Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä tällä elämällä - kerro!
07.08.2011 |
Jotenkin olen saanut oman elämäni jonkinlaiseen järjestykseen, mutta nyt se tuntuu osin tyhjältä ja merkityksettömältä, vähän turhauttavaltakin. Lapsia tosin on, mutta kyse on työurasta. Nyt kaipaan laajempaa näkökulmaa erilaisiin mahdollisuuksiin.
Olen syntynyt yhteiskunnan ihan alimpaan kastiin; eroperhe, jossa mielenterveysongelmia, alkoholismia... Alaikäisenä jo pistin itsenäisen elämän pystyyn tämän takia. Lukio tuli käytyä, koska opo sanoi, ettei ole muuta järkevää tietä. Ehkä oli oikeassa, sillä kaikista aineista kirjoitin laudaturit ja lukuaineiden keskiarvo oli pyöreä kymppi. Ja totta puhun, häviä jos et usko. Enkä ollut mikään hikipinko, lähinnä keskityin muuhun kuin kouluun.
Mutta, enpäs sieltä osannut mihinkään mennä. Ei ollut suvussa esimerkkejä, mitä voisi peruskoulua korkeammalla tasolla opiskella. Kotipaikkakunnalla oli AMK ja siellä sitten luin perusinssiksi. Nyt alan töissä.
Perhekin tuli perustettua ja puoliso otti esiin asian, että meikäläisessä saattaisi olla ainesta johonkin enempäänkin. Jotain poikkeuksellisia lahjoja tms. Kunnianhimo ei ole koskaan ollut vahvuuteni, lähinnä olen ollut tyytyväinen selvitessäni suht helposti tästä normielämästä.
Testautin sitten mielenkiinnosta ÄO:nkin ja se oli >140. Eli en mikään varsinainen nero taida olla, mutta...
Nyt kun lapset vähän kasvaneet ja maallinen puoli kuosissa on tullut mieleen, että pitäisikö jotenkin käyttää tätä "lahjaa" muiden ihmisten/yhteiskunnan hyödyksi paremmin kuin nyt. Saisin samalla elämääni ehkä lisää mielekkyttä ja sisältöä. Tämä älykkyys ei kuitenkaan näytä riittävän sen keksimiseen, mitä tuo tekeminen voisi olla. Sen sanon, että sisällä kökkiminen ei kiinnosta. Jotain aktiivista, kouriintuntuvaa, mutta kuitenkin älyllisesti haastavaa.
Siis ehdotuksia. Ja turhat huutelut pois, kiitos. Olen nähnyt ja kokenut tässä elämässä sellaista skeidaa, että teidän "viisaudet" menee hetkautusmielessä ihan hukkaan.
Kommentit (14)
maallinen tilanne kunnossa, niin voithan aina tehdä hyväntekeväisyys työtä.
Tai jos haluat lisää rahaa ja "auttaa" niin ensi vaaleissa vaan ehdokkaaksi, niin pääset vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millaisia ylempiä amk-tutkintoja koulutuksesi pohjalta voisi tehdä? Ei välttämättä siis samaa alaa, mutta jotain, jossa pohjaosaamisestasi olisi hyötyä?
Olen jo pari vuotta tutkinut jatko-opiskelumahdollisuuksia, mutta tämä tekninen ala ei tunnu omalta. Jotain humaanimpaa. Ja siinä pitäisi lähteä nollilta eikä perhe-elämämme taitaisia kestää sitä taloudellisesti tai ajallisesti. Mukulat vielä vuosikausia kotona.
maallinen tilanne kunnossa, niin voithan aina tehdä hyväntekeväisyys työtä. Tai jos haluat lisää rahaa ja "auttaa" niin ensi vaaleissa vaan ehdokkaaksi, niin pääset vaikuttamaan yhteiskunnan asioihin..
Maallinen tilanne kunnossa = leivän päälle voi laittaa muutakin kuin levitettä. Ei mitään löysiä. Mielipiteeni "leveästä elämästä" saattaa poiketa monen muun sellaisesta. En näköjään osaa palkkaakaan pyytää. Politiikka on itse asiassa käynyt melessä, mutta ei taida olla apu turhautumiseen. Kyllä siellä piireissä sen verran ahtaat raamit on. Yhteiskunnallista "huutelua" kyllä harrastan.
Entäpä yrittäjyys? Ideoita?
en nyt keksi muuta kuin lisäkouluttautumisen sille alalle mikä kiinnostaa ja joka liittyy jotenkin ihmisten auttamiseen, jos se on se pointti.
jos tuo nykyinen ala ei yhtään kiinnosta niin aika vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä, jos alanvaihto ei onnistu. Eikö edes työn ohessa? Yritykseen tarvittaisiin jotain osaamista, onko sinulla muuta sellaista kuin mihin olet kouluttautunut, jos et kerran sitä alaa halua yrittää?
Olen ihan tuuliajolla. Näin vissiin käy, kun ei ole mitään esimerkkejä elämässä.
Yritykseen tarvittaisiin jotain osaamista, onko sinulla muuta sellaista kuin mihin olet kouluttautunut, jos et kerran sitä alaa halua yrittää?
En halua eikä ole. Tai no, ravihommissa olen mukana ollut "aina", mutta niillä ei perhettä elätetä eikä yhteiskuntaa paranneta. Normiharrastuksia ei meidän piireissä tunnettu, joten ei ole osaamispohjaa sitä kauttakaan tullut laajennettua. Kaikesta olen kuitenkin selvinnyt, mihin olen ryhtynyt. Nopea oppimaan.
Yhden asian tässä tajusin. En halua opiskellla. Haluaisin vain TEHDÄ. Kaikki opiskelu on aina ollut turhauttavaa. Pelkkää pitkästyttävää löpinää. Kaiken oppii nopeasti työssä ja jos tietoa tarvitsee, sen saa nykypäivänä vaivatta hankittua. Ihan rahastuslaitoksia monet opinahjot (kuten käymäni AMK) vain ovat.
Monet nykypäivän suuryrittäjät ovat ihan ilman koulutuspohjaa juttuihinsa lähteneet. Tosin moni sukualalle. Mutta kun sellaista ei ole!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanut elämältäsi enemmän kuin olet edes uskaltanut toivoa, ja nyt olisi paukkuja (mutta ei tahtoa) eteenpäinkin.
Ei sinun tarvitse, jos et halua! Minä päätin että teen omalla elämälläni ihan juuri sitä mitä tahdon. Panostan lapsiini, ehkä heillä on sitten haluja vielä pidemmälle. Ja jos ei ole, niin mitä siitä. Olen ylpeä siitä, että voin heille antaa paljon paremmat lähtökohdat kuin itse sain. Jos he pystyvät kiipeämään yhtä pitkän matkan kuin minä olen tehnyt he voivat olla halutessaan yhteiskunnassa korkeallakin. Mutta minun ei tarvitse koska en tahdo.
Tee mitä tahdot, elämäsi on sinun!
Olet saanut elämältäsi enemmän kuin olet edes uskaltanut toivoa, ja nyt olisi paukkuja (mutta ei tahtoa) eteenpäinkin. Ei sinun tarvitse, jos et halua! Minä päätin että teen omalla elämälläni ihan juuri sitä mitä tahdon. Panostan lapsiini, ehkä heillä on sitten haluja vielä pidemmälle. Ja jos ei ole, niin mitä siitä. Olen ylpeä siitä, että voin heille antaa paljon paremmat lähtökohdat kuin itse sain. Jos he pystyvät kiipeämään yhtä pitkän matkan kuin minä olen tehnyt he voivat olla halutessaan yhteiskunnassa korkeallakin. Mutta minun ei tarvitse koska en tahdo. Tee mitä tahdot, elämäsi on sinun!
Mutta pala nousi kurkkuun ja silmäkulmaa piti pyyhkäistä. KIITOS!
Toisaalta olen kiitollinenkin, että lähtökohdat oli mitä oli. Eipä ole ollut (ennen tätä) paineita yhtään mihinkään. Toista on ollut akateemisissa perheissä, joissa kilpaa kehutaan lapsia, joilta näin odotetaan loistamista. Kovia paineita, jyrkkiä syöksyjä alas. Ketään ei kiinnostanut meikäläisen tekemiset tai tekemättä jättämiset, ehkä hyvä niin. Omille lapsillekaan ei tule turhaan asetettua liian kovia vaatimuksia.
Kai sitä pitää nyt vain vähän relata ja haistella fiiliksiä. Vaikeaa se kuitenkin on aina itsestään riipiä motivaatiota ja innoitusta. Siiinä mielessä olisi helpompi kävellä jonkun toisen jalanjälkiä ja jatkaa niitä sitten vähän pidemmälle. No, ainakin olen pedannut hyvän lähtöpaikan lapsille. Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin arvelutti laittaa viestiä tänne herpeslaastari-, lutka- ja tissiketjujen sekaan, mutta arvelin sen ainakin jäsentävän omia ajatuksiani. Hyvässä säkällä tulisi vastakaikuakin. Sen ansiosta aloin fundeeraamaan vanhoja juttuja ja pakko laittaa tänne pari asiaa.
Ensinnäkin tuli mieleen, että kuinkahan rajattomasti niitä "hyväosaisten" perheiden päitä mahtoi veetuttaa, kun tällainen nobody from nowhere, joka teki lukion ohella hanttihommia elääkseen ja ajaakseen kortin, pokkasi lakkiaisissa kaikki pystit omien kultalasten nenien edestä. Ja oli muuten ensimmäinen vuosi ko. opinahjossa ikinä, kun priimus ei pitänyt puhetta eikä hänestä tehty juttua paikalliseen sanomalehteen. Se tehtiin eräästä kultalapsesta muin kuin opinnäytöllisin perustein. Kyllä siinä oli kylällä ihmettelemistä, meni maailmankirjat sekaisin =D.
Toinen juttu on nykyisessä elämässä. Joskus tunnen uusissa piireissä sellaista ulkopuolisuuden tunnetta, että ei tosikaan. Mietin vain itsekseni, että mitähän nuo miettisivät, jos tietäisivät mitä kaikkea meikäläinen on nähnyt... No tuskin mitään, mutta outsider-olo on aina kuitenkin.
Sitten tuosta palkka-asiasta. En tosiaankaan edes tiedä, mitä työstäni pitäisi tienata. Olen ottanut sen mikä on annettu. Aluksi ajattelin jopa, että jumankauta mitä tästä maksetaan. Nyt olen tajunnut, että muihin verrattuna teen työtä ilmaiseksi. Minulle varmaan nauretaan selän takana. Onkohan minulla itsetuntovamma nuoruudestani vai tajuanko vain muita paremmin mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja mitä ei?
Nyt meni jo ihan ohi aloituksen, anteeksi, mutta elämäähän tässä vain pohdittiinkin. Edelleen saa esittää näkemyksiä, mitä sillä voisi tehdä.
Ja ilmeisesti täällä pitää ilmoittaa, jos itse kirjoittaa lisää. Olen siis AP ja laittanut (itsestäänselvästi) myös viestit 4, 7 ja 9.
Ei sinusta muuten ole mitään apua heikko-osaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinusta muuten ole mitään apua heikko-osaisille.
Heikko-osaisille on apua vain itsestään. Kärjistetysti.
AP
että harkitsisit jonkun kansainvälisen järjestön kautta humanitääristä apua ulkomailla, esim. SPR, kirkon ulkomaanapu tms. Insinöörejä tarvitaan ihan oikeaan jälleenrakennustyöhön vaikkapa tuhojen ja sotien tai toisaalta kouluttamattomuuden aiheuttamaan pulaan. Niissä oloissa varmaan saisit älykkyyteesi haastetta, mutta haaste ei olisi "tyhjää" älykkyyden itsensä vuoksi, vaan voisit todella auttaa ja kokea mielekkyyttä. Sinnehän voi koko perhe lähteä. Samalla saisit koulutusta ja uusia verkostoja. Harkitse edes, ota vaihtoehdoista selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heikko-osaisille on apua vain itsestään. Kärjistetysti. AP
Kaikkien ÄO ei ole yli 140...
Kaikkien ÄO ei ole yli 140...
Minun on ollut kauhean vaikea hyväksyä, että olisin MUKA jotenkin paremmilla edellytyksillä elämään varustettu kuin joku toinen. Vähän kylmäkin asenne on ollut toisia kohtaan, sellainen "Mitä siinä ruikutat, ota itseäsi niskasta kiinni ja hoida homma!".
Nyt on alkanut kuitenkin tulla ajatuksia, että perskeles jos kaikilla muilla ei oikeasti homma hoidukaan ihan noin vain. Ja siitä ajatusjatko, että pitäisikö minun jotenkin auttaa "kohtalotovereita". Vetää sieltä suosta niitä, joiden rahkeet ei riitä sieltä itse pois rämpimiseen.
Aiemmin luulin, että minut erotti niistä lukuisista jo hautaan ehtineistä tutuistani vain kaksi asiaa. Tärkeimpänä se, että jostain elämääni aina kriittisellä hetkellä löytyi aikuinen, joka välitti. Ja toisena kova moraali. Mutta onko minulla sen lisäksi jokin muu "lahja"?
Tämän vuoksi täällä näitä pohdin. Mietin jossain vaiheessa jo jotain yhdistystyyppistä hommaa, jossa valettaisiin vähän uskoa lähes menetettyihin nuoriin. Mutta eihän sillä elä. Pääasiallinen vastuu minulla on kuitenkin noista omista vesoista. Työn ohela vapaaehtoisena toisi liikaa esiin omaa menneisyyttäni. En halua sitä leimaa otsaan.
Kiitos tuosta ulkomaanapuehdotelmasta. Sitäkin olen miettinyt. Mutta siinäkin ajatukset tuppaavat kulkemaan sen suuntaisesti, että kyllä siellä pärjätään omillakin. Kun vain yritetään. Ei pidä liiaksi tuputtaa omia malleja, niin kuin siirtomaa-ajoilla tehtiin. Siellä voidaan harpata suoraan eteenpäin. Mutta ennen kaikkea siinä tökkii se, että tiedän avuntarvetta olevan ihan naapurissakin.
Jatketaan.
AP
Alue: Aihe vapaa
että millaisia ylempiä amk-tutkintoja koulutuksesi pohjalta voisi tehdä? Ei välttämättä siis samaa alaa, mutta jotain, jossa pohjaosaamisestasi olisi hyötyä?