millaisessa kerrostalossa haluaisit asua?

Tärkeintä olisi paksut seinät, ettei naapurista kuulu Nico-Pettereiden vinkuna.

Ulkopuolella on kruusauksia, isoja ikkunoita, porttikongi jne. Sisällä on isot ikkunalaudat, korkeat huoneet, isot ikkunat ja iso parveke. Yli kerros tietysti ja plussaa olisi kattoterassi. Mun haaveilemissa taloissa asuu rikasta väkeaä, lähinnä varmaan jotain eläkeikää tai hyvätuloisia johtajia jne.

Meren rannalla kattohuoneistossa. Ihan sama millaista väkeä asuu, kunhan eivät häiritse meitä.



Asutaan melkein semmoisessa, mutta etsinnässä on täydellinen.

olisi vanha sielukas talo, jossa on katto korkealla, mutta kunnolla kodinhoito-ja kylppäritilaa ja iso terassimainen parveke. Ja hyvä tila autolle.



Ehkä joku Helsingin kantakaupungin ullakkoasunto olisi lähellä optimia, ainoa hankaluus on vaan hinta ;)



Käytännössä jos kerrostaloasuntoa katselisin, päätyisin todennäköisesti 90-luvun taloon tai sitä nuorempaan. Ihan noiden käytännön asioiden ja sen parvekkeen takia :D

Mutta en voisi muuttaa kerrostaloon koska mieheni tuntisi kuulemma tukehtuvansa. Pitää olla oma piha ja tilaa puuhailla omia juttujaan.



Itse asuisin mielelläni uudessa hienossa kerrostalossa, jossa on koko asunnon levyiset lasitetut parvekkeet järvelle ja kaupungin keskusta ihan vieressä. Serkkuni asuu tällaisessa talossa Hämeenlinnan keskustassa ja yhtiöllä on jopa venelaituri. Isot valoisat porraskäytävät ja modernit, isot hissit, tilava huoneisto kattokerroksessa... minusta se olisi mukava tapa asua.



Ongelma on se, että talossa ei asu lapsiperheitä, joten lapsille ei olisi kavereita. Monissa näissä hienoissa uusissa kerrostaloissa kuulemma asuu vain keski-ikäisiä (ja eläkeläisiä).

Olen asunut kerrostaloissa 2,3,4 ja 5. Mitä vanhempi, sen "sielukkaampi", on kivoja yksityiskohtia ja persoonaa enemmän. Uudemmat talot ovat yleensä jotenkin latteita, ei juurikaan koristeluja ja kivoja yksityiskohtia, materiaalit samoja joka paikassa jne.

vuokralla jugend talossa, josta eräs varakkaampi perhe oli ostanut pikkuhiljaa koko rapun.



Heillä oli siis ajan mittaan kertynyt 6 asuntoa kyseisestä Jugend talosta. Kaikki siis yhdestä ja samasta rapusta. Käytänössä siis heidän ulko-ovensa oli rappukäytävän ulko-ovi. Rappukäytävä olikin sitten kalustettu matoilla ja tauluilla, sekä tuoleilla.



Asunto oli yhdistetty kaikista asunoista ja erityisesti "saunaosasto" oli ihan Jees.



Tuosta Jugend talosta puuttui suuri terassi. Jos olisi ollut vielä suuri terassi, niin se olisi aika täydellinen asunto ollut. Neliöitä varmaan jotain... hmmm... 250 m2. Asunto oli Turun keskustan läheisyydessä erään kukkulan päällä puiston kupeessa. Upeat maisemat.



Sellaisessa haluaisin asua.



Toisaalta aivan uudessa "kattohuoneistossa" isolla terassilla varustetussa keskusta-asunnossa olisi myös hienoa asua. Sellaisissa joita rakennetaan Valkeakoskella parin vuoden päästä.

Meillä on yli kolme metriä korkeat huoneet, kakluuneja, lautalattiat, paksut ulkoseinät ja ikkunalaudat, kaari-ikkunat ja peiliovet.



Ja turkiskuoriaisia. Ja surkea äänieristys kerrosten välillä. Ja paloturvallisuusriskinä välipohjassa heinää. Ja antiikkinen sähköistys, joka on nyt korjauslistalla ykkösenä. Eikä hissiä.



Eli kaikella on puolensa ja puolensa. Mutta rakastan asuntoamme, enkä muualle muuttaisi :)

en missään noista ainakaan niin kauan kuin lapsia on. Sitten minusta tulee varmaan puutarhahullu ja en edelleenkään missään noista. Mutta jos valita pitää ja hulluus ei iske niin ihan uusi tai tosi vanha.

enkä ole yhtään kiinnostunut tuosta pihasta.



Haluaisin muuttaa kerrostaloon



-ylimpään kerrokseen (inhoan yläpuolelta kuuluvia askelääniä)

-palvelujen äärelle

-hyvien julkisten yhteyksien lähelle (metro tai juna)

-taloyhtiöön, jossa on paljon lapsia



Talon iällä ei sisänsä ole väliä, paitsi että kakluunit ovat minusta rumia. Lattia saisi olla kunnon lautalattia, jos kyseessä vanha talo, tai uudiskohteeseen kävisi tammilautaparketti. Huoneiden korkeudella ei ole väliä.



Ehkä mieluiten siis uudiskohde tai ennen sotia rakennettu. Sitten 50-luku.