Onko pinoa pitkään yrittäneille, joilla alkaa jo usko hiipumaan plussaamiseen? ja joilla olisi ennestään lapsia?

tsekkaapas



http://health.groups.yahoo.com/group/toistuvatkeskenmenot/



meitä on muitakin...

Taitaa tämä lista olla minua varten...Ikävä kyllä =/

Meilläkin yritystä kohta vuosi täynnä, esikoinen tänään tasan 1v9kk.

On niin vaikeaa kun kaikki lähipiirissä ihmettelee ettei meille toista lasta ole vielä tullut...

Sama paistinpannuajatus käynyt minullakin mielessä.



Tuntuu, ettei ihmiset pidä sitä minään kerta jo yksi lapsi on...Se vaan on NIIN raastavaa ja tuntuu niin pahalta.



Nyt ollaan aloitettu hoidot, sillä kävin perhesuunnitteluneuvolassa viime viikolla hirveiden kipujen vuoksi(kivuliaat ja runsaat kuukautiset, vatsakipu joka on melkein koko aikaista ja säteilee jalkoihin saakka)

Itse olen niin varma että minussa vikaa on...Samalla ihan musertunut siitä etten voi toista lasta saada alulle(vaikka vielä toivoa onkin)...Jotenkin sitä vaan kuvittelee että muille sattuu vaan tämmöistä muttei voi kuvitellakaan että omalle kohdalle.

Minnekään en kehtaa asiasta puhua, sillä eihän tämä ole mitään siihen verrattuna että ensimmäistä yrittäisi...



Nyt sitten aloitettiin tutkimaan, mies testataan ensiksi ja loppukuusta on sitten lääkäriaika.

Kävin jo kesällä lääkärillä näitten kipujen kanssa toisella paikkakunnalla ja hän oli kyllä niin tyly...Mitään mahdollisuutta ei kuulema hoitoihin ole kun jo yksi lapsi on...Sanoi vaan, että kyllä te sen toisen lapsen saatte ja katsoi kauniisti silmiin aivan kuin hänellä olisi valtaa siihen asiaan...=(

Eipä ole kuulunut..Eikä auta yhtään asiaa kun ihmiset antaa niin hyviä neuvoja, lopetatte vaan yrittämisen niin kyllä se sieltä tulee...



No mutta ihanaa kun on ihmisiä jotka ymmärtävät tunteeni. Olisipa mukava vaihdella ajatuksia teidän kanssa ja kertoilla kuulumisia ja ehkäpä niitten tutkimustenkin tuloksia =)



Koitetaan jaksaa.



Sunnuntai-illan jatkoja!



Camelot

Olen jonkun aikaa lueskellu näitä juttuja ja tämä pino tuntui kyllä kovin tutulta. Meillä on yksi lapsi 1v 2kk ja toista ollaan yritetty huhtikuusta asti, vaan hiljaista on! Esikoinen lähti alulle melko helposti, 4 kk:n yrittämisen jälkeen.



Tuo on ihan totta, että loukkaa ulkopuolisten kyselyt ja utelut, viimeks tänään minun mummo kysyi, että " aiotteko tehdä toisen lapsen?" , vastasin, että jos luoja suo. Toisaalta mulla on vielä toivo yllä vahvasti ja yrittäminen jatkuu. Ensi viikolla selviää onko tässä kuussa tärpänny, saapa nähdä.



Mutta kiva,että ihmiisä, joilla sama tilanne, nyt ruuan laittoon.



Palataan!

Meiltä ei kukaan kysele lapsilukusuunnitelmia, kaikki varmasti olettavat lapsimäärän olevan täynnä.



Kyllä mä nyt viikonloppuna olen kovasti miettinyt tätä asiaa, miksi en nauttisi nyt näistä olemassa olevista ja lopettaisi tätä turhaa haahuilua täällä... Mutta kun... sydän vielä yhden haluaisi ja syli....

Esikoinen olisi toiveissa mutta minkäs teet, ei vielä yhtään +-testiä. Kuitenkaan en ole toivoa vielä menettänyt, ehkä meidän aika ei ole vielä tullut. Nuoria ollaan, minä 22 ja mies 23. Viime viikolla kävin gynellä ja sain lähetteet verikokeisiin ja mies sperma-analyysiin. Niihin ei ole vielä kiire, ovatpahan takataskussa jos tulee sellanen olo että täytyy saada tietää. Just nyt on menkat päällä, kierron 4.päivä. Eka kierto kun ei oo tullu valtava masis päälle. Tässä haikaran saapumista odotellessa täytyy vaan keskittää ajatuksia muualle, esim tuleviin häihin! Vauva-onnea meille kaikille.

Tää oli niin ihana,että mun oli pakko käydä se tänne laittamas,vaikka en varsinaisesti tähän pinoon kuulukaan...



Katselen täältä kaukaa

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?

Miksi isällä on niin raskaat askeleet?



Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa.

Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei niin kumarassa hän ois?



Kerro heille, Taivaan Isä,

etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on

luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.



Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan.



Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys jokainen

Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.



Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää

Koska saan mennä, Taivaan Isä,

joko pian pääsen omaan kotiin?



- tuntematon



--------------------------------------------------------------------------------

On ollu koko päivän jotenki mieli maassa kun olen kuunnellut toisten raskaus onnea ja yrittäny hymyillä siinä samalla vaikka tuntuu että ei jaksa olla edes ilonen kenenkään puolesta.Ei ainakaan tänään.Onneks toi esikoinen osaa piristää jollain tavalla ja olen tietenki tosi kiitollinen hänestä.Mutta toi runo oli todella kaunis ja lohuttava!

Neljäs perättäinen km meneillään. Tänään olis ollu rv6+6... :´(



Täytyy tästä pikku hiljaa taas koota itsensä ja alkaa miettiä uutta yritystä. Ei tässä ihan hevillä kuitenkaan periksi anneta *ja jatkaa päänsä iskemistä seinään*.



neronja kp1 tai jotain

Ei tarvitse nolostua poskille vierivistä kyyneleistä, kun ei ole kukaan näkemässä. Kaunis runo... :´(

Paljon,paljon voimia suureen suruun. Näitä asioita ei voi koskaan ymmärtää... :`( )))Lohtuhali((((