Harkitse tarkkaan, ennen kuin hankit lapsia lyhyellä välillä

Meilläkin on 5 vuotta ikäeroa lapsilla ja leikkivät kovasti. Isompi tyttö ja nuorempi poika ja hienosti menee...

Ei siitä nyt kannata mitään ohjekirjaa tehdä, mikä on hyvä ikäero. Kaikki on hyviä ja jokainen lapsi on lahja

joilla 4 tai 5 lasta että millä ihmeellä toivutte synnytyksestä ja varsinkin alapää jos vuoden välein teette laspsia? Ja miten se työelämään meno onnistuu pian synnytyksen jälkeen jos täysimettää vaikka 1,5 vuotta?

Minä en vaan jaksa ymmärtää tätä lapset pienellä ikäerolla on paras asennetta. Tosiasiahan on myös että suurin osa sisaruksista vaan tappelee keskenään eikä siihen ikäerot vaikuta. Ja kyllä se on lapsillekin kiva että saavat uudet vaatteet päälle ikä tarvitse sisarusten vanhoissa vaatteissa aina kulkea.

Minä en vaan näe mitään järkeä hommata montaa lasta pienillä ikäeroilla. Ja valitettavan usein se on niin että isommat hoitaa ne pienemmät vaikka se olisi äidin työ!

täysimettää ekat 6 kk ja jatkaa imetystä vielä vuoden siitä.

Ihan järkisyistä. Ensinnäkin esikoinen on ollut valtavan helppo vauva, (ainakin nämä ensimmäiset 6,5kk), ei valvomisia, ei sairasteluja, ei koliikkeja tms..

Toisekseen asumme alueella, jossa ei pieniä lapsia juurikaan ole, kaikki potentiaaliset kaveriehdokkaat vauvallemme asuvat sen verran kaukana, että autolla olisi aina vietävä leikkimään. Joten sisaruksesta pienellä ikäerolla olisi seuraa ja leikkikaveri

Kolmanneksi sitten olisi meidän lapset tehty, kumpikaan ei halua kuin 2 lasta. Vois mennä laittamaan piuhat poikki, kunhan ikää on tarpeeksi, ettei tarttis kortsujen kanssa leikkiä.

Neljänneksi, en minä enää tästä nuorru, ikää on 30v, en halua mummoikäisenä enää alkaa "vauvarumbaan". Eikä ole mitenkään sanottua että koska tärppää, vai tärppääkö ollenkaan. Vaikka eka tuli kertalaakista, se ei ole tae mistään..

Lisäksi vielä se että ymmärtääkseni saisin saman äitiys/vanhempainpäivärahan kuin nyttenkin, jos lapset syntyisivät pienellä ikäerolla, kun taas jos nyt menen töihin vuodeksi pariksi, niin saan paljon huonomman, koska vaihdan työtä pienempi palkkaiseen osa-aikaiseen hommaan, jottei lapselle tulisi niin pitkiä hoitopäiviä..



Huoh.. :/



Mutta mies ei tätä ymmärrä.. (tai ei halua ymmärtää). Sanoo vaan et sit joskus toinen..

... Toisilla näet kaikki lapset otetaan avosylin vastaan ja ihan todella milloin ikinä tulevat, ikäerot jne. mahdolliset optimoinnit ihan kärpästen surinaa.

Meillä toiminut tämä ikäero, esikoinen on erityislapsi, joka vaati paljon terapiaa ym.

pienenä. Ja kakkonen taas muuten melko tempperamenttinen ja oli 3 v asti huono nukkumaan.

Mun on pakko sanoa, että en olisi jaksanut lapsia pienemmällä ikäerolla, olen vielä sen luonteinen itse, en jaksa hoitaa kahta pientä lasta kerralla.

Huonoa oli pitkään jatkunut päiväkotirumba, pienemmällä ikäerolla se olisi ollut nopeammin ohi. No nyt kuopus on tokalla ja sillä on isoveli seurana iltapäivällä, ei joudu olemaan yksin kuin n. 1-2h koulun jälkeen. Ja tulevat hyvin juttuun, kyllä näinkin isolla ikäerolla lapset keksivät yhteistä tekemistä, esim. pöytä- tai korttipelit.



Meillä tämä on toiminut parhaiten ja vakuutun siitä joka kerta kun vierailen kodissa missä on lapsia pienellä ikäerolla... äiti yleensä niin loppu, että tyrkyttää lahjaksi, mukaan viemisiksi sitä pienintä. Silloin unohdan välittömästi sen pienen syyllisyydentunteen siitä, että "jaksoin" tehdä lapset isolla ikäerolla.



Meistä kaikista äideistä ei ole supermammoiksi, jotka pystyy hoitamaan 4 alle kouluikäistä tuosta vain ja huomioimaan vielä parisuhdettakin.

Kaksi vuotta on todella hyvä ikäero, on ollut aina ja korostuu vaan kun lapset kasvaa. Meidän tyttäret ovat parhaat kaverit, käyvät samoissa harrastuksissa ja viihtyvät muutenkin.

Jos ikäeroa on 3 vuotta tai yli, ei yhteistä enää ole.

Suosittelen ehdottomasti pientä ikäeroa! Jo ihan senkin takia, että tämä on äidillekin järkevintä.

tilanteessa, jossa meillä olisi kaksi vaippaikäistä! Vauva-aika oli stressaavaa yöheräilyineen. Nyt kun taapero on lähemmäs kaksi vuotta, nautin suunnattomasti kiireettömästä ajasta ja siitä, että lapsi on jo "iso", eikä niin kiinni vanhemmissaan kuin vauvana. Ehkä olenkin vain mukavuudenhaluisempi kuin keskiverto äiti?

edut on paremmat, on paljon mielekkäämpää hoitaa asia tehokkaasti kuin notkua ensin yhden kanssa tyhjän panttina ja sitten taas aloittaa kaikki alusta.



Noin muun muassa.

Eli meillä oli silloin 3½v., 2v ja vastasyntynyt. Enkä tullut hulluksi, ei edes ollut kovin vaikeaa. Ehkä mulla oli sitten helpot lapset, mene ja tiedä.

Onko sinulla kokemusta pienestä ikäerosta vai oletko vaan ilkeä ihminen?



T. kahdesti ikäeroa 14 kk

Kaksi vuotta on todella hyvä ikäero, on ollut aina ja korostuu vaan kun lapset kasvaa. Meidän tyttäret ovat parhaat kaverit, käyvät samoissa harrastuksissa ja viihtyvät muutenkin.



Jos ikäeroa on 3 vuotta tai yli, ei yhteistä enää ole.



Suosittelen ehdottomasti pientä ikäeroa! Jo ihan senkin takia, että tämä on äidillekin järkevintä.

ja kolmosen ikäero 2v10kk.



Onneksi tuli tehtyä lapset pienillä ikäeroilla, niistä on ollut aina seuraa toisilleen, etenkin nyt kun ovat isompia.



Itsellä meni se vauvarumbavaihe ohi samalla mylläyksellä ja nyt se on onnellisesti takanapäin.

Lapsilla ikäeroa 1v1kk ja mielestäni kaikkien tarpeet on huomioitu varsin hyvin. Kaikki ovat onnellisia ja tyytyväisiä, pääosin.

ja se on ollut tosi hyvä! Heillä on seuraa toisistaan, leikkikaveri aina lähellä, ja nyt isompana (ikää 17 ja 15 vuotta) heillä on yhteiset kiinnostuksenaheet ja yhteiset kaverit. Varsinkin tuo viimeinen on tosi hyvä, koska esikoisella on sosiaalisia ongelmia ja vaikeuksia saada ns omia kavereita. Pikkuveli sitävastoin on yltiösosiaalinen, kompensoi kivasti ;)



Seuraavilla lapsilla ikäeroa on 3 vuotta, 5 vuotta ja 7 vuotta... varsinkin tuo 5 ja 7 vuotta on ihan liikaa!