Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
22 vuotiaana lapsettomuushoitoihin
21.08.2011 |
Tuntuu tämä niin väärältä...
Tuliko teille muille näitä kiellettyjä tunteita, että ärsytti olla siellä niiden yli kolmekymppisten keskellä hoidossa kun ne oli itse odottanut pitkälle ikää (hedelmällisyyden kannalta) ja itse siellä nuorena neitona?
Älkää ärsyyntykö tästä, tiedostan nämä itsekin jo katkeriksi ja tyhmiksi ajatuksiksi, mutta olenko ainoa jolla niitä tulee ärtymyksenä tms? :(
Kommentit (27)
Minulla oli esim. aina tunne, että jo yhden lapsen luomusti saaneet eivät saisi lisääntyä ikään kuin se olisi ollut pois meiltä lapsettomilta... Hölmöä! Mutta tosiaan ymmärrät kai sen, että niillä 30-vuotiailla on ihan yhtä suuri oikeus olla siellä hoidoissa kuin sinullakin. Minulla on 10 vuotta lapsettomuushoitoja takana, ja kaksi ihanaa lastakin. Lapsenteko aloitettiin, kun olin 27-vuotias ja ekan lapsen sain 32-vuotiaana. Syytä lapsettomuuteeni ei ole löytynyt. En silti usko, että olisin saanut lapsen luomusti 23-vuotiaana eli silloin kun mieheni tapasin. Kolmannenkin lapsen haluaisin ja jos siihen ryhdymme, olen sitten oikea vanhus lapsettomuushoidoissa, koska täytyin juuri 37 vuotta. Koen, että minulla on ihan yhtä suuri oikeus olla siellä hoidoissa, vaikka en puoliksi teininä lapsia ruvennutkaan hommaamaan. Saatiin ainakin parisuhteemme varmistettua, että se pysyy ja säilyy, vaikka mitä tulisi vastaan. Lastemme ei tarvitse elää eroperheessä.
Eli minä olen "puoliski teini" ja emme ole varmistuneet suhteemme säilyvyyttä? Toivottavasti tuo ei ollut minulle, koska aika ilkeä kommentti aikuiselta ihmiseltä...
En kyllä usko että tuo oli sinulle osoitettu mutta se on kyllä yhtä "ilkeä kommentti" aikuiselta ihmiseltä kuin sinun "mitäs odottivat liian pitkään" kommenttisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli esim. aina tunne, että jo yhden lapsen luomusti saaneet eivät saisi lisääntyä ikään kuin se olisi ollut pois meiltä lapsettomilta... Hölmöä! Mutta tosiaan ymmärrät kai sen, että niillä 30-vuotiailla on ihan yhtä suuri oikeus olla siellä hoidoissa kuin sinullakin. Minulla on 10 vuotta lapsettomuushoitoja takana, ja kaksi ihanaa lastakin. Lapsenteko aloitettiin, kun olin 27-vuotias ja ekan lapsen sain 32-vuotiaana. Syytä lapsettomuuteeni ei ole löytynyt. En silti usko, että olisin saanut lapsen luomusti 23-vuotiaana eli silloin kun mieheni tapasin. Kolmannenkin lapsen haluaisin ja jos siihen ryhdymme, olen sitten oikea vanhus lapsettomuushoidoissa, koska täytyin juuri 37 vuotta. Koen, että minulla on ihan yhtä suuri oikeus olla siellä hoidoissa, vaikka en puoliksi teininä lapsia ruvennutkaan hommaamaan. Saatiin ainakin parisuhteemme varmistettua, että se pysyy ja säilyy, vaikka mitä tulisi vastaan. Lastemme ei tarvitse elää eroperheessä.
Eli minä olen "puoliski teini" ja emme ole varmistuneet suhteemme säilyvyyttä? Toivottavasti tuo ei ollut minulle, koska aika ilkeä kommentti aikuiselta ihmiseltä...
En kyllä usko että tuo oli sinulle osoitettu mutta se on kyllä yhtä "ilkeä kommentti" aikuiselta ihmiseltä kuin sinun "mitäs odottivat liian pitkään" kommenttisi.
Mikä mun kommentti?! Miten on vaikea käsittää että nämä OLI KIELLETTYJÄ TUNTEITA JOTKA MINUNKIN MIELESTÄ VÄÄRIÄ. Enemmänhän mä tässä kauhistelin omia tunteitani...voi elämä ette te ymmärrä mitä ajoin tällä takaa..huoh.
Tarkoitus ei ollut tällä kritisoida kenenkään ikää!
Ihan normaalia, että kriisissä tulee katkeruuden tunteita ja monenlaisia ei-sallittuja ajatuksia. Myös meille vanhemmille, jotka hakeuduimme hoitoon myöhemmin. Kaunan kohteet vain vaihtelevat.
Toivon, että pääset kriisissä seuraavaan vaiheeseen ja alat pitää noita "vanhuksia" kohtalotovereina, ei vihollisina.
t. 34-vuotiaana hoitoihin hakeutunut
Ihan normaalia, että kriisissä tulee katkeruuden tunteita ja monenlaisia ei-sallittuja ajatuksia. Myös meille vanhemmille, jotka hakeuduimme hoitoon myöhemmin. Kaunan kohteet vain vaihtelevat.
Toivon, että pääset kriisissä seuraavaan vaiheeseen ja alat pitää noita "vanhuksia" kohtalotovereina, ei vihollisina.
t. 34-vuotiaana hoitoihin hakeutunut
Kiitos! Yritän päästä, olen itsekin aika kummissani, ikinä ennen ei ole ollut mitään ikäjuttuja joista ärsyyntyisin tms,mutta tämä katkeruus aiheuttaa ihan kummia juttuja. Yritän työstää sitä samalla kuin muitakin tunteita jotka nyt sekaisin.
On varmaan luonnollista, kun tulee tuollainen reaktio, jos asia on itselle vaikea.
Varmasti ajattelevat jotkut 3-kymppiset ihan samaa siellä, että mitä nuo nuoremmat siellä tekevät. Jos ajattelet itse heistä, että "oma vikansa", niin toisaalta hekin voivat ajatella "mitä tuo nuori täällä tekee, hänellähän on vielä vuosia aikaa yrittää?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jouduin käymään 5v hoidoissa ennen ensimmäistä raskauttani, joten silloin olin itse jo lähes 30v. Älä arvostele muiden ikää, et voi tietää miten kauan ovat hoidoissa joutuneet käymään ja millaista tuskaa kokemaan.
Alue: Aihe vapaa
Voi elämä...c'moon sanoin jo että nämä ovat vain tällaisia "kiellettyjä tunteita" jotka itsekin tiedän hölmöiksi, älä heittäydy lapselliseksi! :O