Muita joiden lapset puhuvat/ymmärtävät kahden äidinkielen lisäksi englannin?

Lisäksi olen pinempänä, kun asuimme Virossa, puhunut venäjää (tämä kieli tosin unohtui jossain 5-6 vuoden tienoilla kun en sitä enä käyttänyt Suomeen muuton jälkeen) ja englantia olen puhunut 6 vuotiaasta asti.

Minulla ei todellakaan ole ollut mitään ongelmia päinvastoin. Olen asunut ulkomailla 1-3kk jaksoja ja tässä ajassa oppinut maan kielen niin, että pystyn kommunikoimaan paikallsiten kanssa (tuskin puhtaasti, mutta ymmärrettävästi kuitenkin). Joten koen lapsella kaksi-/usempikielisyyden olevan vain etu :)

Ja lapset ovat ranskankielisessä koulussa.



Teidänyhdistelmässä jos asutte suomessa, epäilen englannin puhtautta. Tiedäthän että väärinopitut rakenteet on hankala poisoppia.



Parempi olisi että yhteinen kielenne olisi maankieli.

Ja takuulla tulee myöhemmin ongelmia.

lapsilla 2 kieltä: miehen + mun kieli, ja lasten koulukieli enkku. Suomi on vahvin, mutta tuota isänsä kieltä en voi vahvistaa. Se on siis kieltämättä heikoin, mutta vahvistuisi, jos asuttaisiin hetkittäin miehen kotimaasa. Ehkä joskus.

Lapsenne oppii teiltä kaikenlaiset kielioppivirheet yms. joita on myöhemmin vaikea korjata.

meillä lapset puhuvat suomea ja arabiaa äidinkielenään. Ymmärtävät myös englannin täysin, koska se on puhekielemme kotona miehen kanssa. Onko teillä tullut myöhemmin ongelmia kolmen kielen kanssa? Tietysti usea kieli on rikkaus :)

tuo teidan englantinne.

Meillä on 11- ja 6-vuotiaat lapset. Puhuvat suomea, albaniaa ja englantia. Kaikki tulleet kotoa, asumme Suomessa. 6-vuotias vasta alkaa tajuamaan, että osaa sitäkin kieltä. Ymmärtää kyllä hyvin, koska on jo pari vuotta osallistunut myös englannin kieliseen keskusteluun, mutta joko suomeksi tai albaniaksi. Ei ole vain itse tiedostanut taitoaan.

11-vuotias puhuu englantia kuin pitkään koulussa kieltä opiskellut. Sanoisin, että on lukiolaisen tai 9-luokkalaisen tasolla. Pystyy mm. lukemaan 500-sivuisia kirjoja englanniksi (Harry Potter ym.)

Molemmat lapset ovat olleet aikaisia puhujia. Ensimmäiseksi on tullut suomen kieli. Isälleen ovat alanneet vastata oikealla kielellä joskus 3-4-vuotiaina.

Puhumme siis molemmat vanhemmat lapsille omaa kieltämme ja keskenämme englantia. Englannin käyttö ei ole pakollista, mies puhuu myös erinomaista suomea, mutta emme ole halunneet jättää sitä pois, koska lapsetkin ovat oppineet kielen vaivattomasti.

Lasta ei kiinnosta kielioppi vaan kommunikointi ihmisten kanssa. On suuri rikkaus oppia kieliä lapsena, koska silloin ne tarttuvat luonnostaan ilman hikeä ja tuskaa. Lapsi oppii kieltä käyttämällä eikä oppikirjasta.



Meillä lapsi käyttää sujuvasti kolmea kieltä. Englantia hän ei puhu vanhempien kanssa, vaan on poiminut sen kuuntelemalla vanhempia ja monikansallisessa ympäristössä sekä Suomessa että ulkomailla. Lapsi myös alkoi lukea englantia oma-aloitteisesti, kun sai englanninkielisiä sarjakuvia. Kyselee sanoja, joita ei tunne.