Kyllä on avuttomia lähäri/shopiskelijoita

mutta parranajo ja paplarit ovat edelleen hakusessa... ja ihan hyvä hoitaja olen silti ;)

Ei ole opiskelijoiden vika, että koulutus on nykyisin niin teoreettinen. Nykyisin perseen pesemisestäkin on tehty tiedettä. Eipä niitä taitoja siellä koulussa kirjoja lukemalla opi.



Opiskelijat ovat yleensä ottaen melko avuttomia. Uudet asiat ovat uusia, ja yksinkertaisetkin asiat avautuvat monelle vasta käytännössä.



Suhtaudun itse ystävällisesti ja innolla uusia opiskelijoita kohtaan. Opiskeluaikoina tuli nähtyä niin paljon niitä pahansuopia ja ilkeitä kyrpänaamoja, joiden ainoa tehtävä tuntui olevan muille vittuilu ja paskan puhuminen milloin mistäkin. Hoitoalalla on melko paljo nyrpeitä ja läpeensä kyynistyneitä hoitajia. Ilmeisesti niin moni on vaihevuosi-iässä.

se varmasti monella muullakin alalla. Kyllä minuakin itkettää aina kun omalla alalle tulee tuutista uutta työvoimaa. Kaikki vähänkin alasta kiinnostuneet ovat kuitenkin hommansa oppineet. Meillä on johtoporras ohjeistanut palautteen antamisessa, koska erityisesti nuoria ei tahdo alalle piisata ja ei ole kenekään etu jos uudet kyvyt lannistetaan alkuunsa murskaavalla vittuilukritiikillä. Ja oikeassahan ne on.

Mä muistan myös, miten meitä opiskelijoita kohdeltiin joskus ylimielisesti. Tuntui, kuin olisi kostettu oma paska fiilis. Ei haluttu ohjata tai nolattiin ja etsittiin virheitä suurennuslasin kanssa eikä kannustettu yrittämään. Kommentoitiin juuri tyyliin: "miksi IHMEESSÄ sä tän näin teit?! Eihän näin voi tehdä!!" Vaikka siis olit juuri nähnyt kyseisen tavan jonkin muun hoitajan toimesta... Eikä asia edes ollut väärin.. Kyse saattoi olla mielipide-eroista vaikka petaamisessa.. Ei siis mitenkään kuolemanvakavaa.



Itse yritän ohjaajana olla aina mukava. Selitän, enkä oleta, että toinen tietää. Välillä selitän varmaan liikaakin, mutta muistutan opiskelijaa että sanoo mulle, jos selitän liikaa.. Perustelen siis työtapani.. miksi teen kuten teen ja joku muu ehkä tekee eri tavalla ja yhtä oikein. Yritän kannustaa vastaamaan puhelimeen, soittokelloon.. kerron, ettei tarvitse tietää, apua saa ja pitää kysyä jollei ole täysin varma jne..



Mulla on ollut todella hyviä opiskelijoita, niitä, jotka ovat innokkaita, eivätkä kaikkea tiedä, mutta ovat innokkaana oppimaan ja kysymään. Usein tuntuu, että ne, joilta ei saa kysyä, eivät itsekään tiedä.. eivät tiedä miksi tekevät kuten tekevät, tai muutenkaan asioista tarpeeksi.. siksi opiskelijatkaan eivät saa kysyä/uskalla kysyä, jottei ohjaajista tulisi tyhmiä muiden silmissä. Itse ainakin myönnän jollen tiedä ja etsimme vastausta yhdessä..



Mulla on ollut myös huonoja opiskelijoita. Niitä, joita ei vähempää voisi kiinnostaa.. Joille menee mun ohjaaminen ja yrittäminen kuuroille korville. Tietää ei tarvitse, vaadin vain oppimishalua ja aktiivisuutta sen verran, että voin luottaa, että toinen tulee töihin, vähän joustavuutta.. valmiutta kysyä ja vaikka kysyä "mitä voisin nyt tehdä", sen sijaan, että menee kahville/kansliaan vain istumaan kännykän seurana ja tekstailemaan kavereille. En ymmärrä myöskään sitä, että istutaan tietokoneelle facebookkaamaan kysymättä ensin edes "olisiko nyt jotain?". Koska aina sitä jotain on.. ihan varmasti. Tilausten tekoa, potilaspapereiden täyttöä/tekoa. Ja jos ei kertakaikkiaan ole mitään, niin sitten voi vaikka opiskella alan kirjallisuutta.. Natsi en ole. Sanon aina opiskelijalle, että tauot sulle kuuluu ja ne saat pitää vaikka kaikki muut tekisi töitä ilman taukoa.. mutta sopivassa kohtaa sitten. Ei sentään voi lähteä kesken työtehtävää syömään, vaan on se tehtävä ensin loppuun..

Mä muistan myös, miten meitä opiskelijoita kohdeltiin joskus ylimielisesti. Tuntui, kuin olisi kostettu oma paska fiilis. Ei haluttu ohjata tai nolattiin ja etsittiin virheitä suurennuslasin kanssa eikä kannustettu yrittämään. Kommentoitiin juuri tyyliin: "miksi IHMEESSÄ sä tän näin teit?! Eihän näin voi tehdä!!" Vaikka siis olit juuri nähnyt kyseisen tavan jonkin muun hoitajan toimesta... Eikä asia edes ollut väärin.. Kyse saattoi olla mielipide-eroista vaikka petaamisessa.. Ei siis mitenkään kuolemanvakavaa.



Itse yritän ohjaajana olla aina mukava. Selitän, enkä oleta, että toinen tietää. Välillä selitän varmaan liikaakin, mutta muistutan opiskelijaa että sanoo mulle, jos selitän liikaa.. Perustelen siis työtapani.. miksi teen kuten teen ja joku muu ehkä tekee eri tavalla ja yhtä oikein. Yritän kannustaa vastaamaan puhelimeen, soittokelloon.. kerron, ettei tarvitse tietää, apua saa ja pitää kysyä jollei ole täysin varma jne..



Mulla on ollut todella hyviä opiskelijoita, niitä, jotka ovat innokkaita, eivätkä kaikkea tiedä, mutta ovat innokkaana oppimaan ja kysymään. Usein tuntuu, että ne, joilta ei saa kysyä, eivät itsekään tiedä.. eivät tiedä miksi tekevät kuten tekevät, tai muutenkaan asioista tarpeeksi.. siksi opiskelijatkaan eivät saa kysyä/uskalla kysyä, jottei ohjaajista tulisi tyhmiä muiden silmissä. Itse ainakin myönnän jollen tiedä ja etsimme vastausta yhdessä..



Mulla on ollut myös huonoja opiskelijoita. Niitä, joita ei vähempää voisi kiinnostaa.. Joille menee mun ohjaaminen ja yrittäminen kuuroille korville. Tietää ei tarvitse, vaadin vain oppimishalua ja aktiivisuutta sen verran, että voin luottaa, että toinen tulee töihin, vähän joustavuutta.. valmiutta kysyä ja vaikka kysyä "mitä voisin nyt tehdä", sen sijaan, että menee kahville/kansliaan vain istumaan kännykän seurana ja tekstailemaan kavereille. En ymmärrä myöskään sitä, että istutaan tietokoneelle facebookkaamaan kysymättä ensin edes "olisiko nyt jotain?". Koska aina sitä jotain on.. ihan varmasti. Tilausten tekoa, potilaspapereiden täyttöä/tekoa. Ja jos ei kertakaikkiaan ole mitään, niin sitten voi vaikka opiskella alan kirjallisuutta.. Natsi en ole. Sanon aina opiskelijalle, että tauot sulle kuuluu ja ne saat pitää vaikka kaikki muut tekisi töitä ilman taukoa.. mutta sopivassa kohtaa sitten. Ei sentään voi lähteä kesken työtehtävää syömään, vaan on se tehtävä ensin loppuun..

Meidän tk:ssa työskentelee pahasti lukihäiriöinen LÄÄKÄRI. ja ihan siis suomalainen. Kyllä saa olla tarkkana kun lukee hänen kirjauksiaan tai lääkemääräyksiä.

Toisaalta, varmaan joka kunnasta löytyy jo näitä ulkomaan lääkäreitä, jotka eivät osaa senkään vertaa suomea..

Lähihoitajaksi voi ainakin pahasti lukihäiriöinen valmistua. On vaan aika hankalaa harjoittaa ammattia, kun ei esim. pysty kirjaamaan potilaista niin että ymmärretään. Potilaspaperit/sähköinen potilastietojärjestelmä on kuitenkin virallisia ja potilaalla on oikeus tietää mitä niissä lukee.

Kiva kun sitten teksti on tyyliin "potil saa epilepskohtaa kello8 jaa läkettää". Näitä on nähty. Yritin kerran ohjata erästä lukihäiiöistä opiskelijaa valitsemaan suuntautumisvaihtoehdoksi lastenhoidon. Mutta hän halusi ambulanssiin ensihoitajaksi. Ja hyvä kun osasi nimensä kirjoittaa.

Itseasiassa oma kokemukseni on, että keskimäärin sh-opiskelijat ovat jopa avuttomampia. Joidenkin kohdalla olen ollut sitä mieltä, että ei sovellu alalle ollenkaan.



Esimerkkejä:

1. Sairaanhoitaja-opiskelija tuli kysymään, lukeeko lääkekortissa 500 g vai 500 mg, ei saanut selvää. Sanoin hymyillen, että ei niitä lääkkeitä ämpärillä viedä. Ei tajunnut yhtään. Sai ihan rautalangasta vääntää ettei ole olemassa puolen kilon lääketablettia. Kyseessä pian valmistuva opiskelija.



2. Sh-opiskelijan piti auttaa halvaantunutta potilasta suihkussa. Vei potilaan pyörätuolissa suihkuun ja jätti sinne. Ei tajunnut että potilas ei pystynyt tekemään itse mitään.



Olisihan esimerkkejä muitakin. Paljon on niitä, jotka pelkäävät esim. antaa raporttia, kieltäytyvät siitä. Tsemiä vaan työelämään heille!

Ennenkuin aloin opiskella lähihoitajaksi, nuo kaikki tuntui ällöttävälle ja vieraalle. Nykyään läärään noiden kaikkien kanssa päivittäin, eikä tunnu missään. Opiskelijoita pitää rohkaista tarttumaan uusiin asioihin, eikä tuhahdella ja mulkoilla niinkuin sinä selvästikin teet.

Itseasiassa oma kokemukseni on, että keskimäärin sh-opiskelijat ovat jopa avuttomampia. Joidenkin kohdalla olen ollut sitä mieltä, että ei sovellu alalle ollenkaan.

Esimerkkejä:

1. Sairaanhoitaja-opiskelija tuli kysymään, lukeeko lääkekortissa 500 g vai 500 mg, ei saanut selvää. Sanoin hymyillen, että ei niitä lääkkeitä ämpärillä viedä. Ei tajunnut yhtään. Sai ihan rautalangasta vääntää ettei ole olemassa puolen kilon lääketablettia. Kyseessä pian valmistuva opiskelija.

2. Sh-opiskelijan piti auttaa halvaantunutta potilasta suihkussa. Vei potilaan pyörätuolissa suihkuun ja jätti sinne. Ei tajunnut että potilas ei pystynyt tekemään itse mitään.

Olisihan esimerkkejä muitakin. Paljon on niitä, jotka pelkäävät esim. antaa raporttia, kieltäytyvät siitä. Tsemiä vaan työelämään heille!

Eipä ihme, että katteli sua pikkuisen pitkään. Käypä suorittamassa jossain lääkelaskuja uusiksi =).

päätyy ihmisiä, jotka ovat esim. olleet n.25v kaupan kassalla työssä, pitkään kotiäitinä olleita, pitköaikaistyöttömiä miehiä, yli 40v kuten meidän kunnassa jne.



Monellakaan ei ole minkäänlaista taipumusta kyseiselle alalle, kirjoista ei opita ja käytännön harjoittelu jos sitä koulun tiloissa on, tapahtuu ei oikeilla "välineillä" vaan kuvitteellisesti tai opiskelijat parina opettelevat nostamaan, siirtämään vanhusta tai vammaista jne.



On toki pitkään alan työssä olleita, jossain työtehtävissä, ja heille opiskelu tuo sen lopullisen pätevöitymisen josta suoriutuminen on helpompaa kuin "puhtaalta" pöydältä. Motivaatio työtä kohtaan on ihan toinen, kun taas esim. työllistämisrahoilla koulutusta saava työtön "joutuessaan" opiskelemaan ei miellä samalla tavalla, mitä nyt olen vuosien mittaan tullut nähneeksi.

Jos olemme koulussa nähneet yhden kuvan avanteesta niin minun pitäisi osata vaihtaa se pussi? Sama pätee muihinkin,ei niitä siellä koulussa voi oppia jos kerran nukelle kokeilee!

Juuri tuollaisia kyrpänaamoja siellä osastollakin on,ei kyllä huvitakaan sinne töihin mennä.

niihin opintoihin kuitenkin on aina enemmän hakijoita kuin paikkoja.



Lähäreiksi sitten koulutetaan kaikki, jotka jollain keinolla työkkäri keksii koulutukseen pakottaa, vaikka papereissa lukisi isolla, että sarjamurhaaja.

Itseasiassa oma kokemukseni on, että keskimäärin sh-opiskelijat ovat jopa avuttomampia. Joidenkin kohdalla olen ollut sitä mieltä, että ei sovellu alalle ollenkaan.

Esimerkkejä:

1. Sairaanhoitaja-opiskelija tuli kysymään, lukeeko lääkekortissa 500 g vai 500 mg, ei saanut selvää. Sanoin hymyillen, että ei niitä lääkkeitä ämpärillä viedä. Ei tajunnut yhtään. Sai ihan rautalangasta vääntää ettei ole olemassa puolen kilon lääketablettia. Kyseessä pian valmistuva opiskelija.

2. Sh-opiskelijan piti auttaa halvaantunutta potilasta suihkussa. Vei potilaan pyörätuolissa suihkuun ja jätti sinne. Ei tajunnut että potilas ei pystynyt tekemään itse mitään.

Olisihan esimerkkejä muitakin. Paljon on niitä, jotka pelkäävät esim. antaa raporttia, kieltäytyvät siitä. Tsemiä vaan työelämään heille!

Eipä ihme, että katteli sua pikkuisen pitkään. Käypä suorittamassa jossain lääkelaskuja uusiksi =).

juuri näin :)

Oletko kuullut että jossain lääkkeessä on 500 g (eli puoli kiloa) vaikuttavaa ainetta? Ei taida olla, heh.



Ihan milligrammoista ja mikrogrammoista on kyse, tai joskus ehkä yhdestä grammasta :-)

millainen itse olit opiskelijana -vai olitko sittenkään täydellinen ;)

t. 10v. alalla, th + sh joka mielellään ohjaa opiskelijoita, eikä ole ilkeä.

Oletko kuullut että jossain lääkkeessä on 500 g (eli puoli kiloa) vaikuttavaa ainetta? Ei taida olla, heh.

Ihan milligrammoista ja mikrogrammoista on kyse, tai joskus ehkä yhdestä grammasta :-)

Erittäin epäammattimaista. Etpä olisi sinäkään valmistunut, jos sulla olisi ollut yhtä veemäisiä ohjaajia kuin sinä.

Jos siellä joku hoitsu tulee sanomaan että otappas lääkettä niin paljon, että oot saanut 500 g vaikuttavaa ainetta. Sitä sais ottaa ihan hirmu monta tablettia, kuolisi.



Maalaisjärjelläkin tajuaa että 500 g yhteen tablettiin ahdettuna on mahdoton määrä. 500 mg sensijaan normaali.

Nostat itsesi opiskelijan yläpuolelle nolaamalla hänet,tuntui varmasti tosi kivalta.On se niin vaikeaa puhua sille alempiarvoiselle opiskelijalle kuten normaalille ihmiselle.

Tuossa kai tarkoitettiin vaikuttavan aineen määrää eikä painoa..?

Minkähän määreen yksikkö se milligramma voisi olla? Oisko vaikka painon (gramman tuhannesosa)?

Jos siellä joku hoitsu tulee sanomaan että otappas lääkettä niin paljon, että oot saanut 500 g vaikuttavaa ainetta. Sitä sais ottaa ihan hirmu monta tablettia, kuolisi.

Maalaisjärjelläkin tajuaa että 500 g yhteen tablettiin ahdettuna on mahdoton määrä. 500 mg sensijaan normaali.

se on otapa -ei otappa :)

Kyllä meissä kaikissa jotain vikaa on, vaikka muuta luulette.