Oletko koskaan rakastunut mieheen pelkän ulkonäön perusteella?

Mutta näin aikuisena ihmisenä rakastuminen vaatii kyllä jo muutakin kuin ulkoisia avuja. Sen sijaan olen kyllä ihastunut ihmisiin, jotka eivät lainkaan vastaa miesihannettani ulkonäön suhteen, mutta heissä on jotain sisäisesti niin kiehtovaa, että jalat menevät alta.

Kun ekan kerran näin lapseni isän, voisi sanoa, että "jalat meni alta". En tiedä, mitä oikein tapahtui. :) Näimme ulkona ohimennen,hänkin tuijotti minua, kuten minä häntä, mutta olimmekin onneksi menossa samaan paikkaan. Siellä hän tuli juttelemaan ja se siitä sitten. Nyt, vuosia myöhemmin, emme ole yhdessä, mutta emme voi olla edes samassa tilassa ilman, että "sama tunne" kuin silloin tulee. Ulkoisesti hän ei ole ns. komea tai on, mutta ei mikään kiiltokuvapoika. Tyyppi, joka ei itse tajua, miten flirttailevan ja vetovoimaisen oloinen on, vaikka ujo onkin..

olisi parempi sana. Rakastuminen on mielestäni se tunne kun aletaan vähitellen paremmin tuntemaan ja tajutaan että hitto tän tyypin kanssa haluan olla loppuelämäni...



Mutta mun mies myös pyyhkäisi jalat altani ensi silmäyksellä. Olin baarissa kaverin kanssa ja mies tuli pyytämään tanssimaan. Käännyin katsomaan ja tuntui kuin joku olisi lyönyt nyrkillä mahaan. Oli niin käsittämättömän ihanat silmät. Yleensä en jää sanattomaksi, mutta silloin sain vain änkytettyä että tuutko hakemaan myöhemmin uudestaan. Kaverille sanoin että täytyy vähän keräillä itteäni että pystyn olemaan fiksu ja filmaattinen, sillä tuon miehen vien kotiin tänään. Ja niin myös tein. =)

ihastunut toki kylläkin.



Olen myös joskus ihastunut tyyppeihin, joita en ole pitänyt alkuunkaan fyysisesti puoleensavetävinä. Seurustellutkin miesten kanssa, joiden ulkonäkö aina harmitti ja nolotti.