Imettävän äidin muut pienet lapset jäävät vaille huolenpitoa.
Varsinkin jos vauva on tissitakiainen, joka tahtoo tissiä vähän väliä, on äidin pakosta laitettava muiden pienten kotonaolevien lastensa tarpeet sivuun tai odottamaan aina uudelleen ja uudelleen.
Kommentit (63)
ennen tässä on onnistuttu ja nykyään ei, ei sitten millään? Vanhemmat lapset on muka pakko kiikuttaa hoitoon että äiti voi keskittyä pelkkään vauvaan.
Yksi tärkeistä asioista, mitä ihmisten pitäisi kotona oppia on se, ettei heidän tarpeitaan aina tyydytetä samalla sekunnilla kun tarve tulee. Pitää oppia odottamaan ja jakamaan. Lisäksi pitäisi oppia, ettei kaikkea saa valmiiksi pureskeltuna (virikkeet tarjottimella) vaan pitäisi oppia vaivaamaan omaa päätä ja viihdyttämään itseään.
Luovuus kumpuaa levosta, joutenolosta, kiireettömyydestä. Miksei lapsille anneta siihen mahdollisuutta?
Toisaalta toki pienen vauvan tarpeet pitää täyttää, mutta jos vauva ei ole perheen ainoa lapsi, on ihan turhaa viisastella sillä, että sillä on oikeus äidin jakamattomaan huomioon, koska esikoisellakin oli se mahdollisuus. Perhetilanne on muuttunut, koko ajatus on luonnoton. Vauva on paras totuttaa perheen rytmiin eikä päin vastoin.
Kyllä 4 tai 5v.kin on vielä niin pieni että Kyllä 4 tai 5v.kin on vielä niin pieni että tarvitsisi joskus äitinsä jakamatonta huomiota eikä aina sitä kun sanotaan että odota vuoroasi.
Fiksut vanhemmat ottavat tämän huomioon ja järjestävät niin, että tämä toteutuu jokaiselle lapselle säännöllisesti. Isä voi hoitaa vauvaa ja äiti olla isompien kanssa, esimerkiksi.
Siksi mua suuresti säälittääkin perheet, joissa on paljon pieniä. Ja kyllä mä oon IHAN AINA tarvinnut molemmat kädet imettäessä, kun ei mun rinnat ole mitkään ihanneimettäjän rinnat. Eikä mulle ole ollut koskaan "ihan sama" ja ihan jees, että isompi saa siihen, tähän ja tuohon vastaukseksi vähän väliä, että "en mä nyt ehdi, kun imetän/nukutan vauvaa".
T: neljän äiti (jonka kuopus on ehkäisyn pettämisen tulos)
Mutta silti on parempi imettää kuin ruokkia pullosta. Itsellä on yksi lapsi ja toisen vielä toivoisin saavani kyllin suurella ikäerolla kuitenkin. Ja kyllä jotakin pystyy tehdä kun imettää mutta ei aina ja jatkuvasti eli välillä joutuisi vanhempi tai vauva kyllä odottamaan vuoroaan. Sellaista on elämä.
Jos yhtäkkiä kesken päivän tuleekin ÄIDILLE kakkahätä ja just prikulleen samaan aikaan pitäis imettää ja esikoiselle antaa lasi vettä. Puhumattakaan sitten mistään muista kotitöistä... Ääk.
vaan että vaatii organisointia :) EN minäkään sen ekan vauvan kanssa voinut kuvitella miten saisin vauvan lisäksi hoidettua toisen pienen, saati sitten useamman pienen.
Imetystaitokin muuten kehittyy, ihan pientä vauvaa voi imettää vaikka tekee samalla muuta...
kyllähän siinä pöntöllä istuessa voi samalla imettää ja kakata ja vettäkin saa vessan lavuaarista tarvitsematta nousta pöntöltä :D
Jos yhtäkkiä kesken päivän tuleekin ÄIDILLE kakkahätä ja just prikulleen samaan aikaan pitäis imettää ja esikoiselle antaa lasi vettä. Puhumattakaan sitten mistään muista kotitöistä... Ääk.
kykenee syöttämään vauvansa rauhassa, sylissä ja jatkuvassa katsekontaktissa vanhempien lasten siitä yhtään kärsimättä -- huomiota riittää.
Kyllä te kaikkea keksitte! Vauva nyt vaan vie huomiota ja sen hoitaminen on aina sisaruksilta pois. Ihan kuin se syöttäminen imettämällä olisi jotenkin paljon vaivalloisempaa kuin pullosta! Ei ymmärrä, ei. Varsinkin kun täällä pulloäidit kilvan kertovat, kuinka vauva sai täsmälleen yhtä paljon ihokontaktia ja syliä kuin imetettykin, koska se tietenkin AINA syötettiin välittömässä katsekontaktissa, kiireettä ja sylissä...
Kuinka syyllisyydentuntoiseksi sitä voi joku imetyksessä epäonnistunut oikein ryhtyä, kun tämmöisestä kokeilee pistellä? Ehkä kannattaa miettiä niitä ikäeroja -- kannattaako puskea lapsia maailmaan kerran vuodessa, jos niiden tarpeista huolehtiminen on sitten niin hankalaa?
Ja muuten -- harvalla suositusten mukaan imettävällä on superpieniä ikäeroja, se imetys kun kuitenkin suurimmalla osalla pitää lisääntymiskyvyn kurissa... Jos vuodenkin imettää, tulee ikäerosta jo lähemmäs kaksi vuotta...
Kun imetin kaksosia, sain jatkuvasti hokea 2-vuotiaalle "odota hetki, äiti ei nyt ehdi". Ei ollut kivaa ei, siihen imetykseen meni aivan käsittämättömästi aikaa alussa, kun vauvat olivat vielä eri rytmeissä. Mutta minä hyödynsin lopulta virikehoitoa, että esikoisen päivissä saatiin pysymään edes jotenkin säännöllinen ulkoilu ohjelmassa.
Kun imetin kaksosia, sain jatkuvasti hokea 2-vuotiaalle "odota hetki, äiti ei nyt ehdi". Ei ollut kivaa ei, siihen imetykseen meni aivan käsittämättömästi aikaa alussa, kun vauvat olivat vielä eri rytmeissä. Mutta minä hyödynsin lopulta virikehoitoa, että esikoisen päivissä saatiin pysymään edes jotenkin säännöllinen ulkoilu ohjelmassa.
jos olisit syöttänyt kaksosesi pullosta sylitellen ja katsekontaktissa?
NImim kysyn vaan?
Mutta se riittää onneksi meillä, että äiti on sohvalla ja ottaa kainaloon, vaikka vauva onkin rinnalla. Pieniä lapsia ei ole monissa, vain yksi. Välillä se tissitakiainenkin joutuu odottamaan.
järjestään kamalan sylinkipeitä. Tulevat vieraan syliin jo muutaman minuutin tutustumisen jälkeen ja kiehnäävät iholla, koska eivät saa kotona tarpeeksi syliä, kun vauva vie paikan.
Tämän olen huomannu.
alle 2 vee ei kaipaa kyllä vieraiden syliä. saa ihan tarpeeksi äidin ja isän syliä. ujostelee vieraita.
Ajattele, olen luovuttanu maitoakin kaikkien neljän lapsen imetyksen aikana.
Siihen imetys päälle, puulojen desinfioimiset, pullotukset.
Miten saamaton oletkaan jos elämää ei voi vaan elää.
Ei lapsieni ole tarttenu odottaa. Aikaa löytyy kun kotona kerran ollaan! Sä et vaan osaa..
voi tehdä isomman kanssa vaikka palapeliä, ruokailla, pyyhkiä pylly, syödä itse, lukea kirjaa melkeinpä ihan mitä vaan. Joko niin, että vauvaa kantaa siinä rinnalla tai, että vauva on kantoliinassa samalla kun syö.
järjestään kamalan sylinkipeitä. Tulevat vieraan syliin jo muutaman minuutin tutustumisen jälkeen ja kiehnäävät iholla, koska eivät saa kotona tarpeeksi syliä, kun vauva vie paikan.
Tämän olen huomannu.
Meillä on kaikki lapset olleet aina kovia istumaan tuttujen tai vähän vieraampienin sylissä. Myös se pienin, jolta kukaan ei ole koskaan sitä sylipaikkaa vienyt. Miten ihmeessä se on mahdollista?
Siksi mua suuresti säälittääkin perheet, joissa on paljon pieniä. Ja kyllä mä oon IHAN AINA tarvinnut molemmat kädet imettäessä, kun ei mun rinnat ole mitkään ihanneimettäjän rinnat. Eikä mulle ole ollut koskaan "ihan sama" ja ihan jees, että isompi saa siihen, tähän ja tuohon vastaukseksi vähän väliä, että "en mä nyt ehdi, kun imetän/nukutan vauvaa".
T: neljän äiti (jonka kuopus on ehkäisyn pettämisen tulos)
Mulla taas kukaan vauvoista ei ole vetänyt tissimaratooneja muuta kuin iltaisin, jolloin taas mieskin oli jo kotona. Keskimmäisen max. imemisaika päiväsaikaan oli 10 minuuttia, yleensä lähempänä viittä, ja noiden imetysten väleillä vauva nukkui 3-4h. Kuopuksen kohdalla kaksi isompaa taas leikkivät sujuvasti yhdessä, ja taaskaan ei ollut sen ihmeempiä ongelmia. Ja jos on tarvinnut jotain tehdä, niin mä en tosiaan ole tarvinnut kahta kättä imettämiseen.
Meillä lapsilla n. 2,5-v ikäerot, eli isommat mistä ap puhui. Enkä itsekään mitään vuoden ikäeroa sinänsä kannata, mutta ei se nyt mitenkään mahdotontakaan ole.
YKSI tenava. Saa ajan, huomion ja ei sitä sitten tarhassa ja koulussa ole suunapäänä.
Ja maailma kiittää!!
Rakkaus ei riitä kaikille, varsinkaan jos on yli 3 lasta. Voi niitä ressukoita, jolla on paljon sisaruksia!
Jodenkin täytyy niitä siittiöitään ruiskia ylenmäärin. Siinä sitten unohtuu, mitä siitä seuraa.
mutta ihmettelen miten pullolla ruokkiessa pystyisi yhdellä kädellä kantamaan vauvaa ja pitämään pulloa?
Lapsilla 1.5v ikäeroa ja imettäessäni vauvaa olen auttanut esikoisen ruokalua, hämmentänyt puurokattilaa, lämmittänyt ruokaa mikrossa, paijannut isoveikkaa, rakentanut hiekkakakkuja jne.
Mutta kyllä useamman lapsen perheessä laset "jäävät vähemmälle" kuin ainomaiset. Mikä on suurelta osin heille varmasti hyödyksikin...