tulisiko teille riita seuraavasta

Ei huonompaa aikaa voisi valita VAPAAEHTOISELLE työmatkalleen.

eli mieheltä on työpaikalla kysytty, haluaako lähteä vai ei, ja mies olisi päättänyt vaimon masennuksen ja väsymyksen tietäein lähtevänsä, olisin itse varmaan samassa tilanteessa ajattellut, että mies lähtee arkea pakoon ja nostanut metelin.



Olin itsekin aikoinani masentunut ja väsynyt kun lapset olivat ihan pieniä, ja miehen pakolliset parin-kolmen päivän työmatkat olivat minulle raskaita siinä mielessä, että vastuu lapsista oli 24h/vrk minulla, siksi ymmärrän ap:n suuttumuksen todella hyvin.



Joo, kaikki me vanhemmat ollaan aikuisia, ja monet meistä ovat saaneet lapset tietäen että mies on matkoilla, mutta kukaan meistä ei ole etukäteen tiennyt masentuvansa, eikä kukaan ennen lasten syntymää voi tietää, miltä tuntuu olla yh:na kun mies on matkoilla.



Lisäksi äidillä ja isällä on molemmilla vastuu koko perheen hyvinvoinnista. Se, että äiti on syn

Jaa miten eri? Sillä että käsitän että matkustaminen on osa matkustustyötä?

Kai ap on itse lapsensa synnyttänyt siinä missä minä ja niitä tahtonut saada ja miestä tuskin ulkomaille lähetettäisiin jos se ei kuulu työnkuvaan! Ei tavalliselle duunarille tulla osoittamaan työmatkaa ulkomailla ellei siitä ole sovittu työtä alkaessa. Joten mikä tässä tulee yllätyksenä? Asenteessa lähinnä ero.

27

Sinä olet tehnyt lapsesi tietäen, että huolehdit heistä välillä pitkiä aikoja yksin. Ap on tehnyt lapsensa huolehtiakseen heistä miehen kanssa yhdessä. Näin ollen sinun miehesi ei lähtiessään petä luottamustasi toisin kuin ap:n mies.

ja lähtisi sinne työreissuun.

...se, että äiti on synnyttänyt lapset, ei tarkoita sitä, että äidin pitäisi jatkossakin ottaa yksin koko vastuu lapsista. Aikuisuuteen kuuluu vastuun ottaminen koko perheestä, ja omat mielihalut (kuten vapaaehtoiset reissut) on osattava jättää sivuun, kun tilanne niin vaatii.

kuukauden vapaaehtoinen työreissu olisi taloudellisesti jotenkin ratkaisevasti kannattava? Onko se? Ei sielläkään palkka juokse kuin sen 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Päivärahat toki tulee päälle, mutta ne kuluvat helposti elämiseen, varsinkin kun ekan viikon jälkeen on kyllästynyt kuoliaaksi nyhjöttämään hotellihuoneessa.

ainakin jos mies ei järjestäisi jotain apua poissaolonsa ajaksi.

Sinänsä pärjään melkein paremmin ilman miestä. Mutta se, että hän vain ILMOITTAISI tuollaisen asian, olisi liikaa.



Itse asiassa, saattaa olla, että minä ilmoittaisin siinä samalla, että tähän kotiin ei sitten tarvi reissun jälkeen enää tulla. Avaimet voi jättää lähtiessään keittiön pöydälle.

kuukauden vapaaehtoinen työreissu olisi taloudellisesti jotenkin ratkaisevasti kannattava? Onko se? Ei sielläkään palkka juokse kuin sen 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Päivärahat toki tulee päälle, mutta ne kuluvat helposti elämiseen, varsinkin kun ekan viikon jälkeen on kyllästynyt kuoliaaksi nyhjöttämään hotellihuoneessa.

Ulkomaan työkomennuksella on mahdollista tulla myös takkiin taloudellisessa mielessä.

Kyllä aikuisuuteen kuuluu velvollisuus myös hoitaa työnsä!



Jos työsuhdetta luodessa (tai joskus sen muuttuessa työpaikalla) ei puhuta matkustamisesta ulkomaille niin kyllähän sen laki sitten sanoo ettei niin voi tehdä työntekijälle että tämän tarttee lähteä.



On vähän hataralla nyt ketjussa tieto onko työ matkatyötä ja onko se "vapaaehtoista". Oma mies ei voisi kieltäytyä matkasta jonne määrätään. Jos ap.n miehellä tämä onkin tilanne niin silloin varmaan tarttee puhua siitä valinnasta ettei lähde.



Ei tietenkään masennuksen tulosta tiedä!!! Vaikka saisi 10 lasta ei tartte olla masentunut ja vaikka saisi yhden kauan kaivatun voi sairastua vakavasti.

Sitten tarttee helpottaa elämää ja miettiä onko se miehen työkään perheelle hyväksi. Niinkuin sanoin oma ukko valitsisi perheensä jos perheessä siltä alkaa tuntumaan.



Matkatyö ei ole helppoa miehelle tai perheelle. Oma mies kaipaa kotiin reissuilta mutta kyllä minusta koko perheen tarttee jaksaa toisen vaativa työ. Jos ei onnistu niin tarttee muuttaa elämää niin että sitä arkea on mukava elää; on sitten yhdessä tekemässä paljon kotoa käsin töitä tai viikkoja pois.



Minusta tuollaseen tilanteeseen on itse molemmat tahtoneet (niin työn kuin lapset) ja molemmat tarttee hoitaa -kuten aikuiset-

Minusta mieheni ei ole yhtään vähäpätöisempi vanhempana koska tekee matkatyötä.

Yhdessä ne lapset on haluttu, joten ei minulla ole oikeutta syyllistää miestä, joka haluaa työreissulle. Kannattaa ajatella ajoissa tällaistakin vaihtoehtoa ja tyytyä lapsettomuuteen, jos katsoo, että ei jaksa.

tosiaan vapaaehtonen reissu,niin aivan varmasti tulisi!!

etsiä itsellesi toisen asunnon. Meillä on menty välillä niin tiukille, ettei mies tosin tuollaista edes ehdottelisi. Noin pitkää nimittäin. Parin päivän vapaaehtoisia reissuja tosin tekee, kertomatta että ovat vapaaehtoisia (kuulen toista kautta).

ei sille tulisi sellainen mieleenkään

2 viikkoo olisi maksimimi

en päästäis ja asiasta ei tulis riitaa kun siitä ei tarvis edes puhua. Onneksi mies ei ole halunnu, mut kertoilee kyl mitä ne kollegat työn ohella siel reissussa touhuaa. Ja joo, olen mustasukkainen ja sen verran laiska, et tykkään kun mies touhuilee kotona.

kuukaudeksi toiselle puolelle Suomea (eli käytännössä tietysti sama kuin ulkomaille).

Silloin meillä on 1kk vauva, 2v uhmis ja 5,5v adhd.

Itse olen silloin luultavasti toipumassa sektiosta.

Mies lähtee työkkärin kurssille, eli rahaakaan ei ole tulossa ovista ja ikkunoista.

En tosin ole ymmärtänyt edes suuttua/riidellä asiasta,

vaikka hieman kauhuissani olenkin pärjäämisestä...

ja kaiken kukkuraksi epäilisi miestäni myös uskottomuudesta eli joku oma lehmä ojassa myös kun pitää vaparina lähteä kuukaudeksi...Taitaa olla joku duunin misukka lähdössä myös.

Eli täytyisi olla miehelle todella merkittävää. Ja sitten selvää, että hän tulevaisuudessa joustaa urani suhteen. Ja tietysti käytännön järjestelyt pitäisi tehdä hyvin, esim.kotiin apuja (suvusta tAi palkattuna).

Jos mies itse, keskustelematta ja huomioimatta perhettä tekisi tällaisen päätöksen, olisi se tietysti kriisi ja herättäisi varmaan meidät työstämään suhdettamme. Tiedän pienten lasten isiä, jotka ovat ilmoittaneet olevansa mahdollisimman paljon matkatyössä akuutin kodin kriisin takia. Tämän pitäisi minusta herättää myös puolisoa pohtimaan yhdessä tilannetta.

Onneksi kuitenkin miehelleni ei tulisi mieleenkään tuollaista edes ehdottaa.



Vapaaehtoiset pidemmät työmatkat kuuluvat johonkin muuhun elämänvaiheeseen, kuin siihen, että on pieniä lapsia, joista nuorin 3 kk.



Mistä ihmeestä te näitä prinssejä löydätte? Eikä kyllä käy kateeksi niiden avioliittoja, jotka täällä päsmäävät, että kyllä pitää saada mennä, kun se on kerta työtä.

TAKUULLA TULISI