Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö muita lasten urheiluharrastusten
14.08.2011 |
kilpailukeskeisyys? Lapseni pelaa jalkapalloa ja pikkuhiljaa on alkanut nyppiä koko touhu, kun olen huomannut, että jo alle kouluikäisillä meno on aivan kuolemanvakavaa. On tasojoukkuetta, parempia pelaajia peluutetaan selkeästi enemmän kuin muita, heikommat istuvat välillä yksinomaan vaihtopenkillä (vaikka käsittääkseni jopa Palloliiton säännöt sanovat, että kaikkien pitäisi saada pelata), peleissä tärkeintä on voitto ja parhaina pelaajina palkitaan aina samat naamat, siis ne jotka tekevät maaleja. Mihin on kadonnut liikunnan riemun merkitys ja se, että kehuttaisiin yrittämisestä ja oman itsensä ylittämisestä eikä vaan niistä maaleista? Oma lapseni käy treeneissä säännöllisesti ja yrittää parhaansa, muttei ole erityisen lahjakas, joten istuu peleissä lähinnä vaihtopenkillä. Mitenköhän hänen on tarkoitus sitten oppia pelaamaan?!? Sitäpaitsi alakouluikäiset ja sitä nuoremmat ovat hyvinkin eri tasoilla fyysisessä kehityksessään, osa ekaluokkalaisista on hädin tuskin 120 cm ja 20 kg ja toiset parikymmentä senttiä pidempiä ja toistakymmentä kiloa painavampia.
Kommentit (53)
olivat häviöllä turnauspelissä 7-0 ja vaihtoon kutsuttiin pojat yhtä lukuun ottamatta. Joukkueen paras pelaaja kovaan ääneen määrättiin jäämään kentälle kun on niin hyvä ja se todella huudsettiin ihan muiden kuullen ääneen. Mies sitä ihmetteli että mitä hemmetin väliä enää kuka pelaa kentällä kun peli on 7-0 ja pojilla ikää 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tulipahan nyt viimeistään kaikille pojille selväksi kuka on se hyvä ja paras pelaaja joukkueessa jota peluutetaan kun halutaan voittaa.
maalinteko on tärkein kriteeri palkitsemisessa. Ei esim. hyvä joukkuepelaaminen ja syöttäminen. Niinpä pelit ovat yhtä sooloilua.
Siis vaihtonumerot on eli pelaajia on pakko peluuttaa tasaisesti. Vaihto noin 1 min välein tietyn säännön mukaan. Mun mielestä tuo on hyvä sääntö. Joissain joukkueissa touhu on hyvin vakavaa, mutta meillä vaikka treenaavat paljon, ei touhu ole silti kuolemanvakavaa ja kaikkia kehutaan ja tsempataa. Peleissä ei valita parasta pelaajaa, vaan tsempparipelaaja, joka ei ollenkaan välttämättä ole paras.
Meillä lisäksi naamioidaan nämä tasojoukkueet "enemmän" ja "vähemmän" treenaavien joukkueeksi, mutta silti joka ikisissä treeneissä käyvä poikani on aina siinä vähemmän hyvien pelaajien joukkueessa. Hitto, sanoisivat sitten edes suoraan (ei lapsille, mutta vanhemmille) että kyse on tasojoukkueista. Vaan ei, aina ennen pelejä kerrotaan kuinka ne, jotka treenaavat enemmän, saavat pelatakin enemmän. Kumma kyllä ne paljon maaleja tekevät ovat aina siinä "enemmän treeneissä käyneiden" joukkueessa vaikka heitä ei olisi harjoituksissa näkynytkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siis tutkittua on että suurin osa ammattijalkapalloilijoista ovat syntyneet alkuvuodesta. Lapsena muutaman kuukauden ikäero tekee valtavan vaikutuksen.
Monet valmentajat vielä pönkittävät omaa egoaan ja kuvittelevat valmentavansa yhdestä lapsesta tähteä. Yleensä nuo lapset palavat loppuun jo ala-asteella.
Reilua peliä ei ole. Ei. Vaikka palloliitto sanelisi mitä, valmentajat ovat hyvin puolueellisia.
Joukkueen suurinta (20 cm muita pidempää) ei koskaan laiteta vaihtopenkille, koska jyrää vastustajat jo massallaan. Uusimmat pelaajat laitetaan kentälle samaan aikaan, eli eivät koskaan pääse pelaamaan konkareiden kanssa.
Ja juuri tuo ikä tekee paljon, vuoden ikäero ikäluokan sisällä on paljon.
Harmittaa lasten puolesta kun valmentajat eivät valmenna joukkuetta vaan yksittäisiä jättiläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitti keväällä jalkkiksen. Seura on melko pieni mutta joukkue saadaan kisoihin ja porukka jaettua puoliksi yleensä matseihin ja vuorottelevat huilivuoroa.
Lapsi ollut loppukesästä peleissä ja päässyt jokaseen osallistumaan. Aina on myös valmentajat kehunut, kaikkia. Edistymisestä annetaan palautetta.
Tämä meidän poika ei ole koskaan ollut kova jalkapalloilija mutta tykkää pelailla. Meillä 2- vuotias poika on selvästi kiinnostuneempi jo nyt jalkkiksesta kuin isoveljensä, on isompaansa huomattavasti hoikempi ja pidempi kuin iso 2- vuotiaana. Isompi nyt 7- vuotiaana on aika jäntevä ja isokokoinen jota taas toisaalta voi käyttää hyväkseen iholla?
Jos teillä on mahdollisuuksia niin kannattaa tutkia kaupungin muita joukkueita tai mahdollisesti naapuri kunnasta? Me asutaan näppärästi kuntarajalla ja naapurikunnassa futisjoukkue on yhtä kaukana kuin oma lähin.
Meille tärkeää on se että jalkkis on kivaa, hyvää liikuntaa ja kaikki pääsee oppimaan. En veisi lasta tuollaiseen joukkueeseen jos on mahdollisuus valita erilailla.
Palkatkaa ammattivalmentajia seuroihin. Sellaisia joilla on kilpailulliset ja kasvatukselliset tavoitteet. Kaikki amatööri "valmentajat " kannattaa unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja paitsi valmentajat, myös osa vanhemmista näyttää olevan ihan tosissaan kentän laidalla valmentamassa Suomen tulevaa jalkapallotoivoa karjuen 6-vuotiaalleen kurkku suorana joka kerta, jos peli ei suju, kuten pitäisi. Hirveä katsoa sivusta pienten poikien ilmeitä isien, jopa äitien reaktiot nähdessään - voi vaan miettiä, mitä kotona tapahtuu kun se 6-vuotias tuleva Ronaldo missasi rangaistuspotkunsa.. Luulin että jalkapallo olisi lapselle hyvä harrastus, mutta lajiin näyttää liittyvän niin paljon lieveilmiöitä että täytynee etsiä joku vähän fiksumpi laji tilalle.
ap
Meidän joukkueessa on kaiken kokosia lapsia ja kyllä taitavat palloilijat ja kovan potkun osaavat (meillä on 2 kovaa tykkiä, jotka potkasee maaliin puolesta kentästä) pääsee kentälle siinä missä muutkin koska jaetaan puoliksi joukkue ja toinen puoli huilaa.
Meidän poika on isompi kokonen, lihaksikas niin hänelläkin on oma osansa joukkueessa! Mutta palloa hänkin pelaa ja menee rohkeasti palloon. Ei hän ole vaan kaappina kentällä! :(
9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sisällä peluutetaan osaa ja istutetaan toisia. Juuri oli viikonloppuna peli ja poikani, joka ei ole missannut varmaan yksiäkään treenejä, pelasi ehkä yhteensä 3 minuuttia.. Kuten olen edellä todennut, tiedän, ettei hän ole hyvä enkä hänestä jalkapallotähteä toivokaan, mutta en myöskään ymmärrä, miten hän ikinä oppii tuolla menolla pelaamaan. Ja asiaa on nostettu esille valmentajan kanssa, ihan asiallisessa hengessä - lopputulos se, että valmentaja karjui vanhemmille kurkku suorana ja lupasi lopettaa koko valmentamisen jos hänen metodeihinsa puututaan. Että näin mukava seura. :(
ap
Alue: Aihe vapaa
Jääkiekossa ainakin voi loppuvuodesta syntynyt pelata "yli-ikäisenä" seuraavan vuoden joukkueessa. Tällöin loppuvuodestakin syntynyt voi saada ikäedun:)
Meillä pojan lajeissa on näkynyt kakkosjoukkueen kohdalla lähinnä se että vanhemmista ei löydy valmentajia ja huoltajia. Panostus tähän kakkosjoukkueeseen on siten vähempää. Joskus saattaa jopa pelejä olla vähemmän. Eli sinänsä ymmärrän että tällöin kakkosjoukkue tuntuu huonommalta valinnalta. Mutta totta taitaa olla että enemmän vanhempia korpeaa tuo kakkosjoukkueeseen joutuminen kuin lapsia.
Jos meillä poika ei saisi peliaikaa ykkösjoukkueessa, niin laittaisin kuitenkin mielummin kakkosjoukkueeseen kuin ykkösjoukkueen penkille istumaan. Poika harrastaa lajeja pelaamisen ilosta, joten sitä iloa hän on peleissä hakemassa. Tuon peli-ilon vuoksi sitten vanhemman on tarpeen niellä omat odotusarvonsa ja antaa lapsen nauttia. Ja juu joskus kun oikein on ärsyttänyt valmentajien peluuttaminen niin on saanut puolison kanssa purkaa että jos homma ei vaihdu, niin poika vaihtaa heikompaan joukkueeseen, jotta saa peliaikaa. Mutta ei ole tarvinnut vielä, koska valmentajat ovat aika nopeasti nostaneet pojan taas pelaamaan ihan riittävästi (esim. joskus valmentaja tiputtanut pojan ykkösketjusta kolmoseen, mutta nostanut taas saman pelin aikana takaisin ykköseen tai sitten pakit saavat peliaikaa pareittain ja oma suoritus ei ole ainoa vaikuttava tekijä). Kai ne välillä katsovat kenestä on mihinkin rooliin ja heillä on ne omat suosikkinsa, mutta tulokset sitten näyttävät ja homma saattaa pyörähtää nopeastikin ympäri. Ei noita valmentajia siis aina ymmärrä...