Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi, joka rakastaa itkemistä?
17.08.2011 |
Meillä 6v lapsi, joka on aina ollut hyvin itkuherkkä. Vauvana itki vaunuissa, autossa, sylussäkin usein jatkuvaa kitinää. Lattialla tai sitterissä saattoi viihtyä hetken, sitten taas aloitti kitinän ja itkun.
Nykyäänkin saattaa pitää pitkiä itkutuokioita ja oikein heittäytyy siihen tunteeseen mukaan. On erittäin empaattinen ja aika herkkä lapsi. Saattaa esim. itkeä jonkun surullisen sadun takia tai kuvitella itse surkeita ihmiskohtaloita ja sitten itkeä lohduttomasti.
Yritämme suhtautua rauhallisesti näihin tilanteisiin, mutta vaikeaa on välillä jaksaa. Alkaa kylmä hiki noustaitselle jos tulee pienintäkään epäilystä, että itku saattaisi taas alkaa. Lohduttaminen ei tilanteessa auta, lapsi on parasta vaan jättää itsekseen kunnes rauhoittuu.
Onko kellään muulla tällaista? Miten toimitte, onko mistään ollut apua ja helpottaako koskaan?
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että itkee paljon ei todellakaan tarkoita sitä että pitäisi siitä tai huvikseen itkisi.
Lapselle voi alkaa opettamaan miten kannattaa toimia silloin kun tulee paha mieli.
Minä olen kertonut meidän 'suurten tunteiden' pojalle, että syliin tuleminen auttaa ikävään tunteeseen. Sitä on sitten harjoiteltu, siis syliin tulemista. Ja tulokset ovat olleet hyviä.
Tämäkin lapsi hermostuu vain lisää, jos häntä menee silittelemään ja lohduttelemaan. Silloin kiukku kestää hurjan paljon kauemmin.
Jos lapsi itse tulee syliin menee kiukku nopeimmin ohi.
Joskus lapsi tulee oma-alotteisesti syliin, joskus pyydettäessä, mutta joskus menee peiton alle piiloon (ja sinne saa aikuinen mennä lohduttelemaan ko. lapsen tapauksessa).
Välillä melko haasteellista kun lapsi kiukustuu ja hermostuu todella helposti :(
Vanhempi lapsistamme on selvästi rauhallisempi ja sellainen, joka odottaa saavansa aikuiselta silittelyä ja sylittelyä (niinkuin ilmeisesti useimmat lapset).
Tämän nuoremman kanssa onkin sitten pitänyt harjoitella enemmän näitä juttuja.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen myös tällainen. vieläkin, 43v, kerron itselleni surullisia tarinoita jossa minua kohdellaan huonosti tai lapseni kuolevat ja kärsivät. Itken ja parun silmäni pihalle ja sen jälkeen on niin mukava seestynyt olo ihan kuin olisi marttyyrinkruunu päässä ;D