En tiedä jaksanko pikkuvauva-aikaa. Onko puheet unettomista vuosista liioittelua?

Ne kun ei välttämättä valvota vaan herää sunnuntaina klo 6.00 pirteinä kuin peipposet. Illalla ne ei anna lähteä harrastamaan, koska tarvitsevat aikuisen lähelleen.



Hanki hamsteri tai vaikka kilpikonna.

Lisäksi useimmilla naisilla hormonitoiminta auttaa yleensä alkuvaiheessa kestämään sitä yövalvotusta. Toiset nukuttavat vauvaa vieressään, niin yöimetyksille ei tarvitse nousta sängystä. Vauvan kanssa voi myös nukkua päiväunia. Kaikilla nämä konstit ei kuitenkaan toimi.

Sellaisistakin tapauksista olen kuullut, että nukkuvat kuulemma hyvin yönsä mutta ei ole omaan ystäväpiiriin sattunut. Eli sen varaan en laskisi :)



Itse kestän erittäin huonosti univelkaa. Tosin sen verran on tottunut kroppa vähään uneen, että jos saa 6-7 tuntia vetää putkeen, tai max 1 herätys välissä) niin on jo ihan pirteä. Ennen lapsia tuo unimäärä olisi ollut ihan liian vähän. Mutta harvoinpa tuollaista 6-7 tunnin pätkää saa nukuttua nykyään.



Esikoinen alkoi nukkua kokonaisia öitä 2 vuotiaana. Nyt tämän toisen kanssa (7kk) yöt vaan huononee ja huononee... Onneksi mies silloin tällöin nukkuu vauvan kanssa, että edes joskus saa itsekin nukuttua.

kuinka saa nukuttua. Meillä toinen heräili yöllä mutta toinen nukkui jo parikuisena 10 tunnin yö unet. Kyllä siihen tottuu ja sit voi vauvan päikkäriaikaan ottaa itsekin torkut.

Meidän on kyllä nukkunu jo aika pienestä 12h yöunia, mut sit pitäis itekki mennä jo kasin aikaan nukkumaan, jos mielii nukkua saman määrän. Lapset on niin yksilöllisiä, voi käydä hyvä tuuri ja saatte nukkua tai sitten voi käydä toisin. Hyvä on, jos voitte vuorotella tai jos on jotain apuja lähellä :)

ap

Suosittelen: älä hanki lapsia!Ne kun ei välttämättä valvota vaan herää sunnuntaina klo 6.00 pirteinä kuin peipposet. Illalla ne ei anna lähteä harrastamaan, koska tarvitsevat aikuisen lähelleen.

Hanki hamsteri tai vaikka kilpikonna.

jonka lapsi täytti eilen vuoden, ja olen valvonut ainoastaan yhden yön lapsen takia. Sinäkään yönä ei tosin itketty yhtään, köllittiin ja pyörittiin sängyssä vaan.



Mulle on sitten vissiin sattunut joku erikoinen yksilö :)

Hampaitakin tullu jopa 5 samaan aikaan, mutta silloinkin yöt menny ihan normaalisti n.10 tunnin unilla.



Että voi se näinkin mennä :) Ollaan yrittämässä jo toista lasta ja kieltämättä jännittää miten sitten käy, tuskin kahta yhtä helppoa samaan perheeseen siunautuu :D

jotenkin vaan sitä selviää. Eikä asioita kannata murehtia etukäteen, toki miettiä voi.



Lapsen kun tekee, sitä joutuu luopumaan paljosta, mutta paljon se myös antaa.



Mä haluaisin nukkua öisin min. 9 tuntia. Nyt on menty 3 vuotta 6-8 tunnin unilla 5-8 herätyksellä. Toisen lapsen tullessa päikkäritkään ei ole onnistunut. Väsyttää vietävästi joka päivä ja joskus on pakko olla liikkeessä, ettei nukahda. Ja väsymys vetää välillä mielen matalaksi, MUTTA joka päivä on niin paljon iloisia hetkiä, että sen avulla jaksaa.



Enemmän kuin fyysisesti, niin oon henkisesti väsynyt palvelemaan lapsosia 24/7.

Se on vähän kuin "lottoarvonta". Meillä esikoinen rupesi 4kk iässä nukkumaan jatkuvasti 11 tuntia putkeen. AAHHHH.



Toinen rupesi nukkumaan 11 tuntia putkeen tai ainakin isommin huutelematta vähän vajaa 6v iässä. Pahimmillaan heräsi 10 kertaa yössä joista pari heräämistä oli tunnin kirkumisia ja muut vain lyhyitä (noin vuoden iässä)... No löytyi sitten laajat allergiat, astmaa, korvaongelmia ja refluksia. Mutta kun jatkuvasti yritetään löytää sopivia ruokia niin usein tulee sopimattomia ruokia jotka herättelevät ja sitten siitepölyt, flunssat jne eli ei vieläkään 6v iässä nuku läheskään aina täysiä öitä heräilemättä.



Ja esikoinenkin rupesi heräilemään 2v täytettyään vaikka alku olikin helppo.



Kolmas oli meillä sitten jotain näiden kahden välistä.



Pahimpina aikoina tuntui että eli ihan jossain eri maailmassa kun oli niin sekaisin unen puutteesta. Koetti vain aina jotenkin selvitä seuraavasta tunnista ja sitten taas seuraavasta jne. Mitään normaalielämään kuuluvaa kuten harrastuksia jne ei edes kuvitellut kun suurin haave oli saada nukkua. Jos sai nukuttua edes yhden 4 tunnin pätkän yhtäkyytiä ja pari tunnin pätkää lisäksi niin olo oli jo siedettävämpi.



Kun pahin heräilykausi oli ohi vei vielä parisen vuotta ennenkuin oma kroppa tottui taas normaaliin nukkumiseen enkä kuuntele kokoaikaa lasten ääntelyjä jne. Ja muutenkin toipui tuosta vaiheesta.



Niin että hankkisinko vielä lapsia jos tietäisin tämän ennalta. No kieltämättä joskus muistelen kuinka "helppoa" elämä oli ennen lapsia. Mutta ainuttakaan en heistä antaisi pois. Ja olen onnellinen että sain kaikki lapset vaikka välillä oli todella vaikeaa.



Jos oikeasti haluat lapsia ja olet valmis elämänmuutokseen niin hanki lapsia. Mutta älä kuvittele että elämä olisi sen jälkeen enää koskaan ihan samaa. Lapset tuoo paljon hyvää elämän mutta toki myös rajoituksia ja vaikeuksiakin ja ennenkaikkea huolta.

Ja voin kyllä sanoa, että sen valvomisen kanssa kyllä selviää. Itse tarvitsen 9 tuntia unta, mutta viimeisen vuoden aikana se on toteutunut ehkä viitenä yönä. Plus että heräämisiä siunaantuu 1-3 kpl joka yö. Unen vähyyttä olen kompensoinut päiväunilla ja kahvilla. Kyllä sitä pysyy hereillä, kun lapsen tarve sitä vaatii. Esikoinen sen sijaan oli maailman paras nukkuja jo vauvana, eli kolmikuisesta eteenpäin nukkui ihan täysiä 10 tunnin yöunia heräämättä.



Koskaan ei tiedä millainen lapsi sieltä tulee. Jos huomaa, ettei itse saa tarpeeksi unta ja olo alkaa murentua, pitää miettiä miten kotona jakaantuu hoitovastuu ja kysyä apua lähipiiriltä, jos vain mahdollista. Tai sitten pyytää apua neuvolan kautta, palkata hoitaja pariksi tunniksi per viikko tai keksiä jotain muuta järjestelyä, jolla selvitä vaikeimman paikan yli.

ajatuksia oli itselläkin ennen lapsia. Ihmeesti sitä kuitenkin jaksaa kun ei enää ole vaihtoehtoja. Eikä aikaa miettiä niin paljon kaikkea ennalta ; )

Tuota samaa mietin minäkin ennen lapsia. Rakastin (rakastaisin vieläkin) nukkumista; aamulla pitkään ja päikkäreitä. Yöuneni olivat 9-10h, silloin tunsin olevani levännyt.



Mutta.



Sitten maailmaan putkahti kolme lasta vuoden välein. Olen nukkununut pian 4 vuodessa ehkä 3-4 kokonaista yötä (kun lapset olleen yökylässä). Ensimmäinen lapsi heräsi öisin syömään 1-2 kertaa, ja nukuin lähes aina päikkärit samaan aikaan kuin lapsikin. Toinen lapsi nukkui ensimmäiset puoli vuotta 11-12h, mutta esikoinen sitten heräili edelleen. Sitten alkoi esikoinen nukkua, mutta toinen heräillä. Kolmannella lapsella oli vrk-rytmi päälaellaan jo synnärillä. Valvoin siis aamu-seitsemäänkin joskus, nukuin tunnin ja heräsin isompien kanssa kasilta.



Nykyään isommat nukkuvat pääsääntöisesti yönsä, mutta 10-kuinen syö vieläkin 2-4 kertaa yössä. Omat päikkärit ovat historiaa.



Kaikkeen tottuu, mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että erittäin väsynytkin välillä olen ollut. Niin väsynyt, että itku on aamulla tullut, kun on pitänyt nousta sängystä. Ja niin väsynyt, että en ole pariin kertaan itse herännyt vauvan itkuun aamuyöllä, vaan miehen piti tulla herättämään toisesta huoneesta (jossa nukkui keskimmäisen kanssa).



Mutta superväsypäivinä voi laittaa videovalvonnan päälle, ja itse torkkua sohvalla (mikäli lapset ovat sen sorttisia, että viihtyvät hetken ilman äidin viihdytystäkin), lounaaksi eineksiä tai purkkiruokaa ja kokkailee taas kotiruokaa kun jaksaa. Lisäksi sijoitimme siivoojaan, vaikka emme kroisoksia olekaan. Pyykit ehtii hoitaa "myöhemminkin" tai sitten kun on ihan pakko.



Ja jos isovanhemmista tai kummeista tai kavereista on apuja, niin niitä kannattaa ehdottomasti käyttää. Joskus mummo on tullut hoitamaan lapsia, jotta olen voinut nukkua päikkärit, joskus taas olen vienyt lapset mummolaan nukkumaan päikkärit ja tullut itse kotiin koisaamaan. Ja AINA kun on mahdollisuus oikaista, edes vartiksi, niin ketarar ojoon vaan. Ruokapöydän siivous odottaa sen ajan kyllä.



Elämänmuutoshan se lapsi/lapset on. Ei ole paluuta entiseen, paitsi joillain onnekkailla, joiden lapsilla ei ole uniongelmia. Ja niitäkin on. Voithan sinä olla yksi niistä! :D Nykyään on ikionnellinen 3h uniputkesta, vaikka ennen lapsia olisi ollut siitä määrästä jo ihan hajalla.

toisin sanoen heräsi 2-8 kertaa yössä. Muistaakseni kerrat, jolloin nukkui heräämättä koko yön, on laskettavissa yhden ihmisen sormin. Pahimmillaan lapsi heräili vajaan tunnin välein.



Ei sen jälkeenkään ole ollut puhetta, että meillä mukuttaisiin yli kymmenen, edes viikonloppuisin. Lapsi kaipaa seuraa, vaikka jo pärjääkin ikänsä puolesta turvallisesti yksinkin jos vanhempi nukkuisi.



Kyllä lapsi laittaa pakan uusiksi. Meillä lapsi sentään on nukkunut aamulla yleensä pitkään, toisin kuin joillakin tutuilla, joilla herätään aina joka aamu ennen kuutta.



Mutta voi ap kertoa, että ihminen sopeutuu vaikka mihin :) On se lapsi vaan niin mahtava asia.

on kaksikuisen vauvan isä. Lounaalla hän on aivan uupunut, mustat silmäpussit sun muuta. Mutta kun hän alkaa kertomaan pikku poikansa uusista ihmeistä, jostain pienenstäkin saavutuksesta, hän on ihan eri ihminen. Väsymyksestä huolimatta oma lapsi antaa hänelle uskomattoman paljon, hän on onnellinen.

ja sen jälkeen on nukkunut n. 10-11h yössä heräämättä paitsi poikkeustapauksissa, kuten kun tulee hampaita, on kipeä tms. Silloinkin on yleensä riittänyt lyhyt silittely, ja olen saanut saman tien unen päästä kiinni. Lisäksi vauva on nukkunut päikkäreitä ihan ok alusta asti, eli olen nukkunut sitten myös päivällä. Alussa heräili yöllä 3-5 kertaa ja silloin olin kyllä väsynyt, mutta tieto tulevista päikkäreistä auttoi. Sitten jos ja kun kuopus joskus ilmaantuu perheeseemme, onkin hankalampaa, kun päikkäreitä ei voi itse enää samalla tavalla nukkua.



Joka tapauksessa se on väliaikainen tila, ja ainakin alussa sitä on niin hormonien vallassa ja muutenkin sätkynä vauvan kanssa, että menee paljon helpommin ne heräilyt kun olisin ikinä voinut kuvitella.



Ja miehen kanssa kannattaa alusta asti puhua siitä, että hoitovastuuta jaetaan tietyllä tavalla. Meillä esim. oli nukkumisaamut jaettu viikponloppuisin, ja joskus kun mies meni myöhemmin töihin viikolla, sain nukkua aamulla kun mies hoiti vauvaa. Ei kannata ajatella, että itse pitää tehdä kaikki.

unen tarve on jo luontaisesti vähentynyt. Ei vaan nukuta vaikka kuinka haluaisi nukkua:/

Meillä esikoinen nukkui jo synnärillä 8 tunnin yöunia. Nuorempi taas heräili vähintään 2 tunnin välein ensimmäiset 14 kk.

Lapset ovat nyt 5- ja 8-vuotiaita, ja satunnaisia yövalvomisia ja heräilyitä tulee silloin tällöin. Lähinnä tautien takia. Vuosi vuodelta ne kuitenkin vähenevät.



Minun neuvoni on, että lapset kannattaa tehdä sitten kun on valmis joustamaan heidä vuoksensa. Sitten kun pystyy elämään arkea lapsiperheen aikataulujen mukaan, ja joustamaan myös niistä omista harrastuksista.

Itse vetelin ennen lapsia 12h yöunia iltavuoroon mennessä ja vapaapäivisin.



Nyt olen kolme vuotta herännyt joka yö vähintään kerran, viimeiset pari kuukautta taas menty 5-10krt/yö. Ja uutta valvottajaa odotellaan syntyväksi kohta. Huoh.



Ensimmäinen vuosi oli raskain heräämisten vuoksi kun ei ollut tottunut enkä tajunnut, että allergiat ne esikoista valvottivat. Silloin elämä tuntui tosi raskaalle, itketti vain koko ajan.



Nykyisin 1-2 heräämistä ei tunnu missään. Niitä osaa odottaa ja toisaalta myös mies osallistaa yöheräämisiin pahimpina aikoina. Kieltämättä välillä kyllä on hermo kireällä yöllä kun hyssyttelee taas kerran kiljuvaa lasta. Yhdeksään asti nukutut aamutkin tuntuu luksukselta.

lukkunottamatta satunnaisia nuhanenä öitä.



Nukutan vieressä niin kauan ku imetän. Ei tartte nousta yöllä sängystä ylös ja en todellakaan ala imettää missään tuolissa istualtaan. (esikoisen kanssa koitin tätä ekan pari viikkoo ja totesin, että ei onnaa)



Tällä systeemillä olen neljän lapsen kanssa saanut nukkua loistavat yöunet :)



Lapset nyt 20, 18, 14 ja 7.

että sain nukkua "melko" heräämättä aamuun asti.



Kannattaa lapsia tehdessä suhtautua niin,ettei sitä nukuta ennenkuin lapsi nukkuu ja voi tulla päiviä ettei nukuta päikkäreitä ollenkaan.Ei ehkä kandee tehdä lapsia ollenkaan,jos on tuolla asenteella varustettu.



Ja itse sanoisin että minimi väli kahdelle lapselle on 2 vuotta!Silloin saat ehkä jonkin aikaa kurottua sitä univelkaasi..