Työttömien opettajien vertaistukiketju
Onko kukaan muu opettaja vailla työpaikkaa? Olen luokanopettaja, ja valmistumiseni jälkeen olin kaksi vuotta sijaisena samalla koululla, sitten jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle neljäksi vuodeksi kahden lapseni kanssa. Viime lukuvuodeksi sain helposti koko lukuvuoden sijaisuuden, mutta nyt en kertakaikkiaan mitään, vaikka 80 km säteeltä olen töitä etsinyt todella aktiivisesti tammikuusta lähtien. Hakemuksia, haastatteluja (yleensä 6-8 haastateltavaa, joilla työkokemusta enemmän kuin minulla), sähköposteja suoraan rehtoreille ja koulutusvirastoon jne. jne. Tuntuu, että missään ei tarvita ammattitaitoani eikä innostustani. Nautin opettamisesta, ja keväällä sain pelkästään positiivista palautetta niin oppilailta, vanhemmilta kuin työtovereiltakin. Ahdistaa, nyt pitää odottaa flunssakauden alkua, että saisi edes muutaman päivän pätkätöitä... Keväällä ilmoitin lasten päiväkotiinpaluupäiväksi koulujenalkupäivän, joten maksan elokuun päivähoitomaksun, vaikka minulla ei olisi yhtään työpäivää elokuussa. Tunnen itseni täysin turhaksi ja surkeaksi. Onko kohtalontovereita?
Kommentit (1500)
Vierailija kirjoitti:
Onko muita ensimmäistä luokanopettajan työpaikkaa hakevia? Eskarista on kokemusta pari vuotta, mutta tuntuu olevan koko lukuvuoden määräaikaisuudet kiven alla, kun ei ole luokanopettajan työkokemusta. Oletteko heti saaneet vuoden määräaikaisuuden, vai onko pitänyt tehdä lyhyempiä sijaisuuksia?
Haetko paikkaa isosta kaupungista?
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut opetusalan pätkätyöläiset olette kokeneet uuden työvoimapalvelumallin? Olen jo kauan sitten kyseenalaistanutv omalta kohdaltani aivan lyhyiden, muutaman päivän tai viikon sijaisuuksiin suostumisen, koska ne eivät reilun 10 vuoden kokemuksen perusteella ole tuoneet mitään pitkäaikaisempaa, eivätkä varsinkaan toimineet polkuna vakinaiseen virkaan. Uuden palvelumallin myötä lyhyiden sijaisuuksien hyöty näyttää olevan täysin nolla. Ellei työsuhde kestä vähintään 15 päivää, sitä ei huomioida työnhakuvelvollisuuden täyttämisessä mitenkään. Yli kaksiviikkoisella työsuhteella sen sijaan saa kuitattua työnhakuvelvollisuuden (väh. 4 haettua paikkaa/kk) ilmeisesti useamman kuukauden ajalta. Näin kuulemma siksi, että tavoitteena on työllistyminen vakituiseen työhön. Työkkärissäkin siis lopulta myönnetään, etteivät pätkät välttämättä johda mihinkään, mutta silti vastakkainasettelu juuri kahden viikon kohdalla tuntuu tarpeettoman suurelta. En myöskään koe, että virkailijan säännöllisin väliajoin tekemä tarkistussoitto nopeuttaa viransaantiani mitenkään, juna taisi jo mennä sen suhteen. Alan vaihtokin on käynyt mielessä, mutta opintojen rahoitusmahdollisuuksia ei käytännössä ole.
Lyhyet sijaisuudet hankaloittaa hurjasti elämää. Työssäoloehto ei kerry alle 18 vkotunnin sijaisuuksista ja työttömyysturva katkeaa selvityksiin. Elä sitten sillä muutaman päivän palkalla (johon ei siis tule mitään lisiä, vaikka olisit vuosia työskennellyt, erikoistunut jne.) toista kuukautta!
Puhumattakaan stressistä: soitto töihin voi tulla klo 6.30 ja kieltäytyä ei voi. Vastassa tuntematon koulu ja ryhmät, ei hajuakaan, mitä pitäisi opettaa. Oppilasaines on mitä on, mutta erityisesti koettelevat sijaisen hermoja.
Virkaan tänä keväänä keskimäärin 130 hakijaa. Määräaikaisiin 70-100. Moneen näistä palkattu jo koulussa työskennellyt ope, joka yleensä vakinaistetaan tai pätkää jatketaan. Turhaa hakemusten rustailua!
Mihin se opettajarekisteri vaikuttaa, jos se joskus saadaan aikaan?
En tajua kun hehkutetaan sitä että Kajaaniin palaa opettajankoulutus. Uskokaa jo, opettajia koulutetaan liikaa! Suurin osa noistakin pyrkii Ouluun töihin, ja töitähän ei ole. Ei edes sijaisuuksia koko syys-kevätkaudeksi.
Ikäluokat pienenevät, opettajista tulee valtava ylitarjonta.
Vierailija kirjoitti:
Ikäluokat pienenevät, opettajista tulee valtava ylitarjonta.
Ei välttämättä. Tässä on sama kuin vaka-puolella, väkeä jää eläkkeelle paljon.
20 vuotta sitten jo uutisoitiin opettajapulasta lähitulevaisuudessa. Mitähän ikää tämä ikääntynyt opettajakunta nyt on.
Onko työnhaussa etua jos on nuori mies? Menen kesällä inttiin, ja ensi vuonna olisi aineenopettajan opinnot kiikarissa.
Vierailija kirjoitti:
Onko työnhaussa etua jos on nuori mies? Menen kesällä inttiin, ja ensi vuonna olisi aineenopettajan opinnot kiikarissa.
On etua. Monessa koulussa puhutaan ihan avoimesti, että tähän otetaan sitten mies. Eli olemalla mies ohitat jonossa kokeneitakin. Nähty monta kertaa.
Kerro äkkiä missä! Mä olen erityisluokanopettaja ja kokemusta lukiosta ja ammattikoulusta myös. Yhteenkään avoimeen paikkaan en ole saanut edes kutsua haastatteluun. Alue Varsinais-Suomi.
Vierailija kirjoitti:
ErityisLUOKANopettajista erityisesti yläluokilla on iso pula, toki työ on todella raskasta ja oppilaat huomattavasti rankempia kuin laaja-alaisilla erkoilla, ettei mikään ihme. Mutta jos mielenterveys kestää, niin sieltä löytyy töitä
En ole vielä edes aloittanut hakua tälle keväälle. Haen jotain jämäpaikkaa ja sellaisen varmaan saankin, mutta en tiedä kauanko tällaista jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä edes aloittanut hakua tälle keväälle. Haen jotain jämäpaikkaa ja sellaisen varmaan saankin, mutta en tiedä kauanko tällaista jaksaa.
Heinä- elokuussa saattaa olla mahis johonkin pätkään, jos näitä yllättäen tulee. Nopeesti, kun on joku saatava töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut opetusalan pätkätyöläiset olette kokeneet uuden työvoimapalvelumallin? Olen jo kauan sitten kyseenalaistanutv omalta kohdaltani aivan lyhyiden, muutaman päivän tai viikon sijaisuuksiin suostumisen, koska ne eivät reilun 10 vuoden kokemuksen perusteella ole tuoneet mitään pitkäaikaisempaa, eivätkä varsinkaan toimineet polkuna vakinaiseen virkaan. Uuden palvelumallin myötä lyhyiden sijaisuuksien hyöty näyttää olevan täysin nolla. Ellei työsuhde kestä vähintään 15 päivää, sitä ei huomioida työnhakuvelvollisuuden täyttämisessä mitenkään. Yli kaksiviikkoisella työsuhteella sen sijaan saa kuitattua työnhakuvelvollisuuden (väh. 4 haettua paikkaa/kk) ilmeisesti useamman kuukauden ajalta. Näin kuulemma siksi, että tavoitteena on työllistyminen vakituiseen työhön. Työkkärissäkin siis lopulta myönnetään, etteivät pätkät välttämättä johda mihinkään, mutta silti vastakkainasettelu juuri kahden viikon kohdalla tuntuu tarpeettoman suurelta. En myöskään koe, että virkailijan säännöllisin väliajoin tekemä tarkistussoitto nopeuttaa viransaantiani mitenkään, juna taisi jo mennä sen suhteen. Alan vaihtokin on käynyt mielessä, mutta opintojen rahoitusmahdollisuuksia ei käytännössä ole.
Lyhyet sijaisuudet hankaloittaa hurjasti elämää. Työssäoloehto ei kerry alle 18 vkotunnin sijaisuuksista ja työttömyysturva katkeaa selvityksiin. Elä sitten sillä muutaman päivän palkalla (johon ei siis tule mitään lisiä, vaikka olisit vuosia työskennellyt, erikoistunut jne.) toista kuukautta!
Puhumattakaan stressistä: soitto töihin voi tulla klo 6.30 ja kieltäytyä ei voi. Vastassa tuntematon koulu ja ryhmät, ei hajuakaan, mitä pitäisi opettaa. Oppilasaines on mitä on, mutta erityisesti koettelevat sijaisen hermoja.
Milloin tuo on muuttunut, että pitäisi olla 18 opetustuntia? Ennen riitti työssäoloehtoon 12 opetustuntia viikossa, joka on x% täydestä opetusvelvollisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut tätä ketjua jo vuosia, ja nyt tulin sanomaan jäähyväiset sekä ketjulle että opettajan töille. Tänä syksynä en enää tee sijaisuuksia. En riennä tuuraamaan kun soitetaan. Enää en taivu tuhannelle mutkalle ja yritä osoittaa olevani vakipaikan arvoinen.
Parhaat vuodet meni vakipaikkaa odottaessa. Työttömänä joka kesä. Tänä kesänä uutena haastattelut kahden viikon välein - ja myös harmaat hiukset, joita oli yhtäkkiä tullut paljon. Tajusin, etten koskaan tule saamaan pankista lainaa omaan asuntoon. Elämäni ei tule menemään eteenpäin.
En yhtään tiedä, mitä teen tulevaisuudessa. Tiedän vain, mitä en enää tee.
On ihan ok, että uran alkuvaiheessa joutuu tekemään sijaisuuksia ja pätkää. Vakivirkoja ei ole joka oksalla. Kannattaa kuitenkin etukäteen päättää määräaika, jonka jälkeen jättää alan ellei ole saanut virkaa - ettei käy kuin minulle. Odotin liian pitkään.
Kaikkea hyvää ja jaksamista teille alalla toimivat!
Kuulostaa valitettavan tutulta. Minulla päättyi onnellisesti, mutta olisi voinut jatkua tuollaisenakin, ei kokemisen arvoisena.
Todella moni luokanopettaja ei tee päivääkään niitä töitä. Musiikki, näytteleminen ym. vie mennessään. Silti isoimmissa kaupungeissa aina valtavasti ylitarjontaa ja hakijoita on paljon. Yksi syy on se, että opiskelijoita ym. tuttuja palkataan sijaisuuksiin pätevienkin ohi. Mihinkään takahikiälle ei voi perheen kanssa muuttaa, kun puolisolla ei olisi töitä ja lapset tuskin suostuu muuttamaan paikkaan, missä ei ole palveluita, mitään virikkeitä, kavereita jne.
Opettajat, saakelin elitistiset koulukiusaajat.
Aktiivimallin myötä ei enää ilmoitella sijaisuuksia missään, joten niitä ei voi ees hakee. Menevät tutuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te muut opetusalan pätkätyöläiset olette kokeneet uuden työvoimapalvelumallin? Olen jo kauan sitten kyseenalaistanutv omalta kohdaltani aivan lyhyiden, muutaman päivän tai viikon sijaisuuksiin suostumisen, koska ne eivät reilun 10 vuoden kokemuksen perusteella ole tuoneet mitään pitkäaikaisempaa, eivätkä varsinkaan toimineet polkuna vakinaiseen virkaan. Uuden palvelumallin myötä lyhyiden sijaisuuksien hyöty näyttää olevan täysin nolla. Ellei työsuhde kestä vähintään 15 päivää, sitä ei huomioida työnhakuvelvollisuuden täyttämisessä mitenkään. Yli kaksiviikkoisella työsuhteella sen sijaan saa kuitattua työnhakuvelvollisuuden (väh. 4 haettua paikkaa/kk) ilmeisesti useamman kuukauden ajalta. Näin kuulemma siksi, että tavoitteena on työllistyminen vakituiseen työhön. Työkkärissäkin siis lopulta myönnetään, etteivät pätkät välttämättä johda mihinkään, mutta silti vastakkainasettelu juuri kahden viikon kohdalla tuntuu tarpeettoman suurelta. En myöskään koe, että virkailijan säännöllisin väliajoin tekemä tarkistussoitto nopeuttaa viransaantiani mitenkään, juna taisi jo mennä sen suhteen. Alan vaihtokin on käynyt mielessä, mutta opintojen rahoitusmahdollisuuksia ei käytännössä ole.
Lyhyet sijaisuudet hankaloittaa hurjasti elämää. Työssäoloehto ei kerry alle 18 vkotunnin sijaisuuksista ja työttömyysturva katkeaa selvityksiin. Elä sitten sillä muutaman päivän palkalla (johon ei siis tule mitään lisiä, vaikka olisit vuosia työskennellyt, erikoistunut jne.) toista kuukautta!
Puhumattakaan stressistä: soitto töihin voi tulla klo 6.30 ja kieltäytyä ei voi. Vastassa tuntematon koulu ja ryhmät, ei hajuakaan, mitä pitäisi opettaa. Oppilasaines on mitä on, mutta erityisesti koettelevat sijaisen hermoja.Milloin tuo on muuttunut, että pitäisi olla 18 opetustuntia? Ennen riitti työssäoloehtoon 12 opetustuntia viikossa, joka on x% täydestä opetusvelvollisuudesta.
Opettajan opetustunnit ei ole yhtä kuin työaika viikossa. 18 tunnin ansaintasääntöä ei voi suoraan sellaisenaa opettajiin soveltaa, opettajilla kun ei ole varsinaista työaikaa.
Onko muita ensimmäistä luokanopettajan työpaikkaa hakevia? Eskarista on kokemusta pari vuotta, mutta tuntuu olevan koko lukuvuoden määräaikaisuudet kiven alla, kun ei ole luokanopettajan työkokemusta. Oletteko heti saaneet vuoden määräaikaisuuden, vai onko pitänyt tehdä lyhyempiä sijaisuuksia?