " rikas mies ei viihdy hänen köyhässä majassaan" . Mieheni ei mielestäni ole muuttunut mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se raha onnelliseksi ketään tee, mutta oikea rahan puute tekee kyllä onnettomaksi. Tekopyhää on väittää muuta.
Vierailija:
Eihän se raha onnelliseksi ketään tee, mutta oikea rahan puute tekee kyllä onnettomaksi. Tekopyhää on väittää muuta.
:
Eihän se raha onnelliseksi ketään tee, mutta oikea rahan puute tekee kyllä onnettomaksi.
En tosiaan väitä rahan tuovan onnea, mutta jos rahaa olisi edes sen verran ettei aina tarvitsisi elää ns. veitsi kurkulla, niin elämä olisi TODELLA paljon helpompaa monilta osin.
t: köyhä.
Vierailija:
En tosiaan väitä rahan tuovan onnea, mutta jos rahaa olisi edes sen verran ettei aina tarvitsisi elää ns. veitsi kurkulla, niin elämä olisi TODELLA paljon helpompaa monilta osin.
t: köyhä.
Minulla ei tosin aina olekaan ollut rahaa. Olen ollut köyhä ja koditonkin joskus.
Ei ne ystavia olleet jos katosivat noin nopeasti elamastasi. Tosi ystavaa ei kiinnosta onko tulot 100e vai 10000e. Naurettavia kommentteja taalla olet saanut. Ovat vain niin katelliisia sinulle ja teille. Tuskin olet rehvannellut ja mita sitten vaikka kertoisitkin jopa kysymatta paljonko miehesi tienaa? So what? Suomalaisilla on niin omituinen tapa puhua pahaa selantakana, kavella hissiin tervehtimatta naapuriaan ja kavella kadulla katsoen toiseen suuntaan. Ja sitten viela tamakin. Olet onnentytto, saat olla kotona ja teilla menee hyvin! Nauti elamastasi ja teidan onnestanne. Olet varmasti sen ansainnut. OIKEAT ystavat eivat katoa kuultuasi paljonko miehesi tienaa.
viestista etta oletkin toissa etka kotona. t.edellinen
eihän niitä tarviikkaan, mutta minä haaskalintuna saan selville lähempien ystävien, työkavereiden, työnantajan... tulot ihan veropörssi-lehdestä.
Ihmettelen kovasti rahasta narisevaa työkaveria, jonka mies tienaa vuodessa lähelle 100 000 ¿, että miksi pitää silti valittaa, luulis sillä summalla elävän.
Katson myös samasta lehdestä lasten kerhokavereiden vanhempien tulot.
Ja niin se vaan tosielämässä on, että sitä hakeutuu samankaltaistensa seuraan, onhan se helpompi jutella raha-asioista sellaisen kanssa, jolla samantyyppinen tilanne.