G: Mistä olet kateellinen toisille?

Itse olen oikea roikottaja. Onneksi sain eilen vertaistukea yhdeltä kaverilta puhelimessa.

Haluaisin niin kovasti osata laulaa.

mutta olen sitten huomannut, että suurin osa ihmisistä tarkkailee painoaan.



Olen huomannut olevani kade ihmisillä, joilla on kunnon työpaikat plakkarissa. Mut oma vika kun en 28-v juuri valmistuneena tehnyt uraa, vaan lapsia.. Nyt sitä miettii, että olipa myös tyhmää olla lasten kanssa 8-v kotona. Ajattelin toki lasten parasta, ja meille se sopi silloin...



Mutta nyt harmittaa ja huomaan olevani kade kunnollisista työurista ja vakkarityöpaikoista!

Omaa kun en tunnu saavan millään kuntoon.

kyllä niitä on. Itse lähdin yhdestä vakkarista ja muuatma on tarjottu mutta haluan olla kotona. En ole siis mikään lääkäri, vaan ihan normiduunari.

mutta olen sitten huomannut, että suurin osa ihmisistä tarkkailee painoaan.

Olen huomannut olevani kade ihmisillä, joilla on kunnon työpaikat plakkarissa. Mut oma vika kun en 28-v juuri valmistuneena tehnyt uraa, vaan lapsia.. Nyt sitä miettii, että olipa myös tyhmää olla lasten kanssa 8-v kotona. Ajattelin toki lasten parasta, ja meille se sopi silloin...

Mutta nyt harmittaa ja huomaan olevani kade kunnollisista työurista ja vakkarityöpaikoista!

kenellä on iso suku ja läheiset välit sukulaisten kanssa. Samoin niille, kenellä on paljon hyviä ja läheisiä ystäviä.

t. yksinäinen ja suvuton :(

Vaikka mulla on akateeminen tutkinto niin minkään vieraan kielen puhuttu taito ei ole edes välttävä. Arvosanat on kyllä luokkaa 4 tai 5, koska suullista ei ollut kuin yksi pakollinen ja kirjalliset kurssit nosti arvosanaa..

Olen vaan ihan onneton kun pitää puhua vieraalla kielellä. Joudun miettimään lauseet ja kääntämään mielessäni eikä kaikkia sanoja/sanontoja tule mieleen ja homma menee sitten tyyliin töks, öö, *punastuu*, *änkyttää* ja luistaa tilanteesta _ hommaksi. Jo puhelimeen vastaaminen töissä kun tietää toisessa päässä olevan muun kuin suomenkielisen saa aikaan paniikin :(.

Ja kyllä, olen harjoitellut ja harjoitellut, käynyt puhekursseilla ja vaikka missä. Mutta ei luonnistu ei.

Olen TODELLA kade niille kenellä juttu soljuu, vaikka tuleekin kielioppivirheitä, sanat hukkuu ja ne paikataan elekielellä tai selityksellä. Koska musta ei vaan ole samaan ! Nyyh...

Olen huomannut olevani kade ihmisillä, joilla on kunnon työpaikat plakkarissa. Mut oma vika kun en 28-v juuri valmistuneena tehnyt uraa, vaan lapsia.. Nyt sitä miettii, että olipa myös tyhmää olla lasten kanssa 8-v kotona. Ajattelin toki lasten parasta, ja meille se sopi silloin...

Mutta nyt harmittaa ja huomaan olevani kade kunnollisista työurista ja vakkarityöpaikoista!

Mä en edes ollut tuota kahdeksaa vuotta pelkästään lapsiani hoitamassa, vaan opiskelin hyvän tutkinnon siinä samalla. Mutta ei, töitä ei vaan löydy, vaikka ennen kotonaoloakin ehdin olla vuosia työelämässä enkä ole muutenkaan nirsoillut töiden suhteen. En voi sille mitään, että tosiaan kadehdin työssäolevia kavereitani.

Itse olen oikea roikottaja. Onneksi sain eilen vertaistukea yhdeltä kaverilta puhelimessa.

"Prokrastinaatio = tärkeiden tehtävien aloittamista lykätään ahdistukseen asti mutta ei ajanpuutteen vaan saamattomuuden vuoksi. Tästä koituvat haitat ovat ennustettavia ja raskaita. "

Määritelmä on kirjasta 'Elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria'.

Toiset osaavat/pystyvät syömään hyvin, mutta syövät oikeita aineita, joten eivät liho sotanorsuksi, kuten mä teen tietyn aikavälein.

eskarilaisten vanhemmille, joiden lapsilla on taksi kyyti.



Olen jo viikossa ihan poikki ja romuna tuosta kuskaamisesta edestakaisin.



Muutenkin olen kateellinen niille jotka saavat jotain apua lastensajhoidossa. Itse en ole saanut mitään apua koskaan.



Olen ehkä ennemminkin katkera kuin kateellinen.

Mä olen kateellinen niille jotka aidosti nauttivat liikunnasta. Itselleni liikunta on todella vastenmielistä, ja ainoa motiivini liikkua koskaan on kalorien kuluttaminen.



Olen kateellinen niille jotka saavat apua lastenhoitoon sukulaisilta tai ystäviltä.



Kadehdin myös muuten muiden ihmisten perhesuhteita: läheisiä sukuja joissa viihdytään yhdessä, anoppi on kaveri ja serkut melkein kuin sisaruksia.



Kadehdin myös joitain niistä ihmisistä jotka etenevät jatkuvasti urallaan, en tosin kaikkia. En haluaisi uhrata muuta elämääni uran takia, mutten kyllä myöskään kökkiä ikuisesti samantasoisissa tehtävissä (niin kuin tässä nyt näyttää käyvän).



Hyvin paljon kadehdin sellaisia ihania avioliittoja joissa kipinä on tallella vielä vuosikymmenten jälkeenkin, ja jossa ei tunneta mitään tarvetta riidellä kotitöistä, omasta ajasta eikä rahankäytöstä.



Että tuommoista nyt alkuun.