Isovanhemmat ja lastenhoito

selvästi kateellisuuden kyllästämä. Juuri tuollaisten mielipidekirjoitusten takia minä vedän tiukkaa linjaa, että lapset eivät mene isovanhemmille hoitoon muuta kuin aivan pakottavasta tarpeesta (kerran, kaksi vuodessa). Ettei kukaan pääse sanomaan, että käyttäisin heitä hyväkseni. Toisaalta huomaan, että isovanhempien ja lasten välit ovat selkeästi etäiset. Ajattelen, että jos isovanhemmat OIKEASTI haluavat hoitaa lapsiamme, he sanovat sen. Koska eivät juuri koskaan sano, eivät tapaa usein.

ilmoittaa miniä, että et näe lapsenlapsia sitten koskaan, välit menee poikki kerrasta. Tiedän monia erittäin uupuneita isovanhempia, joiden viikonloput ja yöt täyttyvät lastenlasten hoidosta, koska kieltäytymistä seuraa täydellinen hiljaisuus sen perheen suunnasta. Ei kutsuja synttäreille, ei kylään, koska "itsepä et halua lasten kanssa olla".



Helpointa isovanhemmille olisi alusta alkaen tehdä selväksi, että ei ole yhtään aikaa. Silloin saisi olla rauhassa ja nukkua viikonloppuisin riittävästi.

Meillä lapset eivät ole olleet ikinä isovanhemmilla hoidossa, mutta isovanhemmat käyvät meillä tai me heillä ainakin kerran viikossa. Heillä ei ole hoitovastuuta vaan ainoastaan läsnäolo-oikeus. Saavat leikkiä, touhuta, tehdä yhdessä, mutta minä vastaan kaikesta käytännön tekemisestä. Ja silti se mummi on "maailmanrakas".

jonka lapset ovat melkein joka viikonloppu meidän vanhemmillamme. Monesti ovat arkipäiviäkin yötä heillä. Kun mun lapset menevät n. kerran vuodessa heille, niin siellä on taas veljeni lapset eli mun lapset eivät saa koskaan sitä kuuluisaa laatuaikaa isovanhempiensa kanssa. Mä en missään nimessä haluaisi rasittaa mun vahempia usein lastenhoidolla, mutta kyllä pari kertaa vuodessakin olis ihan kiva juttu.

se oli ihan asiaa. Miksi se miehen sisaruksen perhe on edes lapsia hankkinut, kun ei niitä itse hoida? viettävätkö yhtään aikaa omien lastensa kanssa?



Mutta isovanhempien pitää pystyä sanomaan, jos ei käy, eivätkä jaksa. Ja sisarusuhteiden ylläpitämiseksi ja tasapuolisuuden nimissä, myös muita lapsenlapsia tulisi huomioida. Toki, jos toinen perhe asuu 5 km päässä ja toinen 500 km päässä, niin kyllähän se vaikeaa on.



Kun miettii sitä kuinka väsynyt itse on työpäivän ja illan päätteeksi, kun on lasten kanssa touhunnut, niin varmasti ne isovanhemmat on 5 x sen saman. Ei sitä vanhana niin enää jaksa ja se huoli on kova, kun eivät ole omia lapsia, jos jotakin sattuu.