En tiedä jaksanko pikkuvauva-aikaa. Onko puheet unettomista vuosista liioittelua?

Olemme miehen kanssa molemmat totuttu elämään sellaista arkea, jossa viikinloppuisin voi nukkua puolille päivin, työpäivän jälkeen voi ottaa päiväunet ja illalla voi käydä omissa harrastuksissa ja valvoa myöhäänkin.

Haluan lapsia jossain vaiheessa, mutta elämänmuutos pelottaa. Nyt olen ihan poikki seuraavan päivän, jos yöunet on jääneet lyhyemmiksi kuin 8-9 tuntia. Jaksanko valvoa vauva-ajan? Kuinka pitkään lapsi valvottaa öisin? Jos lapsilla haluaa pienen ikäeron, miten toista lasta pystyy tekemään jos on väsynyt jo ensimmäisestä?

3 lasta ja kaikki nukkuneet yönsä hyvin.1kk iästä lähtien 6h yöunet putkeen,ei kaikkien lapset valvota.

unen tarve on jo luontaisesti vähentynyt. Ei vaan nukuta vaikka kuinka haluaisi nukkua:/

sitä paitsi,ihmiset ei oikein tahdo uskoa jos kerron etten aina herää vauvan itkuun heti.

Leimataan huonoksi äidiksi,vaikka oikeasti olen aina ollut hyvä nukkumaan paikassa kuin paikassa jos oikein kovasti väsyttää.

En tiedä sitten kumpi pahempi,se ettei saa unta vai se että saa vähän turhankin hyvin.

Kaksi nuorempaa nukkuivat kunnon yöunet jo suoraan sairaalasta kotiuduttua. Varmaankin ovat perineet meiltä vanhemmilta hyvät unenlahjat ja kun he vielä ovat olleet terveitäkin ja me ollaan käytetty aina suht säännöllisiä unirutiineja, se on varmaan vaikuttanut myös.



Äidin hormonitoiminta kyllä auttaa tuossa, että kun joutuu heräämään kesken unien, myös saa unen päästä kiinni uudestaan.

sellaista se on. Meillä oli kanssa helppoa ja rentoa, harrastuksia, juhlia, matkoja, työtä jne.. Siihen elämään se lapsi sitten "putkahti". Onneksi mieheni oli samalla tavalla mukana kuin minäkin, joten ei ne valvomiset tms elämänmuutokset osuneet vain minun kohdalleni.



Muutos alkaa jo siitä kun raskaudut. Ja muutos voi olla myös suurempi kuin kuvittelet. Ainakin itselleni oli yllätys kuinka vähän työ enää merkitsee miehelleni. Ja olemme molemmat olleet melkoisen uraorientoituneita.



Meillä on vasta yksi lapsi (10kk) ja olemme tähän mennessä valvoneet kahtena yönä muutaman tunnin. Toisella kerralla lapsi oli sairastunut ja toiselle kerralle en varsinaisesti keksinyt mitään sen kummempaa selitystä. Eli valvottu ei kauheasti olla, mutta elämä on silti muuttunut.



Jos suhtaudut elämän muuttumiseen peruspositiivisesti, lapsen saaminen on parasta mitä elämä voi tarjota. Jos haluat pitää kiinni nykyisestä elämäntavastasi, ehkä kannattaisi odottaa lasten saamista kunnes muutos on tervetullut

Minäkin tarvitsin 9 tuntia unta joka yö, ja muutenkin tykkään nukkumisesta. Silti olen pärjännyt kahden lapsen kanssa yllättävän virkeänä vaikka yöherätyksiä onkin. Itse asiassa olen kuin pienessä huppelissa koko ajan, ja ihan positiivisessa mielessä. Enemmän minuakin väsyttää olla lasten käytettävissä koko ajan.



Tällä hetkellä isompi on 3 vuotta ja herää kerran yössä, mut koska nukkuu vieressä siitä ei ole mitään vaivaa. Pienempi (3kk) herää 2-3 kertaa yössä, ja senkin kestää, kun menen toiseen huoneeseen vauvan kanssa istumaan mahdollisimman epämukavalle tuolille, etten nukahda. En koe olevani mitenkään erityisen väsynyt. Onhan mulla tiettyjä väsymysoireita, kuten vatsakipua ja makeanhimoa (+ eilen yritin pestä hammastahnalla silmämeikkiä pois ja tungin koiralle lippistä päähän kun pistin sen pihalle) mutta voin oikein hyvin ja olen oikein tyytyväinen elämääni.



Siitä vaan perhettä perustamaan ap! Lapsen myötä voi ehkä menettää jotain mutta saa niin paljon enemmän, että kyllä kannattaa!

et voi tietää etukäteen millainen nukkuja vauvasi on. Esim. meillä ei ole nukuttu vielä yhtään kokonaista yötä, vaikka lapsi on jo reilusti päälle vuoden. Ekat puoli vuotta lapsi huusi kurkku suorana kaikki yöt, nukkui ehkä vartin pätkiä. Silloin oltiin ihan h****tin väsyneitä kumpikin miehen kanssa, mutta kyllä ne yöt siitä sitten alkoi helpottaa. En halua pelotella, mutta kannattaa miettiä nämä asiat ihan kunnolla loppuun asti, kuitenkin sinä ja miehesi joudutte vanhempina ja aikuisina joustamaan, vauva ei jousta. Jos lapsettomuus ei kerran ole vaihtoehto, niin siinä tapauksessa täytyy vaan ottaa se mitä vastaan tulee.

hormoonit saa aikaan sen, että sulla on energiaa, etkä väsy vaikka heräät noin 1-5 kertaa yössä, varsinkin jos saat pitemmän pätkän välillä unta. Lisäksi jos nukut vauvan vieressä, meillä esim. minä ja vauva nukumme lattialla paljoilla vierekkäin (en siis halua nukkua yhdessä yhden patjan kokoisella alueella), joten on helppo imettää vauva yöllä ja nukkua itse sen perään. Hormoonit teki mulla sitä, että raskausaikana valvoin paljon enemmän enkä silti yleensä ollut väsynyt (tämä viimeisessä neljännessa raskaudessa 43 vuotiaana) ja sit kun vauva oli syntynyt, ei enää valvottanut, vaikka yöllä heräili.



Lisäksi voit saada vauvan, joka herää vain kerran yössä. Ja olethan äitiyslomalla, voit nukkua ainokaisesi kanssa yhtäaikaa ja jos on liian rankkaa, ei sitä toista tarvitse edes harkita.



Kun sen vauvan saat syliisi hoidettavaksi, saattaa syttyä ääretön rakkaus, eikä silloin millään yöunilla on niin suurta merkitystä, sinusta saattaa tulla epäitsekkäämpi ja jaksat ja jaksat.



Hankalastikin voi tietysti käydä ja sitten ei auta muu kuin selviytyä. No, jos ajattelee, että on ihmiset selviytyneet vaikkapa sota-ajoista, niin mikä ettei yhden vauvan kanssa. Siis voi olla että joutuu ottamaan kärsimystä elämäänsä, jotta toinen voi elää ja kasvaa ja sitä ei etukäteen tiedä, kuinka paljon ja millaista kärsimystä oma vauva voi aiheutttaa. Silti se kannattaa. On paljon hyviä ja onnellisiä hetkiä.



Itse olin 33v. kun sain esikoisen ja kaipasin elämääni muutosta ja uutta.



Vauvan saaminen on suuri tuntematon ja tottakai pelottaa

toki pari ekaa kk heräsivät yöllä kerran tai pari syömään mutta nukahtivat saman tien uudestaan ja päikkäreitä vetelivät 4-5h eli ei ainakaan me olla koskaan kärsitty univajeesta :D

Jos täyteen elämään lisätään vauva, niin siitä tulee vielä täydempi. Toisin sanoen vauva vaatii vanhemmilta aikaa, ja se on sitten jostain muualta pois se aika. Olisi epärealistista ajatella, että vauvan tultua voi vielä tehdä kaiken sen mitä ennenkin, sillä eihän se ole mahdollista: jostain sen ajan on tultava, jolla sitä vauvaa hoidetaan.