Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
uusperhe hajoamassa synnytyksen kynnyksellä
16.08.2011 |
Meidän perheellä on paha olla. Minulla on juuri koulun aloittaneet lapset, joita uusi mieheni ei voi sietää. Mitään ääntä tai melua tai häiriötä ei saisi lapsista olla, eikä hän voi käsittää, että näitä lapsia pitää edelleenkin "hoitaa".
Vauva on tulossa, ja pelkään pahoin, että mies ei tajua, että vauvaa pitää "hoitaa" vieläkin enemmän, sen itkut ei katso kelloa.
Miehellä kokemusta lapsista, koska hänellä itsellään on isompia lapsia. Kuitenkin nämä lapset on ilmeisesti kasvatettu esim. satukasettien kanssa ilman iltasatuja ja käsketty lähinnä olemaan häiritsemättä ja hiljaa. Näin he ainakin käyttäytyvät nykyään, etteivät osaa oikein kommunikoida vaan ovat sulkeutuneina omiin maailmoihinsa ja pitävät mahdollisiman vähän ääntä.
miehen kommentti vauvoista olikin juuri, että eihän ne pienet vauvat edes itke. Entäpä jos vauva on vaativa ja itkee, luulen, että mies lähinnä ärtyy, eikä ns. hoivaisän identiteettiä ole, eikä tule.
ehkä kuvittelin, että miehen isänvaihtot heräävät raskauden myötä, mutta nyt pelottaa, ettei näin käy ja hänellä ei ole kykyä olla empaattinen lapselle vaan haluaa vain, ettei hänen elämässään ole häiriötekijöitä.
olen toisaalta lamaantunut, toisaalta kauhuissani. mitähän voisin tehdä, että tilanne paranisi ja kaikki pystyisivät elämään ikäisensä elämää ilman, että pitää pelätä olevansa haitaksi.
Kommentit (42)
koska vahinko on jo tapahtunut: olette muuttaneet yhteen ja tehneet lapsen.
Tai tietysti, jos muutatte erilleen, mies omaan asuntoon ja sinä jäät lasten kanssa pakoillesi, niin ehkä suhteenne voi pelastua.
Tunnen toimivia uusperheitä ja niitä aikuisia, jotka ovat muuttaneet yhteen vasta kun lapset ovat muuttaneet omilleen.
Mutta mikä on tämä kauhea perhe-elämän elämisen vimma, mikä ihmisillä on?! Kun yksi perhe jo on mennyt mäkeen, miksi pitää perustaa toinen? Miksei voi seurustella sen rakastamansa uuden kumppanin kanssa, kumpikin omillaan lapsineen? Lapset voivat ystävystyä, yhdessä voi lomailla, mutta on myös oman perheen rutiinit ja vapaus.
En halua syyllistää sinua, ap, olet itsekin varmaan miettinyt tätä.
Yksi hyvässä seurustelusuhteessa elävä yh-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Voihan olla että takana on jotain minkä saa purettua. Ja voi olla että miehen ja lasten välit ovat vain jumahtaneet ristiin meneville teille, eli perheneuvolassa voivat yrittää keksiä teille jotain mikä lähentäisi miestä ja lapsia. Onhan heille kaikille selvä ettei heiltä keneltäkään oleteta 100% isä-lapsi-suhdetta vaan vain arvostavaa kohtelua perheenjäsenenä?
Olethan sinä ihan oikeasti reilu miehen lapsille? Jos sinä kohtelet heitä etäisesti/kireästi tai marmatat tapaamisista tai kuluista niin on ihan peiliin katsomisen paikka miksi mies ei sulata sinun lapsiasi. Kommentoitko elareiden määrää, lahjojen hintoja, lasten tilaa tai aikaa kodissanne, lasten tuloa mukaan matkoille etc. Suhtaudutko sinä miehen lapsiin äidillisemmin kuin mies näyttää isällisyyttä sinun lapsillesi. Ehkäpä mies toivoikin yhteistä lasta jotta hänen lapsistaan tulisi sinun lapsesi sisaruksia ja siksi sinä hyväksyisit heidät paremmin? Pohdipa tuota ihan vakavasti.
Tai onko kasvatukseen liittyen tullut ilmi ristiriitoja tämän vauvan yrittämispäätöksen jälkeen? Jos miestä kaduttaakin jokin tyylillä kotiäidiksi jäämisesi?
Ainut keino avata tilanne taitaa olla jos keksitte syyn sille mikä aiheuttaa harmin väleissä. Ja se ei ole ettei mies pidä lapsistasi, koska jokin syy hänellä on olla pitämättä heistä. Se syy voi sitten olla selvitettävissä tai vaatia eron.
Jos et ole aiheuttanut tilannetta suhtautumisellasi miehen lapsiin ja mies ei suostu minkäänlaiseen perheterapiaan niin sitten ei varmaan auta kuin erota. Et voi laittaa lapsiasi maksamaan parisuhteestasi.