Miten niin moni n.30v elää "kuin teini"?

ja valitetaan maanantaina väsymystä- vaikka ei ole omia lapsia edes hoidettu

ja

isovanhemmat auttavat omakotitalojen rahoituksessa ja rakentemisessa---uskomatonta



t. sivusta seurannut

mutta uskomattoman moni kuuluu

ja mummit hoitaa lapsia

selittyy jatkuvalla viinanhimolla, eli ilmeisesti näillä ihmisillä on pienoinen alkoholiriippuvuus, jota joku muu voisi ongelmaksikin kutsua. Kuka sitä nyt viitsisi kotona maata kittaamassa, kun saa ainakin hyvän syyn taas juoda lähtiessään johonkin kissanristiäisiin.



Mutta ihmiset on tosiaan erilaisia, ei minuakaan tuollainen jatkuva biletys napannut kovin kauaa nuoruusiässä. Minusta elämä on paljon parempaa muiden asioiden parissa.

Meinaatteko - vai ovatko omat kirjoituksenne esimerkki siitä - että ihmisen kehitys on jotenkin HIDASTUNUT, jolloin nuoruusiän biletyskausi on VENYNYT nykyihmisillä pidemmäksi kuin ennen vanhaan? :DD



Ei ihmisen lisääntymisikä ainakaan ole tietääkseni pidentynyt tai siirtynyt vanhemmaksi. Päin vastoin lapsetkin kehittyvät nuorempina sukukypsiksi. Käykö aivoille sitten päin vastoin? Ottavat takaisin menetettyä lapsuusaikaa keski-iän kolkutellessa ovelle?



Kyllä se vaan niin on, että kun ihmisillä ei ole akuuttia tarvetta käyttäytyä aikuismaisesti, ei tarvitse kantaa vastuuta jne niin osa ei oma-aloitteisesti halua ryhtyä aikuiseksi. On niin kivaa olla epäkypsä kakara kun äiti ja isikin vielä huolehtii jos yhtään meinaa oma elämänhallinta horjua.



Tai tosiaan ehkä nuo kommentit tarkoittikin sitä, että voi olla vielä lapsi niin kauan kuin omat vanhemmat eivät ole seniilejä. Nykyään kun elävät vanhemmiksi kuin ennen...

pakkomielle arvostella muiden elämäntyylejä. Kukin eläköön kuten tahtoo, eikö?



Ei moni kaipaa lapsiperheen elämää. Ja jos bilettäjät näyttävät väsyneiltä, niin entä sitten pikkulapsiperheen vanhemmat??

Mä en voi käsittää tota teidän asennetta. Normaalibiografia on vähän muuttunut, ainahan se on ajasta riippuvainen. Enää ei ole järkyttävää painetta mennä naimisiin ja hankkia niitä lapsia vaan voi myös jäädä "vanhapiiaksi" ilman syylistämistä yhteiskunnan puolelta. Eikö se ole vain hyvä, että tiukat sosiaaliset säännökset löyhtyy? Itse olen parisuhteessa elävä 29 vuotias nainen. Tällä hetkellä teen väikkäriä ja työskentelen yliopistolla. Ja joo tykkään bilettää edelleen. Live musiikki ja ystävien tapaaminen, mihin ne intressit nyt muutamassa vuodessa muuttuisi? Enkä nää siinä biletyksessä mitään pahaa kun kerran olen itse tietoisesti päättänyt valita tämän elämäntyylin. Tai siis kertokaa mulle ketä se vahingoittaa?

Minua puistattaa enemmän tämä ihmisten pakkomielle arvostella muiden elämäntyylejä. Kukin eläköön kuten tahtoo, eikö?

Ei moni kaipaa lapsiperheen elämää. Ja jos bilettäjät näyttävät väsyneiltä, niin entä sitten pikkulapsiperheen vanhemmat??

minä näytän meikkaamattomana siltä Paavo Pesusienen työkaverilta Jalmarilta.

t. Vauvan ja kouluikäisen äiti *puuttuu keskusteluun*

ite oon 30v ja kaks lasta. valitsin perhe-elämän ja kotiäitiyden. Mutta miksi ihmeessä mua liikuttaisi jos joku teki toisenlaisen valinnan ja päätti jatkaa juomista, baareilua tai sinkkuilua? Edelleen mulla hyviä ystäviä, jotka teidän mittapuun mukaan "elää kuin teinit". ja onhan ne onnellisia elämässään. matkustelee karibialla ja omistaa purjeveneitä yms luksusta kun rahat menee kaikki omaan huviin, eikä esim lapsiin. en ite vaihtais elämääni pois, niin onnellista se on perheen kanssa mutta ymmärrän kyllä paremmin kuin hyvin miksi kaikki ei sitä halua.

että fb:ssä niitä krapuloita ja juomisia saatetaan liioitella, jotta elämä näyttäisi ulospäin jännittävämmältä kuin mitä se tylsä totuus on

perheellisetkin kolmekymppiset tykkää välillä laittaa teini-vaihteen päälle. Ottaa rennosti ja bilettää. Upeita nuoria naisia ovat kaikki.

Ei se perhe-elämä aina tarkoita, että tarvii kaikin tavoin vakavoitua ja pidättäytyä hauskanpidosta ystävien kesken.



Ja siis todellakin, ajat muuttuu. Aiemmin 50v oli jo vanha, mutta ei enää. Miksi sitten 30v pitäisi olla?????

ei ole enää luterilaista työmoraalia eikä muutenkaan pajon muutakaan moraalia.

Aikuiset ovat isoja lapsia, joiden elämän tarkoitus on pitää hauskaa.

Ennen vanhaan luki monissa kodeissa huoneentauluna ohje "rukoile ja työtä tee". Nykyään ihmiset ovat itsekkäitä. He ovat hylänneet Jumalan ja palvovat omaa itseään ja hedonistisia mielihalujaan.

toisten tarpeita täyttäen?

Ihan samaa monesti itsekseni ihmetellyt.

Tuntuu, että teini-ikä kestää ikuisesti. Nykyään lapset lopettavat leikit paljon nuorempina kuin aiemmin ja pyrkivät olemaan "aikuisempia" kuin ovatkaan. Itseni (31V.) ikäiset elävät myös tätä teinivaihtetta. Vapaa-aika notkutaan baareissa. Eniten ihmetyttää muutamat tuttavani, jotka aina tavatessamme päivittelevät, että miten kukaan voi olla niin pitkään yhdessä kuin minä ja mieheni ( 12 vuotta). Sitten pohtivat mistä löytäisivät sitoutumiskykyisen miehen. Itse sivusta heidän touhujaan seuranneena en voi muuta kuin todeta, että ei taida vika olla läheskään aina siinä miehessä. Nykyään kuvitellaan, että parisuhteen pitää olla kaikin puolin täydellinen. Heti kun tulee pientä kinaa, jostain hammastahnatuubista tai muusta yhtä olennaisesti, niin ei muuta kuin mies vaihtoon, kun ei siitä ollut mihinkään.

Eiköhän jokaiseen pitkään suhteeseen mahdu monennäköisiä aikoja. Jos oikeasti haluaa olla toisen kanssa niin sen eteen on välillä tehtävä töitä.

muita vastauksia, mutta eiköhän kyse ole siitä, että elämän vakiintuminen vie muista syistä nykyään paljon pidempään kuin ennen.



Nykyään moni opiskelee korkeakoulututkinnon töiden ohessa, jonka jälkeen on joko pätkätöissä tai muuten epävarmoissa työsuhteissa. Omat vanhempani olivat vakitöissä jo alle 25 vuotiaina. On ihan eri asia asettua aloilleen, kun on työt ja tulot jokseenkin vakituiset. Itse olin tuollaisessa tilanteessa ja ei siinä oikein voinut aloilleen asettua, kun pomppasin milloin missäkin päin Suomea töissä, opiskelin samanaikaisesti ja yritin jotenkin vakiinnuttaa elämääni työmarkkinoilla, jotta saatoin edes jäädä yhteen kaupunkiin.



Ryyppäämistä ja bilettämistä en harrastanut, mutta en harrastanut tosin teininäkään.

Eli kun teinien annetaan rellestää, juoda ja huvitella niin miten muka "aikuistuisivat" myöhemminkään? Kyllä asia olisi ihan eri jos lapset pienestä asti laitettaisiin tekemään päivät pitkät kotitöitä ja hoitamaan pienempiä sisaruksia, ja heti kun kynnelle kykenee niin myös palkkatöihin!



Mutta sehän ei käy, ei mitenkään käy. Tämän asenteen hedelmät näkyvät jo ja pahemmaksi vaan menee, kun uudet bilettäjäsukupolvet kasvattavat lapsensa...

- Ruuanlaitto, tiski- ja siivousvuorot.

- 2 ja 4v pikkusisarusten hoito. Esim koko kesän hoitivat kotona sisaruksiaan kun vanhemmat töissä.

- Alkoholin käyttö ehdottomasti kiellettyä kaikissa tilanteissa.

- Kotiintuloaika ehdottomasti klo 10.

- Aamuisin noustava viimeistään 7.30, aina.



Teinit eivät edes kapinoi, koska heidät on kasvatettu hyvin.

Miksi pitäisi elää kuin maatunut fossiili, jos ei kerran ole lapsia?

Onko teinimäinen ryyppääminen ja joka viikonloppuinen sängynpohjalla krapulassa makaaminen ainoa tapa elää ei-fossiilin elämää? Kai sitä voi hauskaa pitää muutenkin kuin kännäämällä joka viikonloppu? Matkustella esimerkiksi.

kolmekymppisenä kävin juhlimassa, matkustelin, kahvittelin ystävien kanssa, kävin leffoissa jne. Kun ei ollut lapsia vielä. Olen varmaan myöhään kypsynyt, mutta nyt on kaksi lasta ja eletään ns. tylsää elämää... Pitää odotella, että lapset tuosta kasvavat ja niiden kanssa voi vaikka edes matkustella, tai tehdä jotain muutakin kuin puistoilla ja kökkiä hiekkalaatikon reunalla. Elämän kohokohta on marjapiirakan paistaminen kerran viikossa, joten kyllähän sitä kaipaa jotain muutakin.



Onneksi silloin ei ollut fb:tä, kun olin 3-kymppinen ;D

Olemme avomieheni kanssa valinneet lapsettoman elämän kaupungin keskustassa harrastusten, huvitusten ja työpaikkojen läheltä. Molemmat olemme vastuullisissa asiantuntijatöissä, maksamme veromme ja lainanlyhennykset. Loput rahat käytämme vapaa-aikaamme, joka koostuu erilaisista liikuntalajeista (varastosta löytyy välineet niin laskettuun, kiipeilyyn, maatopyöräilyyn, sukeltamiseen, rullaluisteluun...), ravintolaillallisista, keikoista, festareista jne. Lomat reissaamme ystävien kanssa suurkaupungeissa ympäri pallon, kesäviikonloput menee lähimatkailussa. Käymme kotona lähinnä nukkumassa ja pesemässä pyykit. Alkoholiakin kuluu, mutta ei kännäten. Pienpanimo- oluet ja hyvät viinit ovat heikkoutemme ja niitä tulee nautittua illallisella. Olemme molemmat hyväkuntoisia ja sekä fyysisesti että henkisesti paljon vireämpiä kuin perheelliset ikätoverimme. Juoksemme yhdessa maratoneja ja käymme kisaamassa myös ns. extreme- lajeissa.



Miten meidän tulisi elää, jotta saisimme ap:n kaltaisten perheenäitien hyväksynnän?