Kyllä on avuttomia lähäri/shopiskelijoita

millainen itse olit opiskelijana -vai olitko sittenkään täydellinen ;) t. 10v. alalla, th + sh joka mielellään ohjaa opiskelijoita, eikä ole ilkeä.

Kaikkea ei tarvitse tietää, mutta eiköhän jokainen pue itsensäkin, niin miten se voi olla vaikeaa pukea muita.

Harjoittelussa nimenomaan saa harjoitella, mutta miten oppia jos ei uskalla kokeilla mitään edes ohjaajan kanssa. Kun valmistuu, oletetaan, että osaa paljon.

Kyllä tuen opiskelijoita, mutta maalaisjärkeä pitää osata käyttää. Mm miten leivät voidellaan, hygienia yms yms. Ja ohjeita pitää kuunnella eikä sooloilla ominpäin. Omatoimisuus on hieno juttu, mutta ei potilasturvaliisuuden kustannuksella. Esim jos sanotaan "huoneen 5 asukas, kahden avustaman ylös, pyydä apua kun tarvitsen olen tässä lähellä", lopputulos opiskelija haluaa olla omatoiminen ja nostaa asukkaan ylös yksinään ja asukas lattialla.

Olishan näitä.

Btw paras opiskelijani on ollut 17-v tyttö, siinä oli kyllä oikea tehopakkaus ja niin empaattinen.

AP

jos on painoyksiköt ja maalaisjärki noin hakusassa, niin SAA olla näsäviisas.

Hui, jos noin tampio vielä jatkaa opintojaa. Minä en ainakaan haluaisi joutua sen hoidettavaksi...

Ei tiedetä jotain sellaisia yksinkertaisia asioita, mitä yleensä nuoren opiskelijan pitäisi ehdottomasti tietää. Tuo 500g ja 500mg sekoittaminen on vähän sama asia, kuin joku kemian opiskelija ei tietäisi, missä asteessa vesi kiehuu.

ja kysyin eräältä vanhemmalta työntekijältä kerran nimenomaan sitä, että kummin päin vaippa vanhukselle laitetaan.



Tuhahti ylimielisesti vastauksensa, mutta ei tajunnut (enkä sitten edes viitsinyt ryhtyä selittämään) että tälle samalle vanhukselle oli edellinen työpari laittanut vaipan toisinpäin, ja sitä edellinen työparini taas toisinpäin. (ja molemmat kauan talossa töissä olleita). Kyse oli ilmeisestikin henkilökohtaisista mielipiteistään, miten on helpompi vaippa tälle vanhukselle vaihtaa. Ja tottumiskysymyskin.



Ja huomasin monia muitakin asioita, joita toinen neuvoi tekemään ihan päinvastoin kuin joku toinen. Yritä siinä sitten harjoittelijana miellyttää kaikkia. Jos kysyt seuraavankin mielipidettä, olet "urpo harjoittelija kysymässä typeriä" ja jos et kysy, huudahdetaan epäkohteliaasti jotain siihen tyyliin että "miten sä nyt hyvä ihminen tällä tavoin tämän teet..."



No, onneksi harjoittelut on kohta ohi, ja saan alkaa tehdä asioita niinkuin ITSE katson parhaaksi.



Ja yritän muistaa tulevaisuudessa itse jaksaa vastailla nätisti harjoittelijoiden kysymyksiin.

On ihan eri asia harjoitella ammattiaan sairaiden ihmisten parissa kuin vaikka kukkien parissa. Opiskelijat ovat toki ohjaajan/muiden hoitajien vastuulla vuoronsa ajan, mutta siis jos nyt menevät tekmään jotain ihan hölmöä ominpäin niin ihan itse ovat viimekädessä teostaan vastuussa. Siksi ihmettelen kovin sitä, miten "höperöjä" opiskelijoita onkaan. Luulisi että koulussa opetetaan jotain teorioaakin ennen harjoittelua, mutta ilmeisesti ei. Esim. eräs psykiatrian harjoitteluun tullut potilas ei ollut ikinä kuullut mitä tarkoittaa psykoosi. Hän myös meni kertomaan eräälle potilaalle puhelinnumeronsa. Kyllä sitä siinä vaiheessa pohti itse, että miten voikaan olla tuollaisia opiskelijoita.

Voiko tosiaan olla niin, että joku opiskelija luulee että hoitotyö on "siistiä sisätyötä"? Heh.

Nythän sairaanhoitajilla on ihan eri rakenne tutkinnossa, enemmän kaikennäköistä johtajuus-opintoa ym. ja atk-taidot ovat keskeinen osa opiskelua. Se ei välttämättä ole hyvä asia.



Aikoinaan pääpaino opinnoissa oli juurikin käden taidoissa, mm. katetrointia, nenämahaletkun laittoa, tikkien poistoa ym. harjoiteltiin koulussa. Nyt olen kuullut useammalta opiskelijalta, että he eivät paljoa koulussa tee toimenpiteitä (edes nukeille). Eli jos ei harjoittelussa tule vastaan jotain niin ei sitten missään. Aika hirveää minusta!

On vaan aika hankalaa harjoittaa ammattia, kun ei esim. pysty kirjaamaan potilaista niin että ymmärretään. Potilaspaperit/sähköinen potilastietojärjestelmä on kuitenkin virallisia ja potilaalla on oikeus tietää mitä niissä lukee.



Kiva kun sitten teksti on tyyliin "potil saa epilepskohtaa kello8 jaa läkettää". Näitä on nähty. Yritin kerran ohjata erästä lukihäiiöistä opiskelijaa valitsemaan suuntautumisvaihtoehdoksi lastenhoidon. Mutta hän halusi ambulanssiin ensihoitajaksi. Ja hyvä kun osasi nimensä kirjoittaa.

Yleensä ne kaikkein avuttomimmat jättää koulun kesken. Ja työnantajat toivottavasti osaavat haastatteluissa katsoa, että eivät ihan kaikkein blondeinta palkkaa. Vaikka kyllä kai työvoimasta on pian niin kova pula että on pakko palkata kuka vaan.

Puolustan nyt sen verran opiskelijoita, että vaikka olen aikuinen (40 v.), aiemmassa ammatissani menestynyt, testatusti älykäs ihminen, ja sairaanhoitajakoulussa kiitettäviä kaikista aineista suorittanut, niin SILTI tein ihan hulluja virheitä harjoitteluissa ja olin välillä aivan pallo hukassa niin että nolottaa.



On kauhean stressaavaa ja jotenkin omituinen tilanne kun opiskelijana olet jatkuvan tarkkailun alla (vaikka ketään ei olisi paikalla, tarkkailet ITSE itseäsi koko ajan "osaanko tämän, onko minusta tähän, meneekö kaikki oikein" - ja tietysti potilaat tarkkailevat eikä vain ohjaaja ja opettajat).



Olin paljon pätevämpi ja maalaisjärkisempi heti kun olin keikkailemassa eli töissä vastaavissa paikoissa opiskelija-aikoina.



Eli olette ehkä osuneet näkemään juuri näitä "en tajua miten pönttö saatoin taas olla!" -hetkiä muuten ihan normaalijärkisiltä opiskelijoilta.

On vaan aika hankalaa harjoittaa ammattia, kun ei esim. pysty kirjaamaan potilaista niin että ymmärretään. Potilaspaperit/sähköinen potilastietojärjestelmä on kuitenkin virallisia ja potilaalla on oikeus tietää mitä niissä lukee.

Kiva kun sitten teksti on tyyliin "potil saa epilepskohtaa kello8 jaa läkettää". Näitä on nähty. Yritin kerran ohjata erästä lukihäiiöistä opiskelijaa valitsemaan suuntautumisvaihtoehdoksi lastenhoidon. Mutta hän halusi ambulanssiin ensihoitajaksi. Ja hyvä kun osasi nimensä kirjoittaa.

Puolustan nyt sen verran opiskelijoita, että vaikka olen aikuinen (40 v.), aiemmassa ammatissani menestynyt, testatusti älykäs ihminen, ja sairaanhoitajakoulussa kiitettäviä kaikista aineista suorittanut, niin SILTI tein ihan hulluja virheitä harjoitteluissa ja olin välillä aivan pallo hukassa niin että nolottaa.

On kauhean stressaavaa ja jotenkin omituinen tilanne kun opiskelijana olet jatkuvan tarkkailun alla (vaikka ketään ei olisi paikalla, tarkkailet ITSE itseäsi koko ajan "osaanko tämän, onko minusta tähän, meneekö kaikki oikein" - ja tietysti potilaat tarkkailevat eikä vain ohjaaja ja opettajat).

Olin paljon pätevämpi ja maalaisjärkisempi heti kun olin keikkailemassa eli töissä vastaavissa paikoissa opiskelija-aikoina.

Eli olette ehkä osuneet näkemään juuri näitä "en tajua miten pönttö saatoin taas olla!" -hetkiä muuten ihan normaalijärkisiltä opiskelijoilta.

Eihän lukihäiriöisen älykkyydessä mitä vikaa ole, vain kirjoitustaidossa. Eikä ainakaan ap ole minua omalla kirjallisella lahjakkuudellaan vakuuttanut.

Hoitajissa on varmasti fiksuja sekä vähemmän fiksuja, aivan kuten kaikissa ammateissa. Typerintä kuitenkin mitä voi tehdä, on oman ammattiryhmänsä mollaaminen itse.



Olen todellakin onnellinen, että en enää ole sairaanhoitaja, kun luen tätäkin ketjua. Opiskelin lisää. Olin varmasti todella onneton ja arka opiskelijana, mutta nykyisin olen arvostetussa ammatissa fiksujen ihmisten keskuudessa, joiden kanssa ei tarvitse koskaan kuunnella ap:n kaltaisten ihmisten arvosteluja.



Tämä ketju todistaa vain sen, mitä typeryydellä voi saada aikaan. Itse ei osata edes oikeinkirjoitusta ja nauretaan tulevalle työkaverille, joka ei osaa laskea riittävästi.

"Kala vedessä" mitä se ilmaisu tarkoittaneekin?

Minusta itse olet liikkeellä aika vaarallisella minätiedänjaosaan kaiken-asenteella, etkä hallitse edes perusarkeen kuuluvia käytöstapoja. Minä en ainakaan haluaisi sinun hoitavan itseäni ja taatusti tekisin ilkeästä hoitajasta valituksen.

Älä jatka enää jauhamistasi, minua hävettää kaikkien hoitajien puolesta tekstisi.

Ohjeejien vähättely ja nauru vain pahentaa tilannetta.

en ole yhdenkään muun ammattilaisen täällä palstalla kuin sh/lh arvostelevan tulevia oman ammattinsa ammattilaisia. Näitä arvosteluja on vielä lähes joka toinen päivä.



Mitä se kertoo meistä hoitsuista?

Muistanpa oman opiskeluaikani kun perushoitajaksi opiskelin.

Olin täynnä intoa. Olin kirurgisella osastolla, jossa oli päiväkirurginen silmäosasto.

Sain hyvän ohjaajan ja hyvää palautetta, mutta muut hoitajat inhosivat minua jostain syystä. en oikeasti tiedä miksi. He olivat sitä mieltä, etten oikeasti ollut niin hyvä ja osaava, kuin ohjaaja kirjoitti, vaan että mielistelemällä otan arvosanani - minä, joka inhoan kaikkea kaksinaamaisuutta ja mielistelyä ja olen kävelevä suorasainen rehellisyys!



Ohjaajani oli 6 viikon jaksosta vain 3 ensimmäistä viikkoa, jäi sitten lomalle. ".. sittenpä nähdään mikä se oikeasti on... " puhuivat hoitajat kahvihuoneessa minusta.



Kun ohjaajani jäi lomalle, minulle ei nimetty uutta / toista. Menet vain jonkun mukaan, mutta kukaan ei huolinut minua, siis kukaan ei sanonut, että tule minun mukaani. Kukaan ei opastanut. Minun olisi siis pitänyt nyt yhtäkkiä olla edelleen intoa täynnä ja osata, vaikka kukaan ei halunnut minua ohjattavaksi, joku onneton juoutui ottamaan pitkin hampain vastentahtoisesti, eikä tämä neuvonut minua, ei antanut tehtäviä tms., vaan vain juoksin perässä. Miten voin olla omatoiminen ja opetella tai osata, jos en saa tehdä mitään, eikä minulle osoiteta mitään tehtävää!

Koko ajan sitten kyselin, voinko tehdä, mitä teen nyt...

Kerran eräs hoitaja käski mennä hakemaan kipsisakset ja neuvoi kuin idiootille, missä ne on. Kävelin käytävän toiseen päähän ko. huoneeseen, etsin oikean kaapin ja sen ylähyllyn ja kun olin ottamassa saksia, hoitaja pyyhälsi jo perääni että enkö ole vieläkään hakemassa ja minne oikein jäit ja ne on NÄMÄ tässä..



Yksi syy, miksi minua inhottiin, oli se, että seoisoin käytävällä kädet puuskassa. Opettja sanoi, että ota edes nuo kädet pois noin.. eli oli saanut palautetta, että tämä on se piirre mitä minusta ei siedetä.

Toisaalta, meitä opiskelijoita oli aivan ylimitoitettu määrä tuolla osastolla. Kun potilashuoneen kello soi, kaikki ryntäsi sinne, koska täytyi olla aktiivinen ja sillä ryntäilyllä edes takaisin sai paremmat arvosanat. Jos siis vain käveli edestakaisin ja oli kiireisen ja tärkeän näköinen, vaikkei oikeasti tehnyt mitään. Ja minä , aikuinen ihminen, en viitsinyt mennä siihen pelleilyyn mukaan. Varsinkaan, kun sitä omaa nimettyä ohjaajaa ei ollut, jolloin olisain ollut siis osaavan ja ammattitaitoisen ihmisen työparina tekemässä oikeasti sitä työtä.



Hyvin nopeasti saivat innon karistettua pois.



Enkä mikään pikkupentu sentään ollut, 26-27 v, ja lapsiakin jo oli kaksi kappaletta, työelämässä jo aikaisemin ollut...



Hoitajat unohtavat, että se opiskelija on tuleva työkaveri. Se saattaa olla jopa tuleva esimies.



Ei mikään ihme, jos opiskelijat ovat ihan tolloja eivätkä osaa mitä, menevät ihan jumiin, jos hoitajien asenne on, että "tuo ei oikeasti osaa mitään ja vaan mielistelee ja odotellaan vaan, että me käräytetään se lusmuilemasta ja sitten ei anneta hyviä arvosanoja tai sen koko harjoittelujakso hylätään !! " jne

Ja sinäkö olet sitten valmis sh/lähäri?

Kyllä ne grammat (g) ja milligrammat (mg) kertovat nimenomaan painon. ELi sitä vaikuttavaa ainetta olisi siinä 500 g:n annoksessa puoli kiloa :/

Tuossa kai tarkoitettiin vaikuttavan aineen määrää eikä painoa..?

Nythän sairaanhoitajilla on ihan eri rakenne tutkinnossa, enemmän kaikennäköistä johtajuus-opintoa ym. ja atk-taidot ovat keskeinen osa opiskelua. Se ei välttämättä ole hyvä asia.

Aikoinaan pääpaino opinnoissa oli juurikin käden taidoissa, mm. katetrointia, nenämahaletkun laittoa, tikkien poistoa ym. harjoiteltiin koulussa. Nyt olen kuullut useammalta opiskelijalta, että he eivät paljoa koulussa tee toimenpiteitä (edes nukeille). Eli jos ei harjoittelussa tule vastaan jotain niin ei sitten missään. Aika hirveää minusta!

Piti juuri tästä kirjoittaa..mutta eipä tarvitse kuin lainata :). Kiitos! Itse kävin opistoasteen koulutuksen ennen kuin AMK tuli kuvioihin ja kyllä vain on huikea ero koulutuksessa :/. Toki myös koulueroja on, mutta selkeästi ollaan käytännöstä vieraantuneita :(. Tämän huomaa, kun toimii jatkuvasti ohjaajana. Onneksi opiskelijat ovat pääsääntöisesti oppimishaluisia ja aktiivisia :).

mutta olin kuvitellut, että ne milligrammat ja mikrogrammat tarkoittavat, paljonko vaikuttavaa ainetta on grammassa lääkettä - ei siis suoraan sitä, paljonko yhdessä tabletissa (tai lusikallisessa nestemäistä lääkettä) sitä on.