Mies jäi sitten työttömäksi

pyydää apua kirkon diakoniatyöntekijöiltä.

Koittakaa jaksaa. Äkkiä miehellä nyt sitten päivärahahakemuspaperit kuntoon.

Kai vuokran saa aina maksettua? Muistakaa hakea kaikki tuet.

varmasti nuo raha-asiat kuntoon. tilaa aika sossuun ja hae as.tukea kelasta. raha-asiat helpompia hoitaa kuin nuo terveydelliset, niihin voimia.

Miehesi hakee viipymättä työttömyyskorvausta. Oletan, että hän kuuluu meihin edesvastuuttomiin vasemmistolaisretkuihin, jotka ovat työttömyyskassanjäseniä. Käsittelyaika on joitakin viikkoja.



Vuokranantajalle voi ja pitää ilmoittaa vuokranmaksun mahdollisesta viivästymisestä. Ilmoitus kannattaa tehdä kirjallisesti ja siitä voi olla hyvä ottaa kopio itselleen. Ilmoituksessa esitetään viivästymisen syy lyhyesti ja lavertelematta, sekä suunnitelma rästien maksuaikataulusta. Tällaisen perustellun viivästymisen takia vuokranantajalla ei ole oikeutta aiheuttaa teille mitään erityisiä seuraamuksia.



Jos työttömyyskorvauksen määrä on vähemmän kuin perheenne toimeentulonormin mukaiset tulot, haette toimeentulotukea kotikuntanne sosiaalitoimistosta.



Psykiatrian hoitokontaktia tuskin lopetetaan vaikka työntekijä vaihtuukin. Tosin katkoja voi tulla, eikä se kivaa ole, kun hoitava henkilökunta vaihtuu.



Näistä seikoista johtuva paperisota on kurjaa ja rankkaakin. Muista, että kaikkea ei tarvitse jaksaa yhtenä päivänä. Tärkeintä on, että miehesi toimittaa työttömyyskorvausanomuksen viipymättä. Kertomasi perusteella sinun osallesi lankeaa lähinnä hoitosuhteesi jatkon selvittäminen. Lapsenne tutkimuksista mahdollisesti koituvien kulujen takia kannattaa olla yhteydessä sosiaalitoimeen. Ja ainakin minua hoitavalla psykiatrian polilla on myös sosiaalityöntekijä, joka auttaa juuri tällaisissa tilanteissa. Oman kokemukseni mukaan vähäinenkin apu antaa myös itselle lisävoimia.



Jaksamista sinulle ja perheellesi!

En ollut maininnut onko miehesi irtisanottu. Jos niin hän saa onneksi ilman suurempia karensseja työkkäristä rahaa.



Laskuja saa siirrettyä ja varmasti vuokranantajakin on joustava tällaisessa tilanteessa. Toimeentulohakemusta vaan sisälle ja diakonityöntekijään seurakuntaan yhteyttä. Lisäksi sosiaalivirastosta kannattaa pyytää muuta apua tuon toimeentulotukihakemuksen lisäksi.



Kaappien siivousta, myytäväksi löytyvät kirpputorille. Näin on meillä aikanaan pahalla kaudella saatu ruokarahaa lapsille.



Kulut minimiin, lehdet ym ylimääräiset pois heti.



Pommita sinne psykalle ja vaadi aikaa mahd. pian!



Sattuu sitä muillekkin ja kyllä me muutkin valitamme. Sinullakin on oikeus purkautua kun on pahaolla. Jos ei niin tekisi niin jossain vaiheessa se purkautuu pahemmalla tavalla!



jaksamista ja voimia luottaa tulevaan!



Työkkärin kautta ei miehesi varmasti töitä saa :) ( anteeksi) mutta ihan varmasti löytyy töitä tekevälle kun malttaa itse ajatella positiivisesti ja ottaa työn elatuksen kannalta. Siinä ohessa sitten voi etsiä sitä "oikeaa" työpaikkaa :) Harmi vaan, että työkkäri olettaa ihmisen elävän karenssi ajan ilmalla :(

voitte laskea oikeutenne asumistukeen, siellä on yleisen asumistuen laskuri.



Päiväraha-hakemukset heti sitten sisään, ei saa viivytellä.



Ottakaa selvää tukioikeuksistanne.



Oletko itse töissä?

Miehesi on itsekäs luuseri (juuri noilla sanoilla)!!!

t. ap (nyt ei jaksa sanoa enempää)

melkein kuin palkkaa saisi, ei huolta toimeentulosta.

Itselläni oli muutama vuosi sitten kamala tilanne, esikoinen oli saanut ( tosin lievän ) kehitysvamma-diagnoosin, mieheni oli vähän väliä työtön ja kaiken lisäksi meillä oli ero vääjäämättä tulossa. Ja silloista miestäni ei tippaakaan kiinnostanut lapsensa terapiatarpeet, itse jouduin kaiken hoitamaan oman kiireisen työni lisäksi.

Silloin meinasin totaalisesti katketa, varsinkin kun en saanut tukea edes omilta vanhemmiltani. Kommenttina tuli jotain tyyliin "sellaista se perhe-elämä on".



Nyt vuosia myöhemmin lapseni pärjää erityisluokalla todella hyvin ja tulevaisuuden ennuste on hyvä. Ero tuli, mutta rinnalla on ollut jo vuosia hyvä mies, joka ymmärtää myös erityislapsen "omituisuudet" ja on perehtynyt tilanteeseen epikriisejä lukemalla ja ottamalla muutenkin asioista selvää. Tietää lapsen asioista enemmän kuin biologinen isä ( jota ei edelleenkään kiinnosta ).



Eli lyhyesti: kyllä ne vaikeatkin ajat lopulta menevät ohi, kun jaksaa siihen vain uskoa!