MIKSI on niin tärkeää tietää ekaluokkalaisen lukujärjestys?

tehdä tunnin aikana ja nyt veljeni lapsella. Nopea lapsi turhautuu, kun ei saa tekemistä (ylimääräisissä tehtävissäkin rajoitus, miten pitkälle saa tehdä).

Elämä on usein turhauttavaa ja joskus on tylsää ja joskus pitää odotella, sellaista se nyt vaan on.

Veljen lapselle pulpettikirja mukaan, lukee sitten sen ajan vaikka jotain Simon Singhin kirjaa:-P

Meillä on selvillä koulualkamis- ja päättymisaika

ruokailunaika sekä liikunta- ja musiikkitunnit

Kotiin lapsen mukana tulee vain kirjat joista läksyä, ja na palautuu kouluun seuraavana päivänä.

ja tämä riittää minulle.

niin muutkaan ei saa toimia toisin, vai?

Tai en auta lastani tarvittaessa?

mutta lapsi selviäisi ihan hienosti, jos vain voisi tämmöisen pikkujutun opettajakin ottaa huomioon.

Sen lisäksi näillä eivät suinkaan jää kouluun tekemään tekemättömiä läksyjä .- se nyt olisikin, jos opettaja ottaisi sellsisesta huolehtiakseen. Ei, meillä ne tulevat haukkkumakirjeen kanssa kotiin noin kuukauden kuluttua, että teidän kakara ei ole tehnyt kuukauteen läksyjään, mitäs aiotte tehdä asialle.

Mut joo. Opettajahan on aina oikeassa ja vika on aina lapsissa ja vanhemmissa. EIkä opettajan tarvitse ottaa huomioon sitä, että luokalla on 26 erilaista kersaa, jos yksikin niistä selviytyy hänen omaksumallaan tavalla.

Otaksutaan, että sinulla on lukujärjestys. Lapsi tulee koulusta ja kaikkia kyseisen aineiden kirjoja ei ole mukana, koska a) lapsi on unohtanut ne kouluun tai b) lapsi sanoo ettei niistä tullut läksyä (vaikka olisikin). Miten tässä lukujärjestys auttaisi?!?

Eiköhän sitä voi vanhempanakin katsoa peiliin, jos lapsi päivä toisensa jälkeen kertoo, ettei tullut läksyjä? Tai ottaa yhteyttä opettajaan tai erityisopettajaan ja sopia joksikin aikaan jostakin poikkeuksellisesta järjestelystä mitä läksyjen kotiintuomiseen ja tekemiseen tulee?

Niin ja kyllä minunkin lapseni ekaluokalla on 25 oppilasta ja kuitenkin heitä huomioidaan myös yksilöllisesti. Varsinkin kun yhteistyö kodin kanssa pelaa (enkä tarkoita sitä että vanhemmat vaativat ja ope antaa vaan todellista yhteistyötä).

sitten siinä vaiheessa, kun lapsi viimein saa tuotua ne kirjat kotiin ja on usean päivän läksyt rästissä. Urakka voi olla kova, joten olisi hyvä jos voisi tehdä vaan ne tehtävät jotka tarvitaan seuraavaksi päiväksi ja jättää ne ei-kiireelliset sitten seuraavaksi.

Mutta kukaan ei selkeesti nyt tajua mitä ajan takaa, kun kenenkään lapsi ei unohtele kirjoja ja läksyjäkään ei ehkä tule niin paljon kuin toisilla :D

ohis

mutta lapsi selviäisi ihan hienosti, jos vain voisi tämmöisen pikkujutun opettajakin ottaa huomioon.

Sen lisäksi näillä eivät suinkaan jää kouluun tekemään tekemättömiä läksyjä .- se nyt olisikin, jos opettaja ottaisi sellsisesta huolehtiakseen. Ei, meillä ne tulevat haukkkumakirjeen kanssa kotiin noin kuukauden kuluttua, että teidän kakara ei ole tehnyt kuukauteen läksyjään, mitäs aiotte tehdä asialle.

Mut joo. Opettajahan on aina oikeassa ja vika on aina lapsissa ja vanhemmissa. EIkä opettajan tarvitse ottaa huomioon sitä, että luokalla on 26 erilaista kersaa, jos yksikin niistä selviytyy hänen omaksumallaan tavalla.

Otaksutaan, että sinulla on lukujärjestys. Lapsi tulee koulusta ja kaikkia kyseisen aineiden kirjoja ei ole mukana, koska a) lapsi on unohtanut ne kouluun tai b) lapsi sanoo ettei niistä tullut läksyä (vaikka olisikin). Miten tässä lukujärjestys auttaisi?!?

Eiköhän sitä voi vanhempanakin katsoa peiliin, jos lapsi päivä toisensa jälkeen kertoo, ettei tullut läksyjä? Tai ottaa yhteyttä opettajaan tai erityisopettajaan ja sopia joksikin aikaan jostakin poikkeuksellisesta järjestelystä mitä läksyjen kotiintuomiseen ja tekemiseen tulee?

Niin ja kyllä minunkin lapseni ekaluokalla on 25 oppilasta ja kuitenkin heitä huomioidaan myös yksilöllisesti. Varsinkin kun yhteistyö kodin kanssa pelaa (enkä tarkoita sitä että vanhemmat vaativat ja ope antaa vaan todellista yhteistyötä).

jonka perusteella voin vaatia lapseltani jotain yksityiskohtaisia tietoja. jos mitään todistetta ei ole, minä en voi mennä väittämään, että lapsi valehtelee, vaikka mitään ei ole tehty ja mitään läksyä ei olut tullut kolmeen kuukauteen (sitä patisi tämmöinenkin tilanne on erään opettajan aikana ollut ihan oikeasti, eikä lapsi valehdellut) Jos minulla on todiste siitä, että tänään on aineita ja huomenna on aineita niin minä voin vaikka lähettää se lapsen hakemaan ne kirjat koulusta, jos tämä väittää u8nohtaneensa ne, tai vielä parempaa: minä voin vaatia, että niitä säilytetään kotona ja viedään kouluun vain silloin kun niitä tarvitaan siellä. Mä en ylipäänsä ymmärrä, että mikä tarve opettajilla on hautoa niitä kirjoja siellä koulussa ja sillä tavalla estää lapsia opiskelemasta niitä? Kyllä me kotona saataisiin ne aamulla oikeaan laukkuun pakkautettua, jos tiedettäisiin, mitä lukujärjestyksessä sinä päivänä on.

Ja joo, on otettu yhteyttä erityisopettajiin aj amuihin, mutt ajos yksi opettaja sanoo, ettei tarvi tehdä mitään eikä kirjoja viedä kotiin, niin huono siinä on vanhemman vastaan väittää.

ja hei, älä viitsi väittää, että sä ehdit jokaisen 25 oppilasta katsoa, että mihin ne kirjansa tunnin päätyttyä työntää. Suurin osa niistä on juossut ulos luokasta ennen kuin sä ehdit sanoa, että tunti on päättynyt.

Mutta tiedänhän mä jo kokemuksen perusteella, että "oikea yhteistyö" kodin ja koulun väillä on sitä, että ope sanelee, miten pitäisi mennä ja haukkuu vanhemmat sitten kun se ei toimi.

mutta lapsi selviäisi ihan hienosti, jos vain voisi tämmöisen pikkujutun opettajakin ottaa huomioon.

Sen lisäksi näillä eivät suinkaan jää kouluun tekemään tekemättömiä läksyjä .- se nyt olisikin, jos opettaja ottaisi sellsisesta huolehtiakseen. Ei, meillä ne tulevat haukkkumakirjeen kanssa kotiin noin kuukauden kuluttua, että teidän kakara ei ole tehnyt kuukauteen läksyjään, mitäs aiotte tehdä asialle.

Mut joo. Opettajahan on aina oikeassa ja vika on aina lapsissa ja vanhemmissa. EIkä opettajan tarvitse ottaa huomioon sitä, että luokalla on 26 erilaista kersaa, jos yksikin niistä selviytyy hänen omaksumallaan tavalla.

Otaksutaan, että sinulla on lukujärjestys. Lapsi tulee koulusta ja kaikkia kyseisen aineiden kirjoja ei ole mukana, koska a) lapsi on unohtanut ne kouluun tai b) lapsi sanoo ettei niistä tullut läksyä (vaikka olisikin). Miten tässä lukujärjestys auttaisi?!?

Eiköhän sitä voi vanhempanakin katsoa peiliin, jos lapsi päivä toisensa jälkeen kertoo, ettei tullut läksyjä? Tai ottaa yhteyttä opettajaan tai erityisopettajaan ja sopia joksikin aikaan jostakin poikkeuksellisesta järjestelystä mitä läksyjen kotiintuomiseen ja tekemiseen tulee?

Niin ja kyllä minunkin lapseni ekaluokalla on 25 oppilasta ja kuitenkin heitä huomioidaan myös yksilöllisesti. Varsinkin kun yhteistyö kodin kanssa pelaa (enkä tarkoita sitä että vanhemmat vaativat ja ope antaa vaan todellista yhteistyötä).

jonka perusteella voin vaatia lapseltani jotain yksityiskohtaisia tietoja. jos mitään todistetta ei ole, minä en voi mennä väittämään, että lapsi valehtelee, vaikka mitään ei ole tehty ja mitään läksyä ei olut tullut kolmeen kuukauteen (sitä patisi tämmöinenkin tilanne on erään opettajan aikana ollut ihan oikeasti, eikä lapsi valehdellut) Jos minulla on todiste siitä, että tänään on aineita ja huomenna on aineita niin minä voin vaikka lähettää se lapsen hakemaan ne kirjat koulusta, jos tämä väittää u8nohtaneensa ne, tai vielä parempaa: minä voin vaatia, että niitä säilytetään kotona ja viedään kouluun vain silloin kun niitä tarvitaan siellä. Mä en ylipäänsä ymmärrä, että mikä tarve opettajilla on hautoa niitä kirjoja siellä koulussa ja sillä tavalla estää lapsia opiskelemasta niitä? Kyllä me kotona saataisiin ne aamulla oikeaan laukkuun pakkautettua, jos tiedettäisiin, mitä lukujärjestyksessä sinä päivänä on.

Ja joo, on otettu yhteyttä erityisopettajiin aj amuihin, mutt ajos yksi opettaja sanoo, ettei tarvi tehdä mitään eikä kirjoja viedä kotiin, niin huono siinä on vanhemman vastaan väittää.

ja hei, älä viitsi väittää, että sä ehdit jokaisen 25 oppilasta katsoa, että mihin ne kirjansa tunnin päätyttyä työntää. Suurin osa niistä on juossut ulos luokasta ennen kuin sä ehdit sanoa, että tunti on päättynyt.

Mutta tiedänhän mä jo kokemuksen perusteella, että "oikea yhteistyö" kodin ja koulun väillä on sitä, että ope sanelee, miten pitäisi mennä ja haukkuu vanhemmat sitten kun se ei toimi.

mutta lapsi selviäisi ihan hienosti, jos vain voisi tämmöisen pikkujutun opettajakin ottaa huomioon.

Sen lisäksi näillä eivät suinkaan jää kouluun tekemään tekemättömiä läksyjä .- se nyt olisikin, jos opettaja ottaisi sellsisesta huolehtiakseen. Ei, meillä ne tulevat haukkkumakirjeen kanssa kotiin noin kuukauden kuluttua, että teidän kakara ei ole tehnyt kuukauteen läksyjään, mitäs aiotte tehdä asialle.

Mut joo. Opettajahan on aina oikeassa ja vika on aina lapsissa ja vanhemmissa. EIkä opettajan tarvitse ottaa huomioon sitä, että luokalla on 26 erilaista kersaa, jos yksikin niistä selviytyy hänen omaksumallaan tavalla.

Otaksutaan, että sinulla on lukujärjestys. Lapsi tulee koulusta ja kaikkia kyseisen aineiden kirjoja ei ole mukana, koska a) lapsi on unohtanut ne kouluun tai b) lapsi sanoo ettei niistä tullut läksyä (vaikka olisikin). Miten tässä lukujärjestys auttaisi?!?

Eiköhän sitä voi vanhempanakin katsoa peiliin, jos lapsi päivä toisensa jälkeen kertoo, ettei tullut läksyjä? Tai ottaa yhteyttä opettajaan tai erityisopettajaan ja sopia joksikin aikaan jostakin poikkeuksellisesta järjestelystä mitä läksyjen kotiintuomiseen ja tekemiseen tulee?

Niin ja kyllä minunkin lapseni ekaluokalla on 25 oppilasta ja kuitenkin heitä huomioidaan myös yksilöllisesti. Varsinkin kun yhteistyö kodin kanssa pelaa (enkä tarkoita sitä että vanhemmat vaativat ja ope antaa vaan todellista yhteistyötä).

jonka perusteella voin vaatia lapseltani jotain yksityiskohtaisia tietoja. jos mitään todistetta ei ole, minä en voi mennä väittämään, että lapsi valehtelee, vaikka mitään ei ole tehty ja mitään läksyä ei olut tullut kolmeen kuukauteen (sitä patisi tämmöinenkin tilanne on erään opettajan aikana ollut ihan oikeasti, eikä lapsi valehdellut) Jos minulla on todiste siitä, että tänään on aineita ja huomenna on aineita niin minä voin vaikka lähettää se lapsen hakemaan ne kirjat koulusta, jos tämä väittää u8nohtaneensa ne, tai vielä parempaa: minä voin vaatia, että niitä säilytetään kotona ja viedään kouluun vain silloin kun niitä tarvitaan siellä. Mä en ylipäänsä ymmärrä, että mikä tarve opettajilla on hautoa niitä kirjoja siellä koulussa ja sillä tavalla estää lapsia opiskelemasta niitä? Kyllä me kotona saataisiin ne aamulla oikeaan laukkuun pakkautettua, jos tiedettäisiin, mitä lukujärjestyksessä sinä päivänä on.

Ja joo, on otettu yhteyttä erityisopettajiin aj amuihin, mutt ajos yksi opettaja sanoo, ettei tarvi tehdä mitään eikä kirjoja viedä kotiin, niin huono siinä on vanhemman vastaan väittää.

ja hei, älä viitsi väittää, että sä ehdit jokaisen 25 oppilasta katsoa, että mihin ne kirjansa tunnin päätyttyä työntää. Suurin osa niistä on juossut ulos luokasta ennen kuin sä ehdit sanoa, että tunti on päättynyt.

Mutta tiedänhän mä jo kokemuksen perusteella, että "oikea yhteistyö" kodin ja koulun väillä on sitä, että ope sanelee, miten pitäisi mennä ja haukkuu vanhemmat sitten kun se ei toimi.

Kuuluu ihan peruskasvatukseen.

[Sun kandeis opettaa sille lapselle ettei saa valehdella.

Kuuluu ihan peruskasvatukseen.

einstein ja diplomaatti ollut varmaan jo vuoden vanhana, mutt ameillä muille ne lapset oppivat vähän kerrallaan j akokeilevat erilaisia sääntöjä ja siihen kasvattamiseen menee siksi se parikymmentä vuotta.

Mä lopetan omalta osaltani tämän keskustelun nyt, se ei muutu tästä selvästikään yhtään hedelmällisemmäksi. TÄssä puhuu selvästi joukko ihmisiä, joilla ei ole mitään kuvaa alakouluikäisen pojan ajatusmaailmasta tai joiden opettajankoulutus on antanut roppakaupalla didaktista idealismia ja sen kuvan että "erityisoppilaat ei kuulu luokanopettajan vastuulle ja jos lapsi ei tästä selviä, lapsessa on vikaa".

Teidän ongelmat on kyllä muualla kuin siinä, että

onko tarkka lukujärjestys tiedossa vai ei

Mutta samoin muutkin aineet, että tietää mitkä läksyt tarvitsee tehdä heti. Meillä esim. lapsi saa perjantaina matematiikan läksyjä, mutta maanantaina ei ole matematiikkaa joten ei ole pakko tehdä niitä viikonloppuna.

Meillä sekä eka- että kolmasluokkalaisen opettajien mukaan läksyt on tarkoitettu sinä päivänä läpikäydyn asian vahvistamiseen ja ne on tarkoitettu tehtäväksi samana päivänä. Kun läksyt on tehty, kirja viedään seuraavana päivänä kouluun niin että se on siellä kun sitä seuraavan kerran tarvitaan. Eli siis ne matikan läksyt olisi hyvä tehdä silloin perjantaina, jotta asia on tuoreessa muistissa. Sitäpaitsi silloin ne läksyt ovat tosiaan tehtyinä eivätkä oikeastaan voi unohtua, samoin kirja on silloin koulussa kun pitääkin;-)

Monia aineita pitää kerrata ennen ko. päivää, jolloin aineen oppitunti on. Esimerkiksi kielissä tunteja on pari krt viikossa, ja ainakin meillä opettaja on kirjallisesti tähdentänyt vanhemmille, että sanat on syytä kerrata edellisenä päivänä riippumatta siitä, koska kotitehtävät on tehty. Jos esim. englantia on ma-t, on tehokkaampaa, että sanat vilkaistaan läpi myös su. Mitä useampi kertaus, sitä parempi.

selkeää lukkaria. Tunnit on merkitty päivän mittaan sopiviksi, vain liikuntatunnit, musiikki ja uskonto on merkitty tietyiksi ajankohdiksi viikossa.

Meillä on selvillä koulualkamis- ja päättymisaika

ruokailunaika sekä liikunta- ja musiikkitunnit

Kotiin lapsen mukana tulee vain kirjat joista läksyä, ja na palautuu kouluun seuraavana päivänä.

ja tämä riittää minulle.

En ole löytänyt tästä ketjusta vielä yhtään hyvää perustelua miksi pitäisi olla tarkempi lukkari.

Tässä tulee se tarkempi peristelu sinulle, joka et tähän mennessä vielä ole löytänyt:

1. elämänhallintaa on hyvä oppia sen verran,että voi varautua siihen, mitä on huomenna tulossa

2. suunnitelmallisuus auttaa silloinkin, kun opettaja valittaa "että näiden pienten kanssa on niin vaikea kun eivät jaksa..." En suoraa lainausta lähtenyt hakemaan jonkun opettajan puolustelusta.

Opettaja: sinun työtäsi voisi helpottaa, jos ekaluokkalainen tietäisi etukäteen, että torstaisin on ruokailun jälkeen uskontoa, ja perjantaina ensimmäisenä aamulla musiikkia jne.

Eihän se millään tavalla estä sinua valmistamasta tunteja ja materiaalia etukäteen. Jos eteen tulee tilanne, että ei vaan jakseta sinun alkuperäisen suunnitelmasi mukaan, niin toteutatkin sitten suunnitelma B:n, tai C:n tai ...

Kyllä lukujärjestykset olivat pienilläkin jo silloin 1960-luvulla, kun minä aloitin koulunkäynnin, joten ei se todella ole mikään UUSI, nykyvanhempien vaatima asia. Luultavasti osa vanhemmista oli silloin vielä vähemmän lastensa koulunkäynnistä kiinnostuneita kuin nyt, mutta opettajaan ehkä luotettiin, ja jopa kunnioitettiin enemmän kuin nyt.

Läksyt auttavat oppimista siksi, että silloin kerrataan aiemmin opittua. Jos lukion oppimäärä psykologiaa olisi opiskeltuna, ymmärtäisitte syyn.

Rautalangasta väännettynä: se "polku" muistiin ikään kuin vahvistuu joka kerta, kun sitä kuljetaan = kerrataan.

Tämän teille kertoin kasvatustieteen maisteri, jonka opintoihin sisältyi noin 200 op kasvatustiedettä, opettajan pedagogisia ym. opetukseen ja kasvatukseen, myös muistiin liittyvää asiaa.

Meillä on selvillä koulualkamis- ja päättymisaika

ruokailunaika sekä liikunta- ja musiikkitunnit

Kotiin lapsen mukana tulee vain kirjat joista läksyä, ja na palautuu kouluun seuraavana päivänä.

ja tämä riittää minulle.

En ole löytänyt tästä ketjusta vielä yhtään hyvää perustelua miksi pitäisi olla tarkempi lukkari.

Tässä tulee se tarkempi peristelu sinulle, joka et tähän mennessä vielä ole löytänyt:

1. elämänhallintaa on hyvä oppia sen verran,että voi varautua siihen, mitä on huomenna tulossa

2. suunnitelmallisuus auttaa silloinkin, kun opettaja valittaa "että näiden pienten kanssa on niin vaikea kun eivät jaksa..." En suoraa lainausta lähtenyt hakemaan jonkun opettajan puolustelusta.

Opettaja: sinun työtäsi voisi helpottaa, jos ekaluokkalainen tietäisi etukäteen, että torstaisin on ruokailun jälkeen uskontoa, ja perjantaina ensimmäisenä aamulla musiikkia jne.

Eihän se millään tavalla estä sinua valmistamasta tunteja ja materiaalia etukäteen. Jos eteen tulee tilanne, että ei vaan jakseta sinun alkuperäisen suunnitelmasi mukaan, niin toteutatkin sitten suunnitelma B:n, tai C:n tai ...

Kyllä lukujärjestykset olivat pienilläkin jo silloin 1960-luvulla, kun minä aloitin koulunkäynnin, joten ei se todella ole mikään UUSI, nykyvanhempien vaatima asia. Luultavasti osa vanhemmista oli silloin vielä vähemmän lastensa koulunkäynnistä kiinnostuneita kuin nyt, mutta opettajaan ehkä luotettiin, ja jopa kunnioitettiin enemmän kuin nyt.

Läksyt auttavat oppimista siksi, että silloin kerrataan aiemmin opittua. Jos lukion oppimäärä psykologiaa olisi opiskeltuna, ymmärtäisitte syyn.

Rautalangasta väännettynä: se "polku" muistiin ikään kuin vahvistuu joka kerta, kun sitä kuljetaan = kerrataan.

Tämän teille kertoin kasvatustieteen maisteri, jonka opintoihin sisältyi noin 200 op kasvatustiedettä, opettajan pedagogisia ym. opetukseen ja kasvatukseen, myös muistiin liittyvää asiaa.

Voi ope parkoja kun kasvatustieteen maisterit alkaa opettaa heitä heidän työssään. Antaisitte opettajien keskittyä opettamiseen, ettei heidän aika menisi lukkarista kinaamiseen.

Jos lapsenne ei pärjää koulussa ilman tarkkaa lukkaria, silloin on vika jossain muualla kuin opettajassa ja lukkarin puutteessa. Onhan se tietty helppo syyttää olematonta lukkaria jos lapsi ei muista ottaa kirjoja tai ei muista tehdä läksyjä.

siitä, että läksykirjat tulevat koulusta kotiin ja, että läksyt tulevat tehtyä.



Tietenkin lapselle voi olla (aluksi) vaikea muistaa ottaa niitä tarvittavia läksykirjoja kotiin mukaan. Sitä kuitenkin harjoitellaan ja opetellaan myös toisella luokalle jne.



Vanhemman asia on kysyä, että tuliko jotain läksyä, ja jos tuli, niin tarkistaa, että läksyt tuli tehtyä - kunnolla ja mielellään myös oikein. Lapsen asia on kuitenkin huolehtia, että läksykirjat tulevat koulusta kotiin, ja että läksyt on merkitty kirjoihin niin, että kotonakin muistaa, mitä läksyä koulussa annettiin.

Jos lapsenne ei pärjää koulussa ilman tarkkaa lukkaria, silloin on vika jossain muualla kuin opettajassa ja lukkarin puutteessa. Onhan se tietty helppo syyttää olematonta lukkaria jos lapsi ei muista ottaa kirjoja tai ei muista tehdä läksyjä.

Totta kai se ongelma on jossakin muussa, mutta entä sitten? Varsinkin nyt, kun erityisoppilaatkin integroidaan tavallisiin luokkiin, niin jos johonkin ongelmaan auttaa nimenomaa lukkari, niin silloin se lukkari pitää tehdä.

Ymmärrän kyllä tuon yhden ketjuun kirjoittaneen opettajan perustelun, että suunnitelmia on joskus hyvä muuttaa. Ainakin minun eskari-ikäiseni ymmärtää kyllä, mitä tarkoittaa suunnitelmanmuutos, mutta hänelle on silti hyvin tärkeää, että jokin suunnitelma on olemassa, jonka mukaan mennään tai jota muutetaan. Muuten mistään ei tule mitään.

Juteltiin tästä erityislastentarhanopettajan kanssa. Hän arveli lapseni pärjäävän koulussa loistavasti, ellei kohdalle osu opettajaa, joka ei tajua sitä, kuinka tärkeä asia joillekin lapsille on, että päivässä on tietty struktuuri, jonka mukaan mennään.

sen vuoksi että se auttaa minua tukemaan lapsen koulunkäyntiä.



Jos tiedän mitä aineita koulussa on päivällä ollut, voin kysellä miten tunneilla on mennyt ja mitä ovat siellä käsitelleet ja opetelleet. Olen kiinnostunut lapseni koulunkäynnistä ja haluan myös näyttää lapselle että opiskelulla on merkitystä.



Jos en tiedä mitä koulussa tapahtuu on kyseleminen vaikeampaa. Pienemmät koululaiset eivät vielä tarkoin käsitä aineiden nimiä ja sisältöjä, joten siksi mielestäni on tärkeää että vanhempi osaa ohjata keskustelua. Joka tunnin jälkeen ei tule läksyjä, eikä silloin ole kirjoja repussa mukana antamassa vinkkiä päivän ohjelmasta.

että suomalainen koulujärjestelmä on niin paljon toimivampi kuin moni muu? Se on se että meillä perinteisesti on arvostettu opettajia ja luotettu siihen, että he osaavat itse suunnitella ja tehdä työnsä. Edesrehtorit eivät ole opettajien niskaan hengittämässä ja vaatimassa yhtä ja oikeaa tapaa opettaa - niin kauan kuin tulokset ovat hyviä, opettaja on saanut toimia omalla tavallaan.



Ekaluokkalaisten vanhemmat ovat tietysti hirveän jännittyneitä ja käyvät vähän ylikierroksilla (muistan sen kyllä vielä itsekin), mutta suosittelen vähän rauhoittumaan ja odottamaan ainakin pari kuukautta, mieluummin jouluun, ennen kuin alatte moittia opettajaa mistään. Jos teillä sattuu olemaan erityistä huomiota vaativa lapsi, siitä on tietysti hyvä kertoa opettajalle, mutta mieluummin rakentavassa mielessä eikä niin että vadditte opettajaa muuttamaan koko työskentelytapansa tämän yhden lapsen takia.

Kaikki on oppilaan varassa?

Meidän tytön koulussa ei ollu eka- ja tokaluokilla lukkaria, vaan vain alkamis- ja päättymis ajat ja liikkatunnit oli merkattu. Opettaja laittoi joka perjantai lapsen mukana tiedotteen, jossa kertoi mitä kaikkea koulussa on sen viikon aikana tehty.

Eli vaikka ei ollut lukkaria, olin hyvin kärryillä läksyistä yms. Meillä tosin tyttö kertoi aina mitä olivat tehneet ja mitä tuli läksyksi ja aina se piti paikkaansa tuon tiedotteen kanssa.

Kolmannella luokalla ei enää tiedotteita tullut kuin harvakseltaan, mutta sitten olikin jo lukkari käytössä.

Meillä sekä eka- että kolmasluokkalaisen opettajien mukaan läksyt on tarkoitettu sinä päivänä läpikäydyn asian vahvistamiseen ja ne on tarkoitettu tehtäväksi samana päivänä. Kun läksyt on tehty, kirja viedään seuraavana päivänä kouluun niin että se on siellä kun sitä seuraavan kerran tarvitaan. Eli siis ne matikan läksyt olisi hyvä tehdä silloin perjantaina, jotta asia on tuoreessa muistissa. Sitäpaitsi silloin ne läksyt ovat tosiaan tehtyinä eivätkä oikeastaan voi unohtua, samoin kirja on silloin koulussa kun pitääkin;-)

Monia aineita pitää kerrata ennen ko. päivää, jolloin aineen oppitunti on. Esimerkiksi kielissä tunteja on pari krt viikossa, ja ainakin meillä opettaja on kirjallisesti tähdentänyt vanhemmille, että sanat on syytä kerrata edellisenä päivänä riippumatta siitä, koska kotitehtävät on tehty. Jos esim. englantia on ma-t, on tehokkaampaa, että sanat vilkaistaan läpi myös su. Mitä useampi kertaus, sitä parempi.

Ja toisekseen tämä toive on tullut koululta, lasten opettajilta, eikä ole omakeksimäni...

Sitäpaitsi kirjoitithan itsekin että kyse oli kertaamisesta, ei niiden läksyjen tekemisestä. Ei meillä ainakaan näillä alimpien luokkien oppilailla ole vielä sellaista asiaa, jota pitää kerrata ennen oppituntia.

t. se eka- ja kolmasluokkalaisten äiti

Meillä on selvillä koulualkamis- ja päättymisaika

ruokailunaika sekä liikunta- ja musiikkitunnit

Kotiin lapsen mukana tulee vain kirjat joista läksyä, ja na palautuu kouluun seuraavana päivänä.

ja tämä riittää minulle.

En ole löytänyt tästä ketjusta vielä yhtään hyvää perustelua miksi pitäisi olla tarkempi lukkari.

Tässä tulee se tarkempi peristelu sinulle, joka et tähän mennessä vielä ole löytänyt:

1. elämänhallintaa on hyvä oppia sen verran,että voi varautua siihen, mitä on huomenna tulossa

2. suunnitelmallisuus auttaa silloinkin, kun opettaja valittaa "että näiden pienten kanssa on niin vaikea kun eivät jaksa..." En suoraa lainausta lähtenyt hakemaan jonkun opettajan puolustelusta.

Opettaja: sinun työtäsi voisi helpottaa, jos ekaluokkalainen tietäisi etukäteen, että torstaisin on ruokailun jälkeen uskontoa, ja perjantaina ensimmäisenä aamulla musiikkia jne.

Eihän se millään tavalla estä sinua valmistamasta tunteja ja materiaalia etukäteen. Jos eteen tulee tilanne, että ei vaan jakseta sinun alkuperäisen suunnitelmasi mukaan, niin toteutatkin sitten suunnitelma B:n, tai C:n tai ...

Kyllä lukujärjestykset olivat pienilläkin jo silloin 1960-luvulla, kun minä aloitin koulunkäynnin, joten ei se todella ole mikään UUSI, nykyvanhempien vaatima asia. Luultavasti osa vanhemmista oli silloin vielä vähemmän lastensa koulunkäynnistä kiinnostuneita kuin nyt, mutta opettajaan ehkä luotettiin, ja jopa kunnioitettiin enemmän kuin nyt.

Läksyt auttavat oppimista siksi, että silloin kerrataan aiemmin opittua. Jos lukion oppimäärä psykologiaa olisi opiskeltuna, ymmärtäisitte syyn.

Rautalangasta väännettynä: se "polku" muistiin ikään kuin vahvistuu joka kerta, kun sitä kuljetaan = kerrataan.

Tämän teille kertoin kasvatustieteen maisteri, jonka opintoihin sisältyi noin 200 op kasvatustiedettä, opettajan pedagogisia ym. opetukseen ja kasvatukseen, myös muistiin liittyvää asiaa.

Voi ope parkoja kun kasvatustieteen maisterit alkaa opettaa heitä heidän työssään. Antaisitte opettajien keskittyä opettamiseen, ettei heidän aika menisi lukkarista kinaamiseen.

Jos lapsenne ei pärjää koulussa ilman tarkkaa lukkaria, silloin on vika jossain muualla kuin opettajassa ja lukkarin puutteessa. Onhan se tietty helppo syyttää olematonta lukkaria jos lapsi ei muista ottaa kirjoja tai ei muista tehdä läksyjä.

Ei tässä ole kukaan kyseenalaistanut opettajien ammattitaitoa. Ei lukujärjestyksen olemassaolo ole ennenkään estänyt opettajaa keskittymästä opetukseen. Kai te sen muistatte omasta kouluajastanne? Lukujärjestys antaa vain suuntaviivat.

"Edesrehtorit eivät ole opettajien niskaan hengittämässä ja vaatimassa yhtä ja oikeaa tapaa opettaa - niin kauan kuin tulokset ovat hyviä, opettaja on saanut toimia omalla tavallaan. "

Kas kun sattuikin, että aiemmin mainitun kasvatustieteen maisterin tutkintoon sisältyvien opettaja- ym. opintojeni lisäksi olen myös pätevä rehtori.

Kun opettaja saa itse laatia lukujärjestyksensä, tietenkin tilojen asettamissa rajoissa, niin ei lukujärjestys millään tavalla entä häntä toimimasta omalla tavallaan.

Meillä on selvillä koulualkamis- ja päättymisaika

ruokailunaika sekä liikunta- ja musiikkitunnit

Kotiin lapsen mukana tulee vain kirjat joista läksyä, ja na palautuu kouluun seuraavana päivänä.

ja tämä riittää minulle.

En ole löytänyt tästä ketjusta vielä yhtään hyvää perustelua miksi pitäisi olla tarkempi lukkari.

Tässä tulee se tarkempi peristelu sinulle, joka et tähän mennessä vielä ole löytänyt:

1. elämänhallintaa on hyvä oppia sen verran,että voi varautua siihen, mitä on huomenna tulossa

2. suunnitelmallisuus auttaa silloinkin, kun opettaja valittaa "että näiden pienten kanssa on niin vaikea kun eivät jaksa..." En suoraa lainausta lähtenyt hakemaan jonkun opettajan puolustelusta.

Opettaja: sinun työtäsi voisi helpottaa, jos ekaluokkalainen tietäisi etukäteen, että torstaisin on ruokailun jälkeen uskontoa, ja perjantaina ensimmäisenä aamulla musiikkia jne.

Eihän se millään tavalla estä sinua valmistamasta tunteja ja materiaalia etukäteen. Jos eteen tulee tilanne, että ei vaan jakseta sinun alkuperäisen suunnitelmasi mukaan, niin toteutatkin sitten suunnitelma B:n, tai C:n tai ...

Kyllä lukujärjestykset olivat pienilläkin jo silloin 1960-luvulla, kun minä aloitin koulunkäynnin, joten ei se todella ole mikään UUSI, nykyvanhempien vaatima asia. Luultavasti osa vanhemmista oli silloin vielä vähemmän lastensa koulunkäynnistä kiinnostuneita kuin nyt, mutta opettajaan ehkä luotettiin, ja jopa kunnioitettiin enemmän kuin nyt.

Läksyt auttavat oppimista siksi, että silloin kerrataan aiemmin opittua. Jos lukion oppimäärä psykologiaa olisi opiskeltuna, ymmärtäisitte syyn.

Rautalangasta väännettynä: se "polku" muistiin ikään kuin vahvistuu joka kerta, kun sitä kuljetaan = kerrataan.

Tämän teille kertoin kasvatustieteen maisteri, jonka opintoihin sisältyi noin 200 op kasvatustiedettä, opettajan pedagogisia ym. opetukseen ja kasvatukseen, myös muistiin liittyvää asiaa.

Voi ope parkoja kun kasvatustieteen maisterit alkaa opettaa heitä heidän työssään. Antaisitte opettajien keskittyä opettamiseen, ettei heidän aika menisi lukkarista kinaamiseen.

Jos lapsenne ei pärjää koulussa ilman tarkkaa lukkaria, silloin on vika jossain muualla kuin opettajassa ja lukkarin puutteessa. Onhan se tietty helppo syyttää olematonta lukkaria jos lapsi ei muista ottaa kirjoja tai ei muista tehdä läksyjä.

Ei tässä ole kukaan kyseenalaistanut opettajien ammattitaitoa. Ei lukujärjestyksen olemassaolo ole ennenkään estänyt opettajaa keskittymästä opetukseen. Kai te sen muistatte omasta kouluajastanne? Lukujärjestys antaa vain suuntaviivat.

"Edesrehtorit eivät ole opettajien niskaan hengittämässä ja vaatimassa yhtä ja oikeaa tapaa opettaa - niin kauan kuin tulokset ovat hyviä, opettaja on saanut toimia omalla tavallaan. "

Kas kun sattuikin, että aiemmin mainitun kasvatustieteen maisterin tutkintoon sisältyvien opettaja- ym. opintojeni lisäksi olen myös pätevä rehtori.

Kun opettaja saa itse laatia lukujärjestyksensä, tietenkin tilojen asettamissa rajoissa, niin ei lukujärjestys millään tavalla entä häntä toimimasta omalla tavallaan.

Häiritsemällä opea noin vähäpätöisellä asialla.

jos lapsille ja vanhemmille antaa lukujärjestyksen, niin vaikka kuinka painottaa että tämä on vain suuntaa-antava ja siitä poiketaan tosi usein, niin osa lukee sitä kuin lakikirjaa. Ja samoin kuin on lapsia, joita hämmentää jos ei tiedä mitä on koulussa ekalla tunnilla, on lapsia joilla mene pasmat sekaisin, kun opettaja pitääkin matikan tunnin vaikka lukkarissa lukee musiikki.

Mun lapsista toisella on ollut jo ekalla lukujärjestys ja toisella ei. Molemmat oppivat ekan luokan aikana huolehtimaan läksysistä ja tavaroista ihan kohtuullisesti enkä muista että olisin stressannut sen enempää lukkarista kuin sen puutteestakaan. Pääasia oli että opettajat osasivat hommansa ja tiedottivat kotia tarpeellisista asioista (mikä ei tarkoita kaikkea mitä koulussa on tehty tai tullaan tekemään).

Meillä on selvillä koulualkamis- ja päättymisaika

ruokailunaika sekä liikunta- ja musiikkitunnit

Kotiin lapsen mukana tulee vain kirjat joista läksyä, ja na palautuu kouluun seuraavana päivänä.

ja tämä riittää minulle.

En ole löytänyt tästä ketjusta vielä yhtään hyvää perustelua miksi pitäisi olla tarkempi lukkari.

Tässä tulee se tarkempi peristelu sinulle, joka et tähän mennessä vielä ole löytänyt:

1. elämänhallintaa on hyvä oppia sen verran,että voi varautua siihen, mitä on huomenna tulossa

2. suunnitelmallisuus auttaa silloinkin, kun opettaja valittaa "että näiden pienten kanssa on niin vaikea kun eivät jaksa..." En suoraa lainausta lähtenyt hakemaan jonkun opettajan puolustelusta.

Opettaja: sinun työtäsi voisi helpottaa, jos ekaluokkalainen tietäisi etukäteen, että torstaisin on ruokailun jälkeen uskontoa, ja perjantaina ensimmäisenä aamulla musiikkia jne.

Eihän se millään tavalla estä sinua valmistamasta tunteja ja materiaalia etukäteen. Jos eteen tulee tilanne, että ei vaan jakseta sinun alkuperäisen suunnitelmasi mukaan, niin toteutatkin sitten suunnitelma B:n, tai C:n tai ...

Kyllä lukujärjestykset olivat pienilläkin jo silloin 1960-luvulla, kun minä aloitin koulunkäynnin, joten ei se todella ole mikään UUSI, nykyvanhempien vaatima asia. Luultavasti osa vanhemmista oli silloin vielä vähemmän lastensa koulunkäynnistä kiinnostuneita kuin nyt, mutta opettajaan ehkä luotettiin, ja jopa kunnioitettiin enemmän kuin nyt.

Läksyt auttavat oppimista siksi, että silloin kerrataan aiemmin opittua. Jos lukion oppimäärä psykologiaa olisi opiskeltuna, ymmärtäisitte syyn.

Rautalangasta väännettynä: se "polku" muistiin ikään kuin vahvistuu joka kerta, kun sitä kuljetaan = kerrataan.

Tämän teille kertoin kasvatustieteen maisteri, jonka opintoihin sisältyi noin 200 op kasvatustiedettä, opettajan pedagogisia ym. opetukseen ja kasvatukseen, myös muistiin liittyvää asiaa.

Voi ope parkoja kun kasvatustieteen maisterit alkaa opettaa heitä heidän työssään. Antaisitte opettajien keskittyä opettamiseen, ettei heidän aika menisi lukkarista kinaamiseen.

Jos lapsenne ei pärjää koulussa ilman tarkkaa lukkaria, silloin on vika jossain muualla kuin opettajassa ja lukkarin puutteessa. Onhan se tietty helppo syyttää olematonta lukkaria jos lapsi ei muista ottaa kirjoja tai ei muista tehdä läksyjä.

Ei tässä ole kukaan kyseenalaistanut opettajien ammattitaitoa. Ei lukujärjestyksen olemassaolo ole ennenkään estänyt opettajaa keskittymästä opetukseen. Kai te sen muistatte omasta kouluajastanne? Lukujärjestys antaa vain suuntaviivat.

"Edesrehtorit eivät ole opettajien niskaan hengittämässä ja vaatimassa yhtä ja oikeaa tapaa opettaa - niin kauan kuin tulokset ovat hyviä, opettaja on saanut toimia omalla tavallaan. "

Kas kun sattuikin, että aiemmin mainitun kasvatustieteen maisterin tutkintoon sisältyvien opettaja- ym. opintojeni lisäksi olen myös pätevä rehtori.

Kun opettaja saa itse laatia lukujärjestyksensä, tietenkin tilojen asettamissa rajoissa, niin ei lukujärjestys millään tavalla entä häntä toimimasta omalla tavallaan.