Miksi niin moni nainen pilaa elämänsä parhaat vuodet 20-30 tekemällä lapsia?

ennen vauvan syntymää :D Pilaan nyt kyllä sitten varmaan seesteisen loppu elämän...

pilalle lasten myötä?



Omat kokemukseni ovat vallan toista.

luotettava hoitaja. Eikö vakituisen työn saanutta kiinnosta matkustelu, shoppailu, hauskanpito? Miksi pitää sitoutua lapsiin ja asuntovelkaan kun koko maailma on mahdollisuuksia täynnä? Lapsia ehtii saamaan viisi vuottakin myöhemmin ja lapsettomuushoitoihinkin on aikaa vaikka ensin vähän eläisikin.

niin sitten on vielä vireässä iässä kun lapset ovat jo omillaan.



Itse en ole onnistunut sopivaa lastentekokumppania nuorempana löytämään (naisia on siis ollut mutta suhteet eivät ole toimineet) ja näin vanhana en enää lastentekohommiin ryhdy.



M36

Töitä vieraalle ihmiselle ja maksaa veroja yhteiskunnalle. Vai bilettää ja lorvia kaupungilla. Vai jotain muuta. Kahdeksan vuotta olen ollut lasten kanssa kotona, on tässä muutakin kerenny kun istua hiekkalaatikolla. Tunnen eläväni elämäni parasta aikaa.

Niinku sä ootkin jo toooosi vanha.. :D hahaha... :D

luotettava hoitaja. Eikö vakituisen työn saanutta kiinnosta matkustelu, shoppailu, hauskanpito? Miksi pitää sitoutua lapsiin ja asuntovelkaan kun koko maailma on mahdollisuuksia täynnä? Lapsia ehtii saamaan viisi vuottakin myöhemmin ja lapsettomuushoitoihinkin on aikaa vaikka ensin vähän eläisikin.

Lapsia kaksin kappalein mutta silti matkustellaan, shoppaillaan ja pidetään hauskaa, myös ilman lapsia. Niin ja asuntovelkaakaan ei ole kun asutaan kätevästi vuokralla =)

Ja olen tyytyväinen! Nyt, kun olen vajaa nelikymppinen, lapsetkin on jo mukavassa iässä.



Eli, kun olin parikymppinen menohaluja oli ja ihan riittävästi bailasin. Sain siitä tarpeeksi, avioiduin, sain lapset suht nuorena ja jaksoin hyvin yövalvomiset ja muut.



Onneks tuli parikymppisenä mentyä tarpeeksi. Lapsia saatuani ei lasten ole tarvinnut olla hoidossa sen vuoksi, että äiti menee baariin! Riekkumishaluja ei ole enää ollenkaan, vaan keskityn lapsiin.



Ja kun lapset aikanaan muuttavat omilleen, en itsekkään vielä ole toinen jalka haudassa.



Eipä parempaan aikaan voisi lapsia saada!



Sylettää muuten 30+, jotka jatkaa teinielämää edelleen. Keskittyvät omaan napaansa todella antaumuksella, eivätkä tiedä elämästä mitään :D

Mä ymmärrän molemmat puolet, mutta en sitä miksi ei voisi saada molempia... Enkä siis tarkoita mitään joka viikkoista biletystä, mutta omaa aikaa yleensäkin.Onhan lapsilla aina 2 vanhempaa..?

Niinku sä ootkin jo toooosi vanha.. :D hahaha... :D

ikävuodet 25-35, kun lapseton vakityössä oleva voi nähdä maailmaa, nauttia elämästä ja kiireettömyydestä ilman että on pakko huomioida muita.

Nämä elämänsä parhaat vuodet hiekkiksellä viettäneet viettävät vanhuusvuotensa vanhainkodin vierastunneilla syöttelemässä joko omia tai appivanhempia elleivät jopa ota näitä ristikseen kotiinsa.

Mikäs siinä jos haluaa elää vain toisia varten ei itseään.

En tiedä onko 20-30v mitenkään parhaimmat vuodet, ja nyt kun olen 31v ja raskaana ekaa kertaa niin mietin että ne vuodet olis voinut paremminkin viettää kuin heräämällä milloin kenenkin sängystä ja ostettua kassitolkulla muotivaatekamaa joka on jäänyt käyttämättä, sekä nähtyä tuhannet baarit.



Matkustelu on ainoa asia menneessä 10 vuodessa jota en vaihtaisi pois.

vapaaehtoisesti haluaa.

20 vuotiaana lapseni saadassani kuin ehkä yhden käden sormilla laskettavissa olevat kerrat. meillä on tehty lapsi mukana kaikki mitä ilmankin häntä olisi tehty, kerran-kaksi vuodessa olemme ottaneet irtioton arjesta ja lähteneet kaksin miehen kanssa viikonlopun kestäville reissuille, haluan todellakin vanheta rauhassa ilman lasten hälinää!! voi luoja jos pitäisi 3 tai 4 kymppisenä alkaa lastentekoon, huhhuh. ennemmin nautimme nyt tästä vaiheesta ja 35-40 vuotiaina keskitymme mieheni kanssa siihen mikä silloin kiinnostaa!

Pidin hauskaa kun olin 15-20v, tosin en juonut alkoholia, mutta biletin vähintään 2krt/vko. Nyt neljän lapsen äitinä olen vähentänyt sen bilettämisen 1-2krt/kk. ;)



Olen matkustellut 4-vuotiaasta asti ympäri maailmaa, yksin, vanhempien ja yståävien kanssa. Nyt lasten kanssa käydään kaukomailla kerran vuodessa. Meillä on koti myös toisessa maassa.



Olen opiskellut kaksi ammattia lasten saannin ohessa, aikeissa on lisää opiskelua ehkä vuoden päästä.



Shoppailen hieman liikaakiin, eipä ole lapset sitä intoilua vähentäneet, päin vastoin, ikävä kyllä. :P



Asun kätevästi myös vuokralla, koska en halua sitoa itteäni mihinkään lainoihin.



Mitähän olen menettänyt elämässäni?? ;)

stressaantuneimpia elämässään ovat kyllä juuri tuon ikäiset lapsettomat vakityöläiset meidän työpaikalla, iiiso organisaatio. t. nuori kolmen äitee

luotettava hoitaja. Eikö vakituisen työn saanutta kiinnosta matkustelu, shoppailu, hauskanpito? Miksi pitää sitoutua lapsiin ja asuntovelkaan kun koko maailma on mahdollisuuksia täynnä? Lapsia ehtii saamaan viisi vuottakin myöhemmin ja lapsettomuushoitoihinkin on aikaa vaikka ensin vähän eläisikin.

Lapset kasvavat ja asuntovelka on joskus maksettu. Miksi kaikkien täytyisi elää samalla tavoin elämäänsä? Minusta on todella surullista sinun lapsiasi ajatellen, jos koet heidän pilaavan elämäsi sitten joskus jos päätät hankkia. Tai jo olet hankkinut -minkäs minä sille voin, että lapsesi pilasivat sinun elämäsi...

Minulle lapset ovat parasta, mitä elämältä olen saanut ja matkustelu heidän kanssaan on mukavampaa ja elämä mielekkäämpää, mutta meitä on niin monenlaisia.

t.äiti 32v.

ikävuodet 25-35, kun lapseton vakityössä oleva voi nähdä maailmaa, nauttia elämästä ja kiireettömyydestä ilman että on pakko huomioida muita.

Nämä elämänsä parhaat vuodet hiekkiksellä viettäneet viettävät vanhuusvuotensa vanhainkodin vierastunneilla syöttelemässä joko omia tai appivanhempia elleivät jopa ota näitä ristikseen kotiinsa.

Mikäs siinä jos haluaa elää vain toisia varten ei itseään.

Kun olin 13v-17v niin elämä oli ihan sekaisin.

Tulin raskaaksi 17v ja siitä alkoi uusi elämä.

30v sain viidennen lapseni.

Olen maailman paras äiti lapsilleni ja onnellinen.

4 lapsista on jo täysi-ikäisiä ja nuorinkin jo 14v.

Takana on parhaita vuosia ja edessäpäin myös, vaikkakin erilaisia :)

Kauhea vauvakuume ja ajatus että haluaisin monta lasta isoilla ikäeroilla kun useamman pienen kanssa on niin rankkaa. Nyt olen ihan varma etten ikinä halua enää toista tuollaista riesaa, en millään ikäerolla ja antaisin melkein mitä vain jos voisin palata ajassa 5 vuotta taaksepäin ja tehdä niin monta asiaa ennen kuin pilaan elämäni. Mutta ei sitä tiedä ennen kuin sen itse kokee (minulla puhkesi lapsen myötä sekä paha fyysinen että psyykkinen sairaus, niitä en olisi mitenkään voinut ennakoida, sen lisäksi että mun elämä tosiaan meni pilalle ja lapsi on ihan kamala)