Lue keskustelun säännöt.
Hirmuisen paha mieli. Riita äidin kanssa. :(
17.08.2011 |
Äiti oli meillä kylässä ja otti tuohon pihaleikkipaikalle meidän pojan (erityislapsi, jota ei voi hetkeksikään jättää valvomatta). Kaikki meni ihan ok, kunnes meidän esikoiselle sattui haaveri. Hän parkui sylissäni täyttä päätä ja samaan aikaan meidän taapero karkasi. Huusin taaperoa takaisin ja tiesin, että hän olisi tullut, sillä niin hän tekee aina. Taapero alkoi parkua kiukusta, niin kuin alkaa aina, kun jää kiinni "pahanteosta". Äitini jätti erityislapsen yksin selkänsä taakse ja lähti lohduttamaan taaperoa. Minä kielsin sekaantumasta, mutta äiti ei totellut, vaan meni. Sitten taapero meni ihan sekaisin siitä, mihin hänen piti mennä. Käskin äitini pois, mutta hän ei vieläkään suostunut jättämään tilannetta.
Lopulta jouduin tiuskahtamaan äidilleni ihan kunnolla, että jätä nyt se lapsi siihen ja mene katsomaan X:n perään. Äiti meni, mutta selkeästi loukkantui, eikä puhunut minulle vierailun aikana enää mitään. Lyhyet heit vaan lähtiessä.
Taapero parkui kiukkuaan normaalia pitempään, koska häntä oli asiassa häiritty, mutta tuli lopulta luokseni.
Tiedän, että äitini silmissä käytökseni taaperoa kohtaan vaikutti julmalta. Mutta lapsi olisi tullut kiukustaan huolimatta heti minun luokseni, jos äitini ei olisi sekaantunut. Eikä kiukku olisi edes kestänyt pitkään, kun olisi jo päässyt minun syliini.
Minulla taas on hurjan paha mieli siitä, että meille tuli riita. Ja toisekseen siitä, että en voi näköjään sittenkään luottaa äitiini lapsenvahtina. Heti, kun taapero vähän parkaisi, äiti jätti hommansa ja erityislapsi jäi täysin valvomatta. Juuri tuollaiset tilanteet lapsi käyttää normaalisti hyväkseen ja karkaa ties minne. Taivaan kiitos hänellä nyt oli niin hyvä leikki kesken, ettei huomannut tilaisuuttaan.
Oli pakko kertoa tämä johonkin, vaikka tiedänkin, että tällä tulee vain paskaa niskaan. Ja suunnilleen lastensuojeluilmoituksia siitä, että taaperon käsketään palata karkuteiltään eikä mennä itse perään pussaten ja halaten.
Ja vielä korostan, että olin itse kiinni itkevässä esikoisessa, joten lähteä en voinutkaan. Meidän perheessä taaperon on muutenkin pakko oppia tulemaan ihan vain käskemällä, koska saatan olla erityislapsen kanssa kiinni jossain niin että en perään pääse. :(
Kommentit (56)
Siis tajusiko teistä kukaan mihin menee ja mitä tekee, kuulostaa siltä että pihalla on pyöritty ihan kunnolla ympyrää nurkasta toiseen ja lapsia palloteltu sinne tänne, se jos joku on ärsyttävää minun mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mennä taaperon perään, jos kerran sinä olit jo esikoisen apuna, eli äitisi ei ollut pettänyt luottamustasi siinä että vahtisi esikoista, kuten ilmeisesti oli luvannut. Ei kai esikoisen apuna tarvittu kahta aikuista? Kuka tahansa ajattelisi, että taaperoa(kin) pitää suojella karkaamiselta esim. autotielle, joten mielestäni äitisi toimi tässä oikein - esikoinen oli jo "turvassa", koska sinä olit hänen kanssaan, mutta taapero oli valloillaan.
Sinun on varmasti pitänyt kehittää aikamoisia selviytymiskeinoja arkeenne, ja nostan sinulle hattua. Ulkopuolinen, joka äitisikin kuitenkin on, ei voi tuntea niin sataprosenttisesti käytäntöjänne, etteikö virhearviointeja tulisi. Mikä tämä ei edes ollut, koska esikoista vahdittiin jo. Olen myös sitä mieltä, että olisi kannattunut puhua asiasta jälkikäteen ja terottaa vielä kerran äidillesi sitä, että jos pyydät lapsenhoitoapua, niin kaipaat vain ja ainoastaan esikoisen täysaikaista vahtimista, et apua taaperon kanssa.
Tämäkin on kyllä aika miinakenttä, koska ei ketään taaperoa voi vaatia selviämään käskystä siksi, että isompi sisarus on erityislapsi. Se vaan on mahdotonta lapsen kehitystasolle aina totella käskystä olla menemättä vaaran paikkaan, ja kyllä siinä jokainen aikuinen ihminen toimii vaistomaisesti pienen pelastaen.
tsemppiä minultakin arkeenne ja juttele äitisi kanssa! Ei kannata jättää tällaisia asioita muhimaan.
ensin esikoinen itki sylissäsi ja samaan aikaan äitisi jätti sen ilman valvontaa???????
Jos vain kaksi, niin en tajua miten ap on ollut kiinni esikois/erityislapsessa ja silti tama lapsi on jaanyt yksin kun ap:n aiti on lahtenyt taaperon luokse? Ja jos aiti lahti lasten kanssa ulos, mita ap siella teki?
Itse ymmärsin, että kyseessä olisi 3 lasta: erityislapsi, esikoinen ja taapero. Vai tipuinko minäkin... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi toimi niin kuin normaalilla äidinvaistolla varustettu toimii eli jättä sinut ja esikoisen ja erityislapsen samaan "tilaan" ja meni pelastamaan taaperon. Sinä näit sen erityislapsen koko ajan, koska tiesit, että leikki rauhassa. MIkä ihmeen hätä sillä oli oman äitinsä valvonnassa?
Minusta tuntuu siltä, että olisit halunnut jättää äidin ja erityislapsen sisälle, jotta kukaan ei näkisi erityislastasi ja olisit saanut hetken verran leikkiä normaalia perhettä. Kannattaisiko se taapero ja erityislapsi sitoa toisiinsa kävelytysvaljailla ja koirien ulkoilutushihnalla, niin eivät pääsisi pakoon?
mennä taaperon perään, jos kerran sinä olit jo esikoisen apuna, eli äitisi ei ollut pettänyt luottamustasi siinä että vahtisi esikoista, kuten ilmeisesti oli luvannut. Ei kai esikoisen apuna tarvittu kahta aikuista? Kuka tahansa ajattelisi, että taaperoa(kin) pitää suojella karkaamiselta esim. autotielle, joten mielestäni äitisi toimi tässä oikein - esikoinen oli jo "turvassa", koska sinä olit hänen kanssaan, mutta taapero oli valloillaan. Sinun on varmasti pitänyt kehittää aikamoisia selviytymiskeinoja arkeenne, ja nostan sinulle hattua. Ulkopuolinen, joka äitisikin kuitenkin on, ei voi tuntea niin sataprosenttisesti käytäntöjänne, etteikö virhearviointeja tulisi. Mikä tämä ei edes ollut, koska esikoista vahdittiin jo. Olen myös sitä mieltä, että olisi kannattunut puhua asiasta jälkikäteen ja terottaa vielä kerran äidillesi sitä, että jos pyydät lapsenhoitoapua, niin kaipaat vain ja ainoastaan esikoisen täysaikaista vahtimista, et apua taaperon kanssa. Tämäkin on kyllä aika miinakenttä, koska ei ketään taaperoa voi vaatia selviämään käskystä siksi, että isompi sisarus on erityislapsi. Se vaan on mahdotonta lapsen kehitystasolle aina totella käskystä olla menemättä vaaran paikkaan, ja kyllä siinä jokainen aikuinen ihminen toimii vaistomaisesti pienen pelastaen. tsemppiä minultakin arkeenne ja juttele äitisi kanssa! Ei kannata jättää tällaisia asioita muhimaan.
näin mä ainakin ymmärsin.
ap. soita äidillesi ja selvitä asia, jos et voi pysty soittamaan, laita vaikka ekaksi tekstari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska olin jo käskenyt hänet takaisin. Kuuli huutoni, pysähtyi, kääntyi minuun päin ja alkoi kiukuspäissään parkua. Siitä olisi tassutellut minun luokseni, jos äiti ei olisi sekaantunut asiaan.
Erityislapsi saattaa vahtimattomana karata, lyödä kaveria lapiolla päähän, juosta keinun alle, kiivetä liukumäen päälle ja hypätä pää edellä alas, juosta auton alle jne. On todellakin joka sekunti vahdittava. Eli enpä enää uskalla äidilleni häntä antaa. :(
Eikä meistä kukaan missään juossut. Minä istuin esikoinen sylissäni omalla takapihalla. Äitini piti olla erityislapsen kanssa leikkialueella vähä matkan päässä. Ja taapero lähti liian kauas meistä mummoa kohti eli ylitti selkeästi hänelle sallitut rajat. Hänet huusin siksi takaisin. Äitini ei kestänyt taaperon kiukkuhuutoa ja jätti oman tehtävänsä ja meni taaperon luokse. Taapero on juuri oppinut nuo rajansa eikä niistä siksi tehdä poikkeusta. Eikä mummo pystyisi vahtimaan taaperoa ja erityislasta yhtä aikaa, siksi ei voinut kuvitellakaan, että taaperon olisi hänen luokseen päästänyt.
ap, joka pahoittelee, jos lukijat eivät ymmärrä. Mutta aivan sama, olkaa ymmärtämättä sitten.
ensin oli sylissä itkemässä sitten selän takana ilman valvontaa ja jutun lopussa leikki kiinnittämättä huomioo ympäristöön.???!!!!
Taitaa olla tää AP perheensä erityistarpeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit, että olit kiinni esikoisen kanssa etkä voinut itse lähteä. Olitko siis myös ulkona lasten kanssa? Ilmeisemminkin, koska pystyit äidillesi huutamaan ja odotit taaperosi tulevan luoksesi.
Etkö siis itse nähnyt erityislastasi vaikka näit taaperon ja äitisi, ja niinollen pystynyt häntä itse seuraamaan? Vai pitääkö erityislapsen vieressä olla kosketusetäisyydellä koko ajan?
Ehkä äitisi ei ymmärtänyt, että erityislapsen vieressä pitää olla koko ajan. Toisaalta taaperokin on koko ajan vahdittava, ei häntäkään voi jättää hetkeksikään valvomatta. Äitisi koetti vain pistää asiat tärkeysjärjestykseen parhaansa mukaan ja oletti sinun voivan siirtää katseesi erityislapseen kun hän hoitaa taaperon. Ei kai erityislapsi sentään täysin valvomatta ollut, jos sinäkin kerran olit pihalla? Miten selviät yksin lastesi kanssa?
Kyllä minäkin olisin loukkaantunut, jos olisin äitisi ollut.
Tällaisia ajatuksia tuli mieleen näin tuntematta tilannetta tarkemmin.
Esikoinen oli minun sylissäni, keskimmäinen eli tuo erityislapsi mummon kanssa leikkimässä ja taapero, jonka oli tarkoitus pysyä omalla pihalla.
Pitäisi varmaan soittaa äidille, mutta lapsuudenperheessäni tällaiset asiat (eli kaikki riidat) on tavattu vain vaieta hiljaisiksi. Jossain vaiheessa ne unohtuvat ja asiat ovat kuin ennen. Tiedän, että parempi olo olisi, kun asian selvittäisi, mutta nuo tavat ovat aika lujassa. (Meidän perheeseen eivät onneksi ole siirtyneet.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aitoja ympärillä? Luulisi, että tuossa tilanteessa olisi otettu huomioon lapsen erityisyys ja tehty kaikki mahdollinen, että ulkoilu on turvallista. Näköjään teillä luotetaan, että kyllä ne käskystä palaa takaisin. Ja jos ei palaa, on se sun äidin vika, mitäs sekaantui.
kerran ottaa asia puheeksi. Tarvitsette varmaan kuitenkin tilanteessanne tukiverkkoja eikä siltoja kannata polttaa tällaisen takia. Mitään ei kuitenkaan sattunut, eikä ilmeisesti ollut lähelläkään, joten mielestäni hieman ylireagoit tuohon ettet uskaltaisi jättää enää erityislasta mummolle.
Esikoinen oli minun sylissäni, keskimmäinen eli tuo erityislapsi mummon kanssa leikkimässä ja taapero, jonka oli tarkoitus pysyä omalla pihalla.
Pitäisi varmaan soittaa äidille, mutta lapsuudenperheessäni tällaiset asiat (eli kaikki riidat) on tavattu vain vaieta hiljaisiksi. Jossain vaiheessa ne unohtuvat ja asiat ovat kuin ennen. Tiedän, että parempi olo olisi, kun asian selvittäisi, mutta nuo tavat ovat aika lujassa. (Meidän perheeseen eivät onneksi ole siirtyneet.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit, että olit kiinni esikoisen kanssa etkä voinut itse lähteä. Olitko siis myös ulkona lasten kanssa? Ilmeisemminkin, koska pystyit äidillesi huutamaan ja odotit taaperosi tulevan luoksesi.
Etkö siis itse nähnyt erityislastasi vaikka näit taaperon ja äitisi, ja niinollen pystynyt häntä itse seuraamaan? Vai pitääkö erityislapsen vieressä olla kosketusetäisyydellä koko ajan?
Ehkä äitisi ei ymmärtänyt, että erityislapsen vieressä pitää olla koko ajan. Toisaalta taaperokin on koko ajan vahdittava, ei häntäkään voi jättää hetkeksikään valvomatta. Äitisi koetti vain pistää asiat tärkeysjärjestykseen parhaansa mukaan ja oletti sinun voivan siirtää katseesi erityislapseen kun hän hoitaa taaperon. Ei kai erityislapsi sentään täysin valvomatta ollut, jos sinäkin kerran olit pihalla? Miten selviät yksin lastesi kanssa?
Kyllä minäkin olisin loukkaantunut, jos olisin äitisi ollut.
Tällaisia ajatuksia tuli mieleen näin tuntematta tilannetta tarkemmin.
Minä olin siis meidän takapihalla, ihan liian kaukana erityislapsesta (n. 20 metriä). Näin hänet, mutta en olisi pystynyt mitään tekemään, jos hän olisi esim. karannut. Olisin voinut vain karjaista niin lujaa kuin keuhkoista lähtee ja toivoa, että lapsi uskoo. Kosketusetäisyydellä on oltava, ja äitinikin sen tietää.
Selviän yksin lasten kanssa, koska en koskaan päästä kumpaakaan pienistä kauas. Vanhin jo pärjää normaalisti yksinkin. Pidän huolen, että jokainen on tarpeeksi lähellä koko ajan. Mutta nyt luotin siihen, että äitini huolehtisi lapsesta, jonka on vastuulleen vapaaehtoisesti ottanut. Mutta äitini ei sittenkään näytä olevan luottamukseni arvoinen.
Nyt taaperoni pääsi karkaamaan aavistuksen liian kauas, sillä aikaa kun lohdutin vanhinta lastani, jolle oli tullut todella kipeää. Hätätilanteessa olisin jättänyt esikoisen hetkeksi yksin ja juossut taaperon kiinni, mutta kun mitään hätää ei ollut. Taapero oli tulossa takaisin, koska kääntyi ja pysähtyi.
Pahinta tässä on, että äitini ei varmasti ymmärrä, mistä asia kiikasti, vaan kuvittelee jotain aivan muuta. Tiedä sitten mitä. :(
ap
aitoja ympärillä? Luulisi, että tuossa tilanteessa olisi otettu huomioon lapsen erityisyys ja tehty kaikki mahdollinen, että ulkoilu on turvallista. Näköjään teillä luotetaan, että kyllä ne käskystä palaa takaisin. Ja jos ei palaa, on se sun äidin vika, mitäs sekaantui.
Aita on yhteen suuntaan, mutta ei muualle. Asutaan vuokralla, joten ei me tähän mitään aitoja voida itse pykätä.
Ulkoilu on meillä turvallista, koska vahdin lapsiani kuin haukka, jos olen yksin. Jos paikalla on muitakin, olen tähän asti kuvitellut, että jokainen hoitaa sen homman, jonka itselleen ottaa. Mutta en kuvittele enää. Äidin vika on siis vain se, että hän ei hoitanut hommaa, jonka itselleen otti. Ei muu. Minun syyni on se, että taapero karkasi, mutta tiedän, että lapsi olisi tullut takaisin. Jos ei olisi, olisin hetkeksi uhrannut esikoiseni ja juossut kiinni tuon hitaan taaperon. Ja sitten palannut taaperon kanssa lohduttamaan isointa.
ap
Minä ainakin ymmärsin heti että lapsia on kolme, ja muutenkin asetelma ihan selvä.
Ap, soita äidillesi, pyydä anteeksi tiuskaisuasi ja selitä tilanne hänelle. Eihän hän voi tietää mitä taapero osaa, tottelee ja ymmärtää juuri tällä hetkellä, ne kehittyvät niin nopeasti ja toisiinsa nähden eri tahdissa.. Eikä sitten varmaan ymmärrä myöskään erityislapsen mahdollisia elkeitä.
kerran ottaa asia puheeksi. Tarvitsette varmaan kuitenkin tilanteessanne tukiverkkoja eikä siltoja kannata polttaa tällaisen takia. Mitään ei kuitenkaan sattunut, eikä ilmeisesti ollut lähelläkään, joten mielestäni hieman ylireagoit tuohon ettet uskaltaisi jättää enää erityislasta mummolle.
kuulostaa varmaan tosiaan ylireagoinnilta. Mutta taustaa voin valottaa sen verran, että äitini oli hyvin pitkään epäluotettavien lastenvahtien listalla. Pärjää siis mainiosti tavislasten kanssa ja esikoiseni annan hänelle hoitoon mielihyvin. Hän on hyvä mummo ja hyvä äitikin.
Mutta hänellä oli pitkään vaikeuksia käsittää tuon erityislapsen erityisyyttä. Nyt viime keväänä viimein alkoi näyttää siltä, että hän tajusi asiat ja siksi olen lyhyiksi hetkiksi uskaltanut lapsen hänelle jättää. Mutta nyt hän kyllä palasi takaisin tuonne porukkaan, jolle uskon lapsen ainoastaan hätätapauksessa.
Onneksi anoppi on vielä luotettujen listalla - ja luultavasti pysyykin.
ap
yksin ulkoilla lastesi kanssa jos tälle erityislapselle ei voi kääntää selkäänsä sekunniksikaan? Entä jos taapero lähtee juoksemaan yhteen suuntaan eikä tottele ja erityislapsi toiseen suuntaan? Et voi olla aina varma että taaperosi tottelee ja pysähtyy kehotuksesta.
Virhearviointeja sattuu kaikille, niin sinulle kuin äidillesikin. Tässä tapauksessa ei onneksi päässyt mitään pahaa käymään.
Ehdottaisin, että ottaisit asian puheeksi äitisi kanssa ja kertoisit rehellisesti mitä ajattelet. Pohjimmiltaanhan kyse lienee siitä, että pelästyit itse tilannetta ja pelästyneenä saattaa kivahtaa vähän turhankin kovasti tarkoittamatta sen enempää.
Äitisi varmasti ymmärtää tämän ja aivan varmasti kiinnittää huomiota asiaan ensi kerralla ihan eri tavalla. Kokemuksestahan ihminen oppii, niin myös äiditkin!
Mukavia päiviä sinulle lastesi kanssa ja ottakaa vaan se äiti mukaan remmiin.
-13
mutta mitä erityislapselle tapahtuu/voi tapahtuu jos hänelle kääntää selän muutamaksi sekunniksi?
Ymmärrän äitisi "hätäännyksen" mitä taaperolle käy, jos hänen antaa juosta karkuun. Hän ei ehkä tiedä, että lapsi tulee varmasti takaisin. Hän ei tunne teitä yhtä hyvin kuin sinä.
Ehkä olisit voinut selittää asian äidillesi paremmin jälkikäteen? Toisaalta, jos hän ehti vetää herneen nenään, niin eihän siinä selitykset enää auta.
Tsemppiä teille arkeen!