terapeuttini ei ymmärrä sitä, ettei minulla ole varaa terapiaan
kaksi vuotta olen jo käynyt ja voinut vuoden erittäin hyvin. nyt olen kuitenkin täyttänyt 26 vuotta ja kelan tuki pienenee huomattavasti. Omavastuu kasvaisi 37 euroon kerta, ja terapeuttini mielestä olisi äärimmäisen tärkeää että jatkaisin vielä ainakin vuoden 2 kertaa viikossa. Kun yritän puhua hänelle siitä, ettei minulla ole rahaa, hän ei ala keskustella asiasta vaan jatkaa vaan toistamalla sitä, kuinka tärkeää olisi jatkaa. Jatkaisin ihan mielelläni, pidän terapeutista ihmisenä, en tosin koe että tarvitsisin häntä selviytyäkseni enää niin kuin ehkä akksi vuotta sitten asiat olivat. Miten terapeutin saisi ymmärtämään ettei rahaa yksinkertaisesti jää elämiseen ja ahdistun enemmän jos jatkan terapiaa ja joudun rahallisiin vaikeuksiin. Muutenkin mietityttää onko kyseessä vain hänen bisneksensä vai todella asiantuntijan näkemys terapiantarpeestani. Olen mielestäni valmis lopettamaan ja tuntuu todella turhauttavalta ja painostavalta tämä hänen reaktionsa. Aina kun haluan keskustella lopettamisesta, hän sanoo, "että jutellaan siitä sitten myöhemmin".
Miten te muut olette saaneet terapianne loppumaan?
Kommentit (40)
Ihan seinään ei kannata varmaan koskaan terapiaa lopettaa. Senkin läpikäyminen, että lopetetaan vie aikansa. Masennus uusii helposti, ja terapian ollessa pidempi tulee lähestulkoon aina asiakkaalle vastustus ja lopettamisen halu. Näin myös itselläni, ja kiitän luojaani ettei terapeuttini silloin antanut periksi minulle siinä. Kyllä vielä riitti työstettävää, ja rahaa minulla palaa n. 600€ per kk. Maksan sen mielummin, kuin koskaan enää tipahdan masennuksen helvettiin. Nyt aletaan olemaan loppusuoralla onneksi, mutta niin paljon siitä on ollut hyötyä, että olen terapeuttini kanssa täysin samaa mieltä "pehmeästä" lopetuksesta. Miksi pilata pitkään tehtyä työtä hätiköinnillä?
Riipaiseehan se, keksisin minäkin mukavia harrastuksia tuolla summalla, mutta ehdin tekemään sen myöhemminkin. Päättelen itse niin, että harrastuksesta ei ole iloa, jos masennus vie pohjamutiin taas. Voit olla valmis, mutta ei ehkä pidä niin hätiköidä sillä lopettamisella. Muutama kuukausi sinne tänne?
Miten sulla on varaa maksaa 600/kk? Onko lapsia, perhettä,asuntolainaa,vuokraa?
Vaikkei se olekaan ihan halpaa, niin tulee kuitenkin halvemmaksi, kun käynti kerran kolmessa viikossa riittää (70-80 euroa per kerta) ja toimii varmasti, kun myös kehoa hoidetaan. Suosittelen!
Toi psykologinen vyöhyketerapia. Miten niin vaan 1kerta/3viikossa, eikö enempi muka tarvii? Itellä nimenomaan ahdistusta joka pitää purkaa läheisiin jos ei keskusteluapuja.
saattaahan siitäkin tulla lasku käyttämättömästä ajasta? Peruutat varatun ajan etukäteen jollekin toimistosihteerille soittamalla? Olet tiukkana?
minkälaisessa terapiassa käyt ja mistä syistä?
Mutta en haluaisi lopettaa sillä tavalla. Haluaisin lopettaa niin että molemmat tietävät terapian loppuvan. Jotta viimeiset kuukauden voisimme työstää tätä loppumista. On kuitenkin kyseessä aika läheinen suhde, ja jos tuolla tavalla lopettaa voisi jäädä aika ikävä olo myös minulle. Olen kuitenkin luottanut henkilökohtaisimmat asiani tälle ihmiselle ja ikään kuin turvautunut häneen. en haluaisi vain lähteä kuin huonolta kampaajalta.
Itse aloitin juuri maanantaina kognitiivisen psykoterapian, tänään oli ensimmäinen varsinainen terapiakerta. Kamalasti jännittää, vähän pelottaakin, että mitä kaikkea sieltä esiin tulee ja kuinka jaksan seuraavat pari vuotta.
AP: ihmettelen vain, miten muka saisit enää edes kolmannelle vuodelle kelan tukea. Senhän saa vain äärimmäisen harvoin ja todella vankoin perustein. Onko hoitava lääkärisi sitä mieltä, että terapiaa on vielä syytä jatkaa? Jos hän on samaa mieltä terapeutin kanssa, yrittäisin kyllä jollakin keinolla vielä saada asian järjestymään, hakea vaikka kustannukset toimeentulotukena (itse saan).
eikö se mene yleisestikin niin, että ensin käyntejä harvennetaan, ennen kuin ne lopetetaan kokonaan?
Mutta en haluaisi lopettaa sillä tavalla. Haluaisin lopettaa niin että molemmat tietävät terapian loppuvan. Jotta viimeiset kuukauden voisimme työstää tätä loppumista. On kuitenkin kyseessä aika läheinen suhde, ja jos tuolla tavalla lopettaa voisi jäädä aika ikävä olo myös minulle. Olen kuitenkin luottanut henkilökohtaisimmat asiani tälle ihmiselle ja ikään kuin turvautunut häneen. en haluaisi vain lähteä kuin huonolta kampaajalta.
selvin sanoin mutta rauhallisesti, etta sinulla ei yksinkertaisesti ole rahaa jatkaa, ja haluaisit etta tama terapian loppuminen tyostettaisiin yhdessa koska se on ollut sinulle tarkeaa. Jos se ei mene jakeluun, voit perua seuraavan ajan.
niin miksi sellaiset jossa tarkoitus on vai onko?, auttaa muita ihmisiä, ovat sika kalliita? eikö sitä tekisi mielellnää hieman halvemmalla. koulutukseen ei voi aina vedota.
ite rakastan työtäni joten raha ei ole kaikki kaikessa.
ne tuskin oikeasti välittää kenestäkään. sano että voit jatkaa jos hän alentaa hintojaan.
psykodynaamisessa keskusteluterapiassa. Syynä oli kolme vuotta sitten diagnosoitu masennus, johon käytin lääkkeitä. Pääsin lääkkeistä kuitenkin jo puolen vuoden terapian jälkeen ja elämäni on mennyt koko ajan parempaan suuntaan. silti yli 300 euroa kuukaudessa terapiaan on mielestäni liikaa.
asiakkaalla ole varaa maksaa. Terapeutin täytyisi auttaa asiakasta löytämään muita vaihtoehtoja, tai esim. yrittää saada sosiaalihuollosta maksusitoumus.
Voitko yrittää päästä kunnalliseen hoitoon? Tai saada kunnalta maksusitoumuksen?
minusta tuntuu että jos jatkan terapiaa jonkinlaisen sosiaalisen avustuksen turvin, on se hukkaanheitettyä rahaa. Tai olisihan siellä kiva käydä höpöttämässä niitä näitä mutta moni muu tarvisi sitä paljon enemmän. minulla on työpaikka, ihana mies, koulutus ja koen olevani onnellinen. toisinaan murehdin, mutta pääsen nykyään yli murheistani. olen monesti miettinyt, että olen varmaan aika helppo asiakas terapeutilleni.
niin tuskin edes saisin mitään avustusta, koska elintaso on suht hyvä. en silti haluaisi sen suuresti laskevan
kelalla on velvollisuus tukea terapiaa jos lääkäri arvioi potilaan hyötyvän terapiasta.
Ap: terapeutin pitää kunnioittaa potilaan tuntemuksia, irtautumistarve on minusta terve merkki ja osoittaa itsenäistymistä. Terapian on tarkoituskin loppua aikanaan, siksi olisikin hyvä ensin harventaa käyntejä.
Oletko kokenut hyötyväsi psykodynaamisesta terapiasta? Itse kävin sellaisella alkuhaastattelussa ja oli niin paksua juttu mitä heitti että valitsin kognitiivisen terapeutin.
"valmis" ja siksi yrittää saada sinua jatkamaan. Mutta sinun päätöksesihän se on, ei ketään voi pakottaa. Mieti kuitenkin asiaa pidemmällä tähtäimellä, onko kaikki masennukseen johtaneet syyt käsitelty? Masennus on todella usein uusiutuva sairaus. Mutta itse tiedät parhaiten mitä haluat!
haluisitko kertoa mitä tuollainen "paksu juttu" oli? Minua kiinnostaa.
en voinut uskoa, että ihminen voi puhumalla selvittää omia lukkojaan jos terapeutti vaan kuuntelee. Psykodynaaminen terapeutti korosti miten sosiaalipsykologisesti kuormittavassa va vääristyneesti kommunikoivassa perheessä olin kasvanut. Well da! Sillehän ei mitään voi, mutta olisi ihan mukavaa oppia elämään tätä päivää.
Itse koen hyötyneeni valtavasti kognitiivisesta terapiasta, nyt on kolmas ja viimeinen vuosi menossa. Kognitiivisessa terapeutti ottaa lujemmin kantaa, tekee huomioitaan ja vahvistaa ennenmmin minää kuin tekisin asiakasta terapiasta riippuvaiseksi.
Ihan seinään ei kannata varmaan koskaan terapiaa lopettaa. Senkin läpikäyminen, että lopetetaan vie aikansa. Masennus uusii helposti, ja terapian ollessa pidempi tulee lähestulkoon aina asiakkaalle vastustus ja lopettamisen halu. Näin myös itselläni, ja kiitän luojaani ettei terapeuttini silloin antanut periksi minulle siinä. Kyllä vielä riitti työstettävää, ja rahaa minulla palaa n. 600€ per kk. Maksan sen mielummin, kuin koskaan enää tipahdan masennuksen helvettiin. Nyt aletaan olemaan loppusuoralla onneksi, mutta niin paljon siitä on ollut hyötyä, että olen terapeuttini kanssa täysin samaa mieltä "pehmeästä" lopetuksesta. Miksi pilata pitkään tehtyä työtä hätiköinnillä?
Riipaiseehan se, keksisin minäkin mukavia harrastuksia tuolla summalla, mutta ehdin tekemään sen myöhemminkin. Päättelen itse niin, että harrastuksesta ei ole iloa, jos masennus vie pohjamutiin taas. Voit olla valmis, mutta ei ehkä pidä niin hätiköidä sillä lopettamisella. Muutama kuukausi sinne tänne?