Mä oon niin ylpeä meidän perheestä

ovat useinkin niitä älykkäämpiä ihmisiä. Sehän ei tarkoita että kaikki hyvät oppilaat olisivat mutta osa heistä kyllä on julmaa sakkia. Ei pahalla teille joiden lapsi on kympin oppilaita ja olette sen takia heistä ylpeitä. Itse olen oppinut että elämässä on paljon parempiakin syitä ylpeilyyn kuin koulumenestys tai menestyminen työelämässä.

ja tuntevansa sen priimuksen sielunelämää niin hyvin? Ei se opettaja aina itedä puoliakaan siitä mitä siellä luokan ulkopuolella tapahtuu.

niitä on paljonkin.

ja ilkeää. Ja kun katsoo rikostilastoja, niin usein rikollinen ollut huono koulussa ja käytös huonoa. Vai kuinka moni tietää rikollisen, jolla on ollut kymppejä todistuksessaan?

Nim.merk. oma ka 8,0 eli kait hyvää keskitasoa

niitä on paljonkin.

ja ilkeää. Ja kun katsoo rikostilastoja, niin usein rikollinen ollut huono koulussa ja käytös huonoa. Vai kuinka moni tietää rikollisen, jolla on ollut kymppejä todistuksessaan?

Nim.merk. oma ka 8,0 eli kait hyvää keskitasoa

ja tuntevansa sen priimuksen sielunelämää niin hyvin? Ei se opettaja aina itedä puoliakaan siitä mitä siellä luokan ulkopuolella tapahtuu.

nykyään kiusaamiseen puututaan, tehdään erilaisia kyselyjä luokkahengestä, opettaja valvoo ryhmätyötilanteita jne.

syrjään vetäytyvä eikä osallistu muiden leikkeihin. Leikki harvojen ja valittujen kanssa ja esim ryhmätöissä ei suostu yhteistyöhön kuin omien bestiksien kanssa. Halua siis heti vaiohtaa ryhmää jos ei pääse suosikkiensa kanssa samaan porukkaan. Silti opettaja antaa erityiskiitosta sosiaalisista taidoistaan...että näin ne opettajatkin ovat vaan ihmisiä joita joskus vaivaa tietynlainen sokeus.

ei osata puuttua kuin kaikista selvimpiin tapauksiin. Esim itse olen koululle parikin kertaa soitellut kun lastani kiusasi koulussa naapuriluokan tyttö. Opettajansa oli muka täysin ällikällä lyöty kun se toinen on niin " hyvin pärjäävä ja lahjakas"...tismalleen näillä sanoilla :D onneksi se kiusaaminen loppui.

ei vaadita täydellisyyttä eikä ylpeillä sillä vaan tärkeintä on parhaansa yrittäminen ja juurikin ne sosiaaliset taidot elämässä. Mun lapsista ei odoteta toimistusjohtajia eikä lääkäreitä vaan tasapainoisia ja lämpimiä ihmisiä jotka pärjäävät taloudellisesti siten ettei tarvi leipäjonjossa olla. t. onnelisen perheen äiti jolla ei suorituspaineita

tupakoinnin aloittamiseen.





Heikko koulumenestys. Heikosti peruskoulussa menestyvät ovat suuressa riskissä tupakoinnin aloittamiselle ja säännölliseen tupakointiin siirtymiselle. Helsinkiläiskouluissa tehdyssä tutkimuksessa alle 7 keskiarvon saaneista 58 prosentin havaittiin tupakoivan säännöllisesti 9. luokan keväällä, kun vähintään 9 keskiarvon saaneista tupakoivia oli 10 prosenttia. Tutkimuksessa yhteyden havaittiin olevan kaksisuuntainen: paitsi että heikosti menestyvät aloittivat tupakoinnin herkemmin, tupakoinnin aloittavilla myös koulumenestys alkoi kärsiä.

on myös kiltti ja rauhallinen, jolla paljon ystäviä. Olen toki ylpeä hänestä, kun koulu sujuu jne. Ja onhan se lapselle palkinto siitä, että saa hyvän numeron, kun on tehnyt töitä koulun eteen. Emme painosta mitenkään, emmekä ole suorituskeskeisiä millään lailla. Akateemisiakaan emme ole. Hyvä koulutus tarjoaa kuitenkin hyvät eväät lapselle maailmaa varten ja onhan tutkittu, että hyvin koulussa menestyneillä on vähemmän ongelmia, mitä heikosti menestyneillä. Kuitenkin se on meillä motto, että riittää, kun parhaansa yrittää. Moni ei yritä, koska koulu ei kiinnosta ja kotoakaan sitä koulun arvostusta ei tule. Jos äiti sanoo, että koulu on perseestä, oppii lapsikin saman asenteen. Tärkeintä silti on, että lapsi on terve ja hänellä on ystäviä.

Yksinkertaiselle riittää vähempi ;)

myös ongelmia sosiaalisissa suhteissa.





Duodecimin mukaan oppimisvaikeudet ovat keskeinen lapsen kehitystä ja tulevaisuutta uhkaava tekijä. Surkea koulumenestys lisää riskiä sosiaalisille vaikeuksille, mielenterveyshäiriöille ja syrjäytymiselle. Oppimisvaikeudet ryvästyvät: yli 60 prosentilla matikkahäiriöisillä esiintyy motorisia ongelmia. Dyskalkulian lisäksi lähes puolella on ongelmia myös lukemisessa ja kirjoittamisessa, neljänneksellä on tarkkaavaisuushäiriöitä.

Oppimisvaikeudet ovat keskeinen lapsen kehitystä ja tulevaisuutta uhkaava tekijä. Huono koulumenestys on monien tutkimusten mukaan selvimpiä yksittäisiä riskitekijöitä huonolle sosiaaliselle menestymiselle, mielenterveyden häiriöille ja syrjäytymiselle.

mm. koulukiusaamisesta. Asiaa on tutkittu.







Koulukiusaamisessa sekä kiusatut että kiusaajat ovat vaarassa syrjäytyä. Kiusaajan osalta uhka ilmenee esimerkiksi siinä, että hän syyllistyy myöhemmässä elämässään muita todennäköisemmin rikoksiin. Dan Olweuksen mukaan noin 60 prosentilla 6. – 9. luokalla kiusanneista oli vähintään yksi ja 35 – 40 prosentilla vähintään kolme tuomiota 24-vuotiaina vertailuryhmän tuomittujen määrän ollessa kymmenen prosenttia (Harjunkoski & Harjunkoski 1994, 37). Kiusaajan itsetunto on usein huono, hän ei tiedosta omia heikkouksiaan eikä vahvuuksiaan, hänen sosiaalinen minäkuvansa eli käsitys itsestään ryhmän jäsenenä on heikko. Kiusaaja tulkitsee muita helpommin muiden aikomukset ja odotukset itseä kohtaan vihamielisiksi. Kiusaajan koulumenestys on usein heikko, erityisesti ongelmia on äidinkielen oppimisessa. Kiusaaja on suoritustilanteissa impulsiivinen ja lyhytjännitteinen, käyttäytyy usein aggressiivisesti ja hallitsemattomasti, ärsyyntyy helposti ja hänen empaattisuutensa ja oikeudenmukaisuustajunsa on jonkun verran heikommin kehittynyt kuin muilla.



Eli, tutkimusten mukaan kiusaajalla on usein heikko koulumenestys.

että oma lapsensa ei pääse priimuksen ryhmään elvistelemään kerrankin älykkäillä tuloksilla!

että ei ne Englannissa riehuvatkaan mitään luokan priimuksia ole olleet...



Vai meinaatteko että jos eivät menestykään koulussa, osoittavat nyt hmmm... "sosiaalisia taitoja" ja "empaattisia kykyjä" ryöstäessään pahoinpideltyjä jne.?

Minusta koulumenestys ja hyvä käytös kulkevat hyvin usein käsikädessä, vaikkeivät aina ja välttämättä. Koulun meneminen hyvin tarkoittaa minusta sekä hyviä arvosanoja, että kouluympäristössä pärjäämistä muutenkin (= muiden oppilaiden ja opettajien kanssa toimeen tulemista). Tv. Ope Ja ps. Itse olin lapsena hyvä koulussa, ja en hirveästi ottanut paineita tai lukenut paljoa, koulu oli minulle helppoa. Käytöksestä sain myös aina kiitettävän(9-10) Nykypäivänä voi kyllä sanoa, että melkein aina ne hyväkäytöksiset ovat juuri niitä, joilla menee muutenkin hyvin koulu. Häiriköt melkein aina ovat niitä, jotka saavat kutosia ja vitosia käytöksestä ja kokeista. Toki on poikkeuksia, mutta yleisesti asia on noin.

Vanhin lapsistamme oli luokan priimus yläasteella, tukioppilas ja rippikoulun jälkeen isosena. Käytös on aina ollut kiitettävää, kesätyöpaikasta on myös tullut erittäin positiivista palautetta. Itse olin tyytyväisempi hänen kohdallaan näistä käytösasioista kuin koulumenestyksestä, koska siinä asiassa oli vielä ala-asteella vähän ongelmia.

Keskimmäinen oli yläasteella aineiden arvosanojen puolesta vitosen/kutosen/seiskan luokkaa, mutta käytösnumero oli 9. Erittäin sosiaalinen ja rehti poika, mutta lukivaikeudet vaikeuttivat oppimista aika tavalla. Hänen kohdallaan voin sanoa että olen ylpeä siitä että ne vaikeudet eivät näkyneet häiriköintinä.

Olen siis samaa mieltä näiden kirjoittajien kanssa, mutta myös eri mieltä. Aina ei hyvät arvosanat + hyvä käytös kulje käsi kädessä.

uusperheestä, joka on ollut kassassa kohta 13v. Vanhin lapsista, eli miehen poika on jo lukiossa ja on erittäin fiksu nuorimies. Nuoremmat alakoulussa ja mukavia poikia hekin, ystäviä löytyy ja koulut sujuu. Elämä on mallillaan ja meillä on hauskaa porukalla.

Olen ylpeä lapsestani joka menestyy hyvin koulussa ja jolla on paljon kavereita



ja toisesta joka ei kummoisesti menesty (=keskitason oppilas) mutta on käsistään kätevä ja kaunis kuin kukka.



Ja kolmannesta joka on fiksu ja komea miehenalku



ja siitä jota ei ole komeudella varsinaisesti pilattu mutta on ihanan avoin, sosiaalinen, empaattinen jne



Olen huomannut että se on jännä, miten eri asioista voi olla ylpeä. Vaikka olen ylpeä yhden koulumenestyksestä, en kuitenkaan pidä huonompana sitä joka ei niin hyvin menesty, ja vaikka olen ylpeä, tai no, ylpeä ei ehkä ole oikea termi mutta ihastelen lapseni ulkoista kauneutta niin kuitenkaan toisen lapsen vähäisempi kauneus ei harmita ollenkaan vaan hänessä ihailen aivan muita piirteitä.

eniten varmaan siitä että ollaan yhtenäinen läheinen perhe joka tykkää olla yhdessä. Isommat lapset ovat hyvin suosittuja kavereiden kanssa ja pienimmäinen 2v on myös sosiaalinen. Kolmasluokkalainen tyttö pärjää hyvin koulussa. Ekaluokan just aloittanut poika ei ole kovin innostunut koulusta mutta on urheilullinen. Oikeastaan minusta ei kannta niinkään ylpeillä koulumenestyksellä yms vaan sillä millaisia lapset ovat sosiaalisesti ja miten perheessä sujuu. Meille tosin ei aina kaverit ole tervetulleita just sen takia kun halutaan olla myös oman perheen kesken.