Lue keskustelun säännöt.
Syitä, miksi jotkut _valitsevat_ yksilapsisuuden?
Kommentit (33)
Ja jotenkin tuntuu, että jos oltaisiin jääty vain yhteen, se olisi jopa helpommin hyväksytty kuin kolme lasta pienillä ikäeroilla. Luultavasti teki miten päin vain, lähipiiriin kuuluu aina ihmisiä, joiden mielestä teet väärin ja tulee tarve puolustella omia valintojaan.
Musta on hyvä, että ihminen voi itse valita itselleen hyvän lapsimäärän. Me kun kaikki ollaan erilaisia ja arvostetaan erilaista elämää. Pahoillani olen niiden puolesta, jotka toivovat lasta/enemmän lapsia, mutta eivät syystä tai toisesta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo on varmaan monessakin mielessä. Mutta kyllä minulla on huomattavasti helpompaa tällä hetkellä kuin kavereilla joilla vain yksi meidän lapsien ikäinen. Meillä on kaksi poikaa jotka ovat kuin paita ja peppu. 8v ja 6v. Ei ole tarvinut viimeiseen kolmeen vuoteen keksiä lapsille tekemistä, hommata kavereita yms. Viihtyvät hyvin keskenään.
Meillä vain yksi lapsi, enkä ole oikeastaan ikinä keksinyt hänelle tekemistä tai hommannut kavereita. Kavereita tulee luonnostaan pihapiiristä, vanhempien kavereiden lapsista, sukulaisista, päiväkodista ja nyt koulusta. Ikinä en ole mitenkään "hommannut" lapselle kavereita, vaan aina on löytynyt leikkiseuraa. Kotona yksin ollessaan lapsi osaa keksiä itselleen tekemistä (niinkuin ainoat lapset yleensä osaavat, koska ovat tottuneet siihen, eli hän piirtää, maalaa, askartelee paljon, tekee palapelejä, lukee kirjoja, ja leikkii itsekseen leluillaan. Hän on myös erittäin paljon mukana kaikissa arjen jutuissa, eli laittaa kanssani ruokaa, auttaa siivoamisessa, käy kanssani kaupassa, on mukana koiralenkillä, leipoo jne.
esim. jos on itse ainoa lapsi eikä ole koskaan kokenut sitä negatiivisena asiana.
En ole koskaan potenut "vauvakuummetta". Yksikään näkemäni vauva ei ole saanut haluamaan lapsia. Nuorena olin jo sitä mieltä että en halua ollenkaan lapsia tai jos mieheni haluaa niin yhden. Mieheni taasen halusi harkita ja saada talouden kuntoon ennen lasta. Niinpä siinä meni hiukan aikaa ja nyt meillä on yksi lapsi ja iän vuoksi (yli 40- vuotiaita) ei enempää tulekkaan. Se ei sureta olemme täystyöllistetty yhdenkin kanssa.
- en ole koskaan tuntenut olevani "äitityyppiä", lapsettomuuskaan ei olisi ollut minulle raskasta
- raskaus, synnytys ja vauva-aika oli raskasta
-olen läheltä seurannut monilapsisten( lyhyellä aikavälillä tehtyjen) elämää, enkä tuntenut jaksavani sellaista
- elämämme on rauhallista, tasapainoista ja ihanaa perhe-elämää näin kolmihenkisenä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero ja huoltajuusriita veivät uskon rehelliseen parisuhteeseen. Mahdollisuus uuteen avioliittoon ja lisälapsiin tuli ja meni. Rohkeus ei riittänyt. Rakastan lapsia ja katselen edelleen haaveillen toisten perheitä, mutta tiedän sen omalla kohdallani mahdottomaksi. M39
syynä on se, että tuntuu vain siltä, että tämä perhe on tässä; sopivan kokoinen, sellaisenaan toimiva ja onnellinen. Ei ole mitään tarvetta saada lasta, joka on eri sukupuolta tms.
En ole oikein ymmärtänyt mitä ihmeellistä yksilapsisissa perheissä on, eihän kukaan ihmettele suureen ääneen monilapsisia perheitäkään "miksi valitsitta viisilapsisuuden?" Eikä minua oikeastaan kiinnosta vastaukset, jokaisen oma asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ollut mahdollisuus ajallisesti ja taloudellisesti vain tähän yhteen, koska mies osoittautui vastuuntunnottomaksi ja lopulta tuli ero.
Mutta siitä huolimatta olen saanut selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo on varmaan monessakin mielessä.
Mutta kyllä minulla on huomattavasti helpompaa tällä hetkellä kuin kavereilla joilla vain yksi meidän lapsien ikäinen.
Meillä on kaksi poikaa jotka ovat kuin paita ja peppu. 8v ja 6v. Ei ole tarvinut viimeiseen kolmeen vuoteen keksiä lapsille tekemistä, hommata kavereita yms.
Viihtyvät hyvin keskenään.
On kyllä hyvin osannut hommata kaverit itselleen, ei ole minun tai mieheni tarvinnut niin tehdä. Ja äärimmäisen harvoin hänelle tarvitsee tekemistä keksiä.
Jotenkin huvittavaa että te joilla on useampi kuin yksi lapsi, perustelette aina asian noin " no eipähän tarvitse keksiä lapselle tekemistä".
En tiedä. Kai jotkut vanhemmat kasvattavat lapsensa televisiolla ja videopeleillä. Niin hirveän moni sitä täällä kitisee, että lapselle pitäisi keksiä tekemistä.
Ja no, kai se taitaa olla asuinpaikkakysymyskin. Me asutaan maalla, pikkukylässä ja lapset on aina osanneet täällä keksiä omat tekemisensä.
Joo on varmaan monessakin mielessä.
Mutta kyllä minulla on huomattavasti helpompaa tällä hetkellä kuin kavereilla joilla vain yksi meidän lapsien ikäinen.
Meillä on kaksi poikaa jotka ovat kuin paita ja peppu. 8v ja 6v. Ei ole tarvinut viimeiseen kolmeen vuoteen keksiä lapsille tekemistä, hommata kavereita yms.
Viihtyvät hyvin keskenään.
On kyllä hyvin osannut hommata kaverit itselleen, ei ole minun tai mieheni tarvinnut niin tehdä. Ja äärimmäisen harvoin hänelle tarvitsee tekemistä keksiä.
Jotenkin huvittavaa että te joilla on useampi kuin yksi lapsi, perustelette aina asian noin " no eipähän tarvitse keksiä lapselle tekemistä".En tiedä. Kai jotkut vanhemmat kasvattavat lapsensa televisiolla ja videopeleillä. Niin hirveän moni sitä täällä kitisee, että lapselle pitäisi keksiä tekemistä.
Ja no, kai se taitaa olla asuinpaikkakysymyskin. Me asutaan maalla, pikkukylässä ja lapset on aina osanneet täällä keksiä omat tekemisensä.
siis tarkennetaanpas vähän. Tuon videopelijutun kirjoitin niistä yksilapsisista jotka valittavat että eivät keksi lapselle tekemistä.
Ja tuon "lapset on aina osanneet täällä keksiä omat tekemisensä" selitys on se, että itsekin vietin täällä lapsuuteni ja ainoana, ja aina me kavereiden kanssa jotain keksittiin, samoin on keksinyt lapsenikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eipä ole pitänyt keksiä tekemistä.
Ja se etttä luullaan että sisarukset ovat automaattisesti toistensa parhaat yhstävät tai että edes tulevat toimeen keskenään on harhaa... itselläni 3 sisarusta enkä ollut lapsena kaveri enkä vieläkään kuin pakolliset tapaamiset tekemisissä. Sisarusten puolisoiden kanssa olen taas paljonkin tekemisissä että lapsi näkee serkkujaan
Meillä vain 1 lapsi ja hyvä näin. Kyllä on moni naapuri kun läheltä seuraa niin väsynyt monilapsisissa perheissä, lapset tappelee jatkuvasti, ja saa olla tuomarina. Vaikka on sisaruksia, marisevat ettei ole tekemistä.
Ei se sisarus ole mikään autuaaksi tekevä asia!
Raisa Cacciatore aikanaan sanoi, että on suoranaista tyhmyyttä tehdä lapsi sen vuoksi että lapsi saisi sisaruksen. Ainoa oikea syy hänen mielestään saisi "lisälapsien" tekemiseen olla vanhempien puhdas itsekäs halu saada lisää lapsia. Olen todella samaa mieltä!