Järkyttävimmät kyläilykokemukset koirataloudessa?

ovat erilaisia. Toiset älykkäitä, toiset tyhiä, jotkut itseppäisiä, jotkut agressiivisia.



Esim. Kultainen noutaja on yleensä tosi hellyyttävä koira. Pirun tyhmä rotu, mutta tosi ihmisrakas. Sen yli voi ajaa vaikka traktorilla ja silti se tulee sun tykö häntää heiluttaen ja rakastaen. Lähes mahdoton pilata huonolla koulutuksella.

agressiivisia kultsuja tulee???



On myös koiria, jotka eivät karvaa ollenkaan, tai sitten todella vähän.

Enkä tarkoita nyt mitään nakuja ym. Jotku terrierit ja vinttikoirat sekä villakoirat mm.



Ja siellä pururadalla SAA ulkoiluttaa koiria kytkettynä, oli siinä mitä tahansa merkkejä, anteeksi vaan...

(Ladut sitten taas erikseen)



Meidän koirat ovat kilttejä, hieman vallattomia, mutta koko ajan varsinkin kun on vieraita lapsia, niin tarkkailun alla.

En vaan itse tykkää rodotiksi koulutetusta lemmikistä..

Elämä on paljon mielenkiintoisempaa, kun koirat saavat olla koiria :)

Ja luojan kiitos, meillä ei kuolata, no se on tietoinen valinta, onneksi on rotuja, jotka eivät kuolaa. Jos näin ei olisi, ei meillä olisi koiria.

mutta silti... Inhoan yli kaiken jos kylässä on iso koira, joka hyppää päälle saman tien ovella niin että meinaan kaatua. Samalla se ottaa hampaillaan kiinni minusta tai edes vaatteistani. Kun koira vihdoin rauhoittuu, se haukkuu niin, ettei juttelemisesta meinaa tulla mitään. Vastauksesksi se saa omistajaltaan huutoa. Ruuan seassa on karvoja, tietysti.



Ja ei, en syytä koiraa. Syytän omistajaa.

koska joutui 3-vuotiaana kaverini koirien takaa-ajamaksi. Tämä nyt ei sinällään ollut koirien vika, tai kenenkään vika, pääsipä vaan tapahtumaan, mutta kaverini reaktio kyllä pahensi tilannetta. Eli oltiin menossa taloon sisälle ja koirat tulivat ovelle haukkumaan. Lapsi säikähti ja juoksi talon taakse karkuun, koirat perässä. Tästä olisi ehkä selvitty traumoitta, jos kaverini olisi antanut minun rauhoittaa aivan hysteerisenä itkevän lapsen, mutta ei - kaveri suuttui lapselle, käski olemaan itkemättä koska _koirat_ pelkäävät hänen itkuaan. Ja kuulemma lapsi oli riittävän vanha tietämään kuinka koirien kanssa käyttäydytään. Haloo, meillä ei ole koiraa ja hän oli silloin vasta 3-v.! Mutta eipä riittänyt kaverilta ymmärrystä lapsen hädälle ja pelolle.

Siis sitä että annetaan koiran pelotella pientä lasta. Itse pidän koirat aina kiinni kun tulee lapsia. Vaikka koirani totteleekin, pidän vielä pannastakin kiinni että lapsi saa rauhassa silitellä ja totutella kys. koiraan. Ja samalla se koirakin saa haistella tulokkaan.

Erääseen paikkaan itsekin menin oman 2v ikäisen lapseni kanssa. Siellä hyökkäs heti silmille keskikokoinen seropi, omistaja vain naureskeli takavasemmalla kuinka innokas hänen sessensä on. Onneksi sillä hetkellä poikani oli sylissä, sen verran innokkaana koira hyppi vasten. Kyllä koiran omistajalla sen verran pitäisi päässä nakuttaa ettei antaisi pienten lasten sekaan noin vain koiran mennä, lapsetkin tarvitsevat sen tutustumisajan koiraan.

Yleensä meillä meneekin ulkotarhaan koira lapsiperheen vierailun ajaksi. Koira ei kärsi vaikka pari tuntia siellä onkin :)

Lapsena vierailin joskus talossa jossa oli spanieli joka nylkytti jatkuvasti. Kaikkea. Kenkiään ei saanut jalkaan lähtiessä kun isäntäväki nauraa vieressä lapselle joka on koiran panoleluna.



Toisella kaverilla on dalmatialainen joka vahtii vieraan jokaista liikettä. Se ei päästä ketään siirtymään huoneesta toiseen, vaan asettuu ovelle murisemaan ja haukkumaan. Kaveri siirtyy esim. olohuoneesta keittiöön kahvipöytään ja minun pitäisi tehdä sama temppu, vaan kun on täydessä vauhdissa oleva vahti ovella. Isäntäväki seisoo tai istuu kädettöminä siellä keittiössä ja katselee kun vieras yrittää koiran ohi. Yleensä menee hyvä tovi ennen kuin saavat rakin pois uhittelemasta.



Eli en ihmettele että ihmisillä on ikäviä koirakokemuksia.



Itselläni on koira jolla on kasvatus menossa. Harmittaa myös vieraat jotka eivät kuuntele selkeitä ohjeita siitä miten koiran kanssa menetellään. Kyse aikuisista ihmisistä joille saa hokea, eikä silti mene perille. Lapset ovat huomioni mukaan vastaanottavaisempia näiden ohjeiden suhteen, eikä ongelmia yleensä ole. Kerran koira onnistui tönäisemään pienen tytön kumoon, palaute oli tietysti sen mukainen. Onneksi tyttö ei säikähtänyt tai loukannut itseään, heillä on kotona vielä suurempi koira jota likka vie 6-0.

Meillä käy vielä tosi harvoin vieraita, niin on hankala totuttaa koiraa niihin. Ja sitten kun vieraita tulee, aikuiset ihmiset eivät yhtään välitä ohjeista vaan lulluttavat syliin hyppivää isoa koiraa kielloista (siis kiellän ihmisiä) huolimatta. Juuri kun olen saanut koiran rauhoittumaan ja odottamaan nätisti että vieraat tulevat peremmälle, hönkäävät nämä ihmiset yllyttämään koiraa, höseltävä pentu kun on niin suloinen. Eipä vaan ole kovin suloinen sitten aikuisena kun jättikokoinen hauva hyppää samaan malliin syliin...

Lapsena vierailin joskus talossa jossa oli spanieli joka nylkytti jatkuvasti. Kaikkea. Kenkiään ei saanut jalkaan lähtiessä kun isäntäväki nauraa vieressä lapselle joka on koiran panoleluna.

Toisella kaverilla on dalmatialainen joka vahtii vieraan jokaista liikettä. Se ei päästä ketään siirtymään huoneesta toiseen, vaan asettuu ovelle murisemaan ja haukkumaan. Kaveri siirtyy esim. olohuoneesta keittiöön kahvipöytään ja minun pitäisi tehdä sama temppu, vaan kun on täydessä vauhdissa oleva vahti ovella. Isäntäväki seisoo tai istuu kädettöminä siellä keittiössä ja katselee kun vieras yrittää koiran ohi. Yleensä menee hyvä tovi ennen kuin saavat rakin pois uhittelemasta.

Eli en ihmettele että ihmisillä on ikäviä koirakokemuksia.

Itselläni on koira jolla on kasvatus menossa. Harmittaa myös vieraat jotka eivät kuuntele selkeitä ohjeita siitä miten koiran kanssa menetellään. Kyse aikuisista ihmisistä joille saa hokea, eikä silti mene perille. Lapset ovat huomioni mukaan vastaanottavaisempia näiden ohjeiden suhteen, eikä ongelmia yleensä ole. Kerran koira onnistui tönäisemään pienen tytön kumoon, palaute oli tietysti sen mukainen. Onneksi tyttö ei säikähtänyt tai loukannut itseään, heillä on kotona vielä suurempi koira jota likka vie 6-0.

Vierailija kirjoitti:

Minä tuuppaisin tai potkaisisin sellaisen heti kauemmas, hyi helvetti. Ei kukaan normaalivieras kaipaa nuuskivaa hurttaa kuolaamaan vaatteitaan!

 Kaikki koirat ei tuota sulattaisi... no siinäpä saisit hammasta ansaitusti. 

Kovasti väärin ymmärryksiä ja ymmärtämättömyyttä näissä kommenteissa. Esim. Koira tulee haistamaan vauvan niin vauva nostetaan ulottumattomiin ilmaan. Todennäköisesti vielä vauhdilla ja ehkä kiljaisulla höystettynä. Koiralle tämä on innostava ele. Se innostuu, että "Mitäs tämä on? Jännää ja tuo ihminenkin on mun kanssa ihan tohkeissaan, kivaa!! Näytä sitä mullekin!?" Jos koira saisi vaan nuuhkaista vauvaa, eikä mitää "ihmeellistä" tapahtuisi se jatkaisi matkaa ja rauhoittisi.

Koirattomilla ihmisillä on herkästi tietämättömyyttään todella väärä elekieli/kommunikointi koiralle ja se lienee suurin syy näihin todella erikoisiin tapahtumiin mitä tännekin on kirjoitettu. Syytä siis kuunnella koiranomistajan ohjeita kun mennään kylään.

Mikähän olisi sitten hyvä? Minulla on pieni ja lapsirakas koira ja lapset mielellään lähestyy sitä. AIkuiset myös antaa pienten taaperoidenkin tulla paijaamaan (kysymättä minulta mitään). Sitten on näitä, jotka on kauhuissaan siitä, että koirani lipaisee naamaan. Se osoittaa näin, että tykkää. Jos te annatte niiden lapsien tulla pikkukoirani lähelle niin se pussaa. Mitä te oikein odotatte - robottikoiraa, joka toimii kauko-ohjauksessa jokaisen vastaantulevan mielihalujen mukaan ja lukee ajatuksia?