Mä oon niin ylpeä meidän perheestä

ei ole ylpeyden aihe, vaan se ett lapsi hoitaa koulun, tekee läksyt ja yrittää parhaasna, olen usein sanonut heille että 7 on ihan hyvä numero jos on yrittänyt parhaansa. Itsekin pidän sosiaalisia taitoja kaikkein tätkeimpänä. ap

ei ole ylpeyden aihe, vaan se ett lapsi hoitaa koulun, tekee läksyt ja yrittää parhaasna, olen usein sanonut heille että 7 on ihan hyvä numero jos on yrittänyt parhaansa. Itsekin pidän sosiaalisia taitoja kaikkein tätkeimpänä. ap

Kaikki haluavat koulumenestyjän. KUKAAN ei halua jotain seiskan oppilasta.



Ja eihän ne ole poissulkevia. Koulumenestyjä on usein myös sosiaalisesti lahjakas.

"2v on sosiaalinen..." no juu useimmat 2-vuotiaat ovat. mä en ymmärrä ihmisiä joilla on tarve hehkuttaa perhettään tavalla tai toisella joka helekutin paikassa

omissa pojissani: empaattisuuden ja muista huolehtimisen/välittämisen.

ole ollenkaan mikään ylpeydenaihe...luulen että se on sitä sellaisille joilla on kova tarve suorittaa tässä elämässä.

sen huomaa kun käy leikkipuistoissa. t. 2-vuotiaan äiti jonka lapsi ei heittele kivillä ei hiekalla eikä revi tavaroita kädestä. Pyytää kauniisti ja ottaa osaa leikkiin.

Elämä ei ole suorittamista, kuten monet kuvittelevat. Täysipäiset, empaattiset onnelliset lapset ovat ihanin palkinto minullekin.



Ja minunkin mielestä sosiaaliset taidot ovat paljon tärkeämmät kuin olla luokan priimuksien joukossa.

Meidän talossa asuu perhehelvetti. On harvinaista, jos meillä kaikilla on hyvä fiilis pidempään, kuin puoli tuntia. Aina menee jotain päin persettä.

ei merkitse mitään verrattuna siihen millainen lapsi muuten on. Ihanimpia tapauksia ovat ne empaattiset ja rehdit lapset jotka muuten läheskään aina eivät ole luokan priimuksia. Mun lapsen luokan priimus on ylimielinen ja leuhka joka koskaan ei osallistu muiden leikkiin koska pitää muita niin lapsellisina ja typerinä ja on sen sanonut ihan ääneenkin. Ei ole kovinkaan pidetty lapsi.

"Rikas on ylpeä ja ikävä, köyhä on nöyrä ja jalo".



Kun ei se mene noin. Kyllä ne koulumenestyjät usein ovat myös muuten lahjakkaita.

Se on tänä päivänä harvinaisinta lahjakkuutta varmaankin?

tärkeintä on se että yrittää parhaansa ja oppii oikeasti jotain, numero on siinä sivuseikka ja kannustin :) mitä tarkoitatte sosiaalisilla taidoilla? jos se on sitä että on paljon kavereita ja suosittu niin minä en kyllä sillä ylpeile. hyvähän se on että on kavereita, mutta ei se nyt mikään pakko ole olla niitä paljoa, muutama hyväkin riittää. ja muutenkin haluaisin ettei lapsistani kasva muiden ihmisten suosion kerjääjiä, jos joku ymmärtää mitä tarkoitan :) Paljon tärkeämpää on se että osaa olla kohtelias, ei kiusaa muita, välittää muista ihmisistä ja auttaa tarvittaessa. suurimmaksi ylpeydeksi katsoisinkin juuri sen että puolustaa kiusattuja ja ei hauku muita

varsinaisesti ylpeä. Mutta tuntuu hyvältä että mulla on hyvä tunneyhteys lapsiin, ja olen tajunnut jo koulu-elämän alkumetreillä olla lataamatta heihin minkäänlaisia omia paineitani tai mielikuvia; he kelpaavat omina keskeneräisinä itseinään, (eikä se ole aina söpöyttä, onnistumisen pisteitä yms) eikä heidän tarvitse edustaa mun mielikuvaani hienosta elämästä tai toteuttaa mun unelmia. Oma lapsuuteni on ollut hiukan toisenlainen ja tästä syystä kavahdan sitä että äidit leikkivät "nukkeleikkejä" lastensa kanssa ja ylläpitävät kuvia perheidyllistä ja yrittävät sitten tunkea perheenjäsensä siihen kuvaan. Usein jää moni lapsen kannalta tärkeä asia toteutumatta silloin..Moni lapsi ei tule oikeasti kuulluksi kun hänen pitää ensisijaisesti olla "hyvän perheen" hyvä lapsi. Toisaalta ihanaahan se on tuntea elävänsä unelmaansa.

perheessäni kaikilla perheenjäsenillä on asiat hyvin. Vanhemmilla mielekästä työtä, lapsilla sujuu koulu (3 peruskoululaista, 2 lukiolaista) hyvin, heillä on harrastuksia ja kavereita.



En oikeastaan osaa olla ylpeä, koska jotenkin koen että ollessani ylpeä, otan itselleni ansion siitä, että olen osannut kasvattaa lapseni hyvin. Tosiasiassa välillä meillä meuhkataan kovaa ja rajojen asettaminen tai kasvattaminen ylipäänsä ei ole aina helppoa. Silti koen, että olemme voineet antaa lapsillemme turvallisen kodin, jossa välitetään toisista. Vanhempina haluamme opettaa lapsillemme suvaitsevaisuutta ja toisten huomioonottamista.



Minusta koulumenestys ja hyvä käytös kulkevat hyvin usein käsikädessä, vaikkeivät aina ja välttämättä. Koulun meneminen hyvin tarkoittaa minusta sekä hyviä arvosanoja, että kouluympäristössä pärjäämistä muutenkin (= muiden oppilaiden ja opettajien kanssa toimeen tulemista).

on myös sosiaalisesti lahjajas. Samoin rikas voi hyvinkin olla onnellinen, ellei jopa ennemmin ja useimmin, kuin köyhä. Vähävaraisuus usein kiristää tunnelmaa, ei tietenkään aina.

Keskittyvät vain ja ainoastaan omaan menestykseensä ja juttelevat korkeintaan luokan muun eliitin kanssa. Eivät ole siis sosiaalisesti taitavia ollenkaan. Keskiverto-oppilaat, jotka käyttäytyvät hyvin ja ottavat muut huomioon ovat paljon terveempiä ainakin näin open näkökulmasta:)

Minusta koulumenestys ja hyvä käytös kulkevat hyvin usein käsikädessä, vaikkeivät aina ja välttämättä. Koulun meneminen hyvin tarkoittaa minusta sekä hyviä arvosanoja, että kouluympäristössä pärjäämistä muutenkin (= muiden oppilaiden ja opettajien kanssa toimeen tulemista).





Tv. Ope



Ja ps. Itse olin lapsena hyvä koulussa, ja en hirveästi ottanut paineita tai lukenut paljoa, koulu oli minulle helppoa. Käytöksestä sain myös aina kiitettävän(9-10)





Nykypäivänä voi kyllä sanoa, että melkein aina ne hyväkäytöksiset ovat juuri niitä, joilla menee muutenkin hyvin koulu. Häiriköt melkein aina ovat niitä, jotka saavat kutosia ja vitosia käytöksestä ja kokeista. Toki on poikkeuksia, mutta yleisesti asia on noin.

käyttäytyä hyvin siellä tunneilla.





15 v. ollut opettajana



(ja ps. moni saa ne hyvät numeronsa sen suurempia pingottamatta, siihen riittää se, että a) kuuntelee tunneilla, b) kertaa koealueen ja c) hyvät geenit(hyvä muisti)

mutta erittäin onnellinen olen ihanasta pienestä perheestämme. Koen, että on ihan mieletön onnenpotku, että minä ja mieheni ollaan ylipäätään löydetty toisemme ja vieläpä onnistuttu saamaan aivan ihana lapsi.