Seksisuhde serkkuun... mitä ajatelette?

vakavien tautien kanssa on tietenkin se onneton naispuolinen serkku, jolla vaikeasti sairas lapsi/lapsia. Serkkupoikahan voi häipyä ihan huoleti niin kuin aina.



Todellinen maksaja toki yhteiskunta, joka pulittaa järjettömästä kiimasta johtuvat järjettömät hoitomaksut.

Minusta tuo ei ole mitenkään iljettävää ja outoa. Te jotka olette niin kovin huolissanne perinnöllisistä sairauksista jne. oletteko itse tehneet geenitestejä puolisonne kanssa ennen lasten hankkimista? Saatatte kantaa erilaisia geenivirheitä ja siirtää niitä jälkeläisillenne. Jos serkukset saavat keskenään lapsia, ei se riski saada "epäkelpoja" lapsia ole todellakaan suuri. Mutta jos heidän lapsensa saisi jälkeläisiä taas melko lähisukulaisen kanssa jne. riskit kasvaisivat huomattavasti.



Itse en edes tunne kunnolla kaikkia serkkujani, joten periaatteessa ei olisi mahdoton ajatus avioitua serkun kanssa, joskaan se nyt ei olisi silti ykköstoive...

Jos sisarukset tekevät lapsen, lapsi sairastuu isovanhemmalla olleeseen resessiiviseen perinnölliseen sairauteen todennököisyydellä 1/16.



Jos serkut tekevät lapsen, lapsi sairastuu isoisovanhemmalla olleeseen resessiiviseen perinnölliseen sairauteen todennököisyydellä 1/64.



Toisin sanoen sisarusten lapsille aiheutuu vanhempien sukulaisuudesta sairauksia neljä kertaa enemmän kuin serkujen lapsille.



1/64 on alle 2% ja voi tuntua pieneltä luvulta, mutta jokaisella on kymmeniä resessiivisiä geenivirheitä perinnössään ja tuo 1/64 arvotaan erikseen joka geenille. Siksi serkusten lapset sairastuvat aika usein johonkin perinnölliseen sairauteen. Turhaa minusta.

Sisarusten välinen epäseksuaalinen suhde syntyy, kun lapset kasvavat läheisesti yhdessä. Sama epäseksuaalinen suhde kehittyy esimerkiksi saman perheen adoptiolapsien välillä, vaikka he eivät olisi sukua. Tämä on ihmisille luontainen tapa välttää sukurutsa. Pienissä yhteisöissä lähellä kasvaneet serkut ovat kuin sisaruksia eli seksuaalinen suhde heidän kanssaan tuntuu ällöttävältä ajatukselta.



Nykyään suvut eivät enää asu kiinteissä kyläyhteisöissä. Kauempana asuvien serkkujen kanssa ei olla lapsena niin paljon yhteydessä, että luontaista vastenmielisyyttä syntyisi. Toisaalta serkut pääsevät helposti toistensa lähelle, kun sattuvat tapaamaan. Esimerkiksi suvun tilaisuuksissa saman sukupolven serkkujen odotetaan viettävän aikaa yhdessä. Ei siis ihme että tunteitä nuorten serkkujen välille syntyy. Varkinkin sellaisissa yhteisöissä, joissa vapaa kanssakäyminen nuorten miesten ja naisten välillä ei ole sallittua, serkut ovat nuorelle usein ainoa mahdollinen ihastuksen kohde.



Ainoa, mikä tällaisissa tilanteissa estää erillään kasvaneita serkkuja rakastumasta ja ryhtymästä suhteeseen, on suvun ja muun yhteisön tuomio. Perinnöllisten sairauksien takia se on tarpeen. Niinpä erillään kasvaneiden serkkujen tunteet tosiaan kohtaan ovat luonnollisia. Samoin suvun tuomio, jos niitä tunteita aletaan toteuttaa, on luonnollinen ja tarpeellinen.

Jotka ovat serkkuja ja heillä myös lapsi. Suku ei tykkää,mutta koittavat sopeutua. Itse en pystyisi serkun kanssa olemaan,koska on sukua..jokaisen oma valinta enkä sinänsä tuomitse, mutta onhan se outoa ettei muita ole löytänyt.

kun 8-vuotias serkkuni puhui, että menee mun kanssa naimisiin isona.



iso ei ei serkuille ja pikkuserkuille

niin silti se on mielestäni väärin! ajatelkaa esim sukukokouksia yms sukujuhlia,,, Siellä on sisarusten lapset yhdessä ja heillä on yhteisiä lapsia,Äidin äiti on isän täti on lapsille mummo, todella outoa!!!!!! suvussani on kyllä näitä serkun paneskelijoita ja kyllä on sairasta ja ällöttävää touhua, lapsiakin ovet yhdessä theneet. Ja sen kyllä huomaa lapsista valitettavasti, kyllä luulisi maailmasta muitakin panokavereita löytyvän kun omat sukulaiset! Romaneilla on todella yleistä tämä serkkujensa pansekelu, mitä serkumpi sen herkumpi,,,hyi yök

En kehtais ite..

Minullakin oli sellainen kaveriseksisuhde serkun kanssa. Ei siis touhuakaan pariutua tai perhettä perustaa, ihan vaan hauskanpitoa luottamuksella. Ja vaikka pääosin täällä on henki sitä vastaan niin on kuitenkin olleet ne kosteimmat, eroottisimmat ja muistorikkaimmat kokemukset. Pikkuisen tuhmaa ja pikkuisen kiellettyä.

Ihan OK. Tiedän jopa sisko-veliparin.



Joskus kun tuosta jutusta puhuttu niin sanoivat että odottavat vain sitä, että heidät hyväksytään niinkuin tänä päivänä hyväksytään jo kaikki homostelijat ja sellaisetkin.

Siellä ihan arkipäivää, joten jos olette muslimeja eli esim pakolaisia niin siitä vaan. Englannissa esim yli puolet pakistanialaisista seukkaa sukulaisen kanssa.

äitini ja isäni olivat 1. serkkuja...



Isäni äiti ja isäni isä eli mummoni ja ukkini olivat myös 1. serkkuja !!!!!!!!!!!



Joo, aikoinaan oli tosi pienet piirit.



Valitettavsti en voi itse tälle mitään :( paitsi että oma mieheni on onneksi tosi kaukaa ;)

Tiedän perheen, jossa 70-80v sitten serkukset pariutuneet. Heidän lapsista kaksi on lähtenyt kotoa, loput asuvat edelleen keskenään syrjäisessä paikassa kotitilallaan, kolmella viidestä kotiin jääneestä selvästi mielisairaus ja kaksi muutakin "outoja".

Näistä toisen, joka kotoa lähtenyt ja mennyt naimisiin, toinen lapsista on jo kolmekymppinen, asuu edelleen kotona vanhemmillaan ja vaikuttaa mt-ongelmaiselta ja muutenkin outo ja eristäytynyt. Ja nämä kaksi lasta ovat ainoita kolmannen polven jälkeläisiä.

Joten en suosittelisi pariutumaan serkun kanssa...

että RPG-singoille ja muille vehkeille olisi töitä. Siis mitä ihmeellistä tai sairasta ja kuvottavaa muka olisi suhteessa serku kanssa? En ole koskaan tullut edes ajatelleeksi, että se olisi jotenkin outoa. En ole kaikkia serkkujani koskaan edes tavannut, joten en tiedä, keitä he ovat.

Olemme molemmat aikuisia, lapset on tehty. Suvun silmissä olemme serkkuja jotka sukuloivat ja pitävät yhteyttä, mutta useasti meillä jäädään yökylään, jottei tartte kalliita taksimatkoja maksaa...Kaapista pois tulo tietenkin mietityttää hieman, mitähän suku ajattelee, mutta mitäpä ne voi muuta kuin hyväksyä. Tärkeämpäähän, että me viihdymme yhdessä, eikä todellakaan ole mitään naimisiinmenoa/yhteenmuuttoa edes kummallakaan mielessä.

Rakkaus ei katso sukulaisuussuhdetta kunhan ei ihan lähisukulainen ole :-D



Antakaa palaa vaan - rakkaus on ihana lahja!

Mun kaksi sukulaista (serkukset keskenään) asuu avoliitossa. On ollut suvulle aika kova paikka, mutta on meitä muutamia, joita ei ole haitannut yhtään.



Itsekin ajattelin sitä, että sellainen sisarusten välinen suoja seksisuhteelta syntyi omien serkkujen kanssa, kun kasvettiin yhdessä. Noilta sellainen puuttuu ihan luonnollisesti, koska he eivät ole juuri lapsena tavanneet, vasta nyt aikuisiällä. En nyt tarkemmin selosta, miksi, ettei tule liian tunnistettavaa.

Serkkuni kanssa olen avoliitossa ja kaksi täysin tervettä lasta. Täysin normaaleja Suomen kansalaisia ollaan, sukulaiset hyväksyy, ystäväpiiri ei tuomitse... Työkaveritkin jo tietää. Kevyttä vinoilua tuli, mutta myös uteliaita kysymyksiä. Serkkuni tapasin 25 vuotiaana ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Jätin silloisen aviopuolisoni tämän naisen vuoksi, joka sattui olemaan serkkuni.

Luulen, että tuollaiset siskovelipariutumiset tulevaisuudessa näyttää lisääntyneen kun näitä tulee kaapista ulos. Homostelu hyväksytään ja kohta kaikki muukin.

Pitäähän se välillä serkun kanssa paneskella.