Lue keskustelun säännöt.
Työttömien opettajien vertaistukiketju
11.08.2011 |
Onko kukaan muu opettaja vailla työpaikkaa? Olen luokanopettaja, ja valmistumiseni jälkeen olin kaksi vuotta sijaisena samalla koululla, sitten jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle neljäksi vuodeksi kahden lapseni kanssa. Viime lukuvuodeksi sain helposti koko lukuvuoden sijaisuuden, mutta nyt en kertakaikkiaan mitään, vaikka 80 km säteeltä olen töitä etsinyt todella aktiivisesti tammikuusta lähtien. Hakemuksia, haastatteluja (yleensä 6-8 haastateltavaa, joilla työkokemusta enemmän kuin minulla), sähköposteja suoraan rehtoreille ja koulutusvirastoon jne. jne. Tuntuu, että missään ei tarvita ammattitaitoani eikä innostustani. Nautin opettamisesta, ja keväällä sain pelkästään positiivista palautetta niin oppilailta, vanhemmilta kuin työtovereiltakin. Ahdistaa, nyt pitää odottaa flunssakauden alkua, että saisi edes muutaman päivän pätkätöitä... Keväällä ilmoitin lasten päiväkotiinpaluupäiväksi koulujenalkupäivän, joten maksan elokuun päivähoitomaksun, vaikka minulla ei olisi yhtään työpäivää elokuussa. Tunnen itseni täysin turhaksi ja surkeaksi. Onko kohtalontovereita?
Kommentit (1507)
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tähän ketjuun useampaan kertaan kirjoittaneena ja vielä useammin tätä ketjua lukeneena tulla kertomaan, että sain vakituisen työpaikan päätoimisena tuntiopettajana! Valmistumisestani on neljä vuotta. Työpaikkani on pienessä kunnassa yliopistokaupungin kupeessa. Olin tehnyt ko. kouluun lyhyen sijaisuuden melko pian valmistumiseni jälkeen eli suhteita oli.
Haluan sanoa, että toivoa on!
Miten se, että yhtä viidestäsadasta onnistaa, tarkoittaa sitä, että muillakin on toivoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tähän ketjuun useampaan kertaan kirjoittaneena ja vielä useammin tätä ketjua lukeneena tulla kertomaan, että sain vakituisen työpaikan päätoimisena tuntiopettajana! Valmistumisestani on neljä vuotta. Työpaikkani on pienessä kunnassa yliopistokaupungin kupeessa. Olin tehnyt ko. kouluun lyhyen sijaisuuden melko pian valmistumiseni jälkeen eli suhteita oli.
Haluan sanoa, että toivoa on!
Onnea!
Olet varmaankin nuori. Tiedän myös erään aineenopettajan, jonka valmistumisesta tulee nyt vasta kaksi vuotta, mutta niin vain sai vakituisen viran kokeneempien hakijoiden ohi juuri! Eikä ole ollut ko. koulussa sijaisena aiemmin. Nuoruus on valttia.
Minun valmistumisestani on kuusi vuotta, mutta olenkin ollut aiemmin toisella alalla ja kun sieltä loppui työt, opiskelin aineenopettajaksi kypsällä iällä. Näin viisikymppisenä ei näköjään ole toivoa vakipaikasta. Kaikki virat, joita olen näinä vuosina hakenut, on menneet reilusti nuoremmille. Tämä on ilmiö, jota on vaikea hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tähän ketjuun useampaan kertaan kirjoittaneena ja vielä useammin tätä ketjua lukeneena tulla kertomaan, että sain vakituisen työpaikan päätoimisena tuntiopettajana! Valmistumisestani on neljä vuotta. Työpaikkani on pienessä kunnassa yliopistokaupungin kupeessa. Olin tehnyt ko. kouluun lyhyen sijaisuuden melko pian valmistumiseni jälkeen eli suhteita oli.
Haluan sanoa, että toivoa on!
Onnea!
Olet varmaankin nuori. Tiedän myös erään aineenopettajan, jonka valmistumisesta tulee nyt vasta kaksi vuotta, mutta niin vain sai vakituisen viran kokeneempien hakijoiden ohi juuri! Eikä ole ollut ko. koulussa sijaisena aiemmin. Nuoruus on valttia.
Minun valmistumisestani on kuusi vuotta, mutta olenkin ollut aiemmin toisella alalla ja kun sieltä loppui työt, opiskelin aineenopettajaksi kypsällä iällä. Näin viisikymppisenä ei näköjään ole toivoa vakipaikasta. Kaikki virat, joita olen näinä vuosina hakenut, on menneet reilusti nuoremmille. Tämä on ilmiö, jota on vaikea hyväksyä.
Kiitos! Nuori en enää ole, olen opiskellut vasta aikuisena nykyisen tutkintoni. Olen vähän yli nelikymppinen. Ja pahoittelut, jos herätin turhaa toivoa joissakin.
Jos opiskeli kiinnostaa niin kannattaa vaikka avoimessa tms ottaa pari henkilöstöjohtamiseen tai taloushallintoon liittyvää kurssia. Ne antoivat minulle pontta yksityiselle puolelle pääsyyn. Nyt olen n 200 hlön yrityksessä henkilöstöjohtajana. Myös valtiolla näkyy olevan henkilöstöön liittyviä paikkoja auki joihin pätevyys riittää, extrakursseilla pääsee hakijamassan yläpuolelle. Paluu luokkaan? EI IKINÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tähän ketjuun useampaan kertaan kirjoittaneena ja vielä useammin tätä ketjua lukeneena tulla kertomaan, että sain vakituisen työpaikan päätoimisena tuntiopettajana! Valmistumisestani on neljä vuotta. Työpaikkani on pienessä kunnassa yliopistokaupungin kupeessa. Olin tehnyt ko. kouluun lyhyen sijaisuuden melko pian valmistumiseni jälkeen eli suhteita oli.
Haluan sanoa, että toivoa on!
Onnea!
Olet varmaankin nuori. Tiedän myös erään aineenopettajan, jonka valmistumisesta tulee nyt vasta kaksi vuotta, mutta niin vain sai vakituisen viran kokeneempien hakijoiden ohi juuri! Eikä ole ollut ko. koulussa sijaisena aiemmin. Nuoruus on valttia.
Minun valmistumisestani on kuusi vuotta, mutta olenkin ollut aiemmin toisella alalla ja kun sieltä loppui työt, opiskelin aineenopettajaksi kypsällä iällä. Näin viisikymppisenä ei näköjään ole toivoa vakipaikasta. Kaikki virat, joita olen näinä vuosina hakenut, on menneet reilusti nuoremmille. Tämä on ilmiö, jota on vaikea hyväksyä.
Kiitos! Nuori en enää ole, olen opiskellut vasta aikuisena nykyisen tutkintoni. Olen vähän yli nelikymppinen. Ja pahoittelut, jos herätin turhaa toivoa joissakin.
Et varmastikaan turhaa toivoa herättänyt. Aina joku saa vakipaikan. Ja hienoa, että olet saanut vielä yli nelikymppisenä viran. Niin minäkin omalla kohdallani toivoin, ja siksi vielä aikuisena opiskelin uuden tutkinnon.
Töitä on tähän saakka kyllä riittänyt, mutta vain pätkää. Ja nyt, täytettyäni 50, joudun myöntämään etten minäkään ole immuuni ikäsyrjinnälle. Se on tosiasia, etenkin naisille. En siihen uskonut aiemmin, ajattelin että huonokuntoiset ja paljon sairastavat vain ruikuttavat ikäsyrjinnästä ja jos vain on terve ja urheilullinen ja pitää huolta itsestään, on vielä käypää tavaraa työmarkkinoilla. Tämä käsitykseni osoittautui vääräksi ja sain nenilleni. Ulkonäköön ja terveyteen panostaminen ei auta, kun ikä kuitenkin näkyy naamasta.
t. Ikää kysynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen pidin vikan lukion kokeen. Se pitää vielä korjata, sitten se on taas siinä. Ensi syksyksi ei kuulemma riitä niitä vähiä tuntejakaan mitä täksi vuodeksi (oli 14 kurssia).
Todella synkät ajatukset pyörivät päässä, mistä toimeentulo? Miten voi olla, että työnhaluinen maisteri ei saa töitä?
EiTääOoTottakaan kirjoitti:
Eilen pidin vikan lukion kokeen. Se pitää vielä korjata, sitten se on taas siinä. Ensi syksyksi ei kuulemma riitä niitä vähiä tuntejakaan mitä täksi vuodeksi (oli 14 kurssia).
Todella synkät ajatukset pyörivät päässä, mistä toimeentulo? Miten voi olla, että työnhaluinen maisteri ei saa töitä?
Odotapas sitä aikaa, kun olet ollut muutaman vuoden työttömänä. Yksikään rehtori tai rekrytoija ei ota sinun hakemustasi tosissaan, kun tietää, ettet ole kelvannut muillekaan.
t. Loppuelämä pilalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeeee meitin loma alko jo!!!!111
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksette mene vakaopeiks? Jos niistä kerta pula niin kai te ainaski sijaisuuksia saisitte
Vierailija kirjoitti:
Miksette mene vakaopeiks? Jos niistä kerta pula niin kai te ainaski sijaisuuksia saisitte
Se on ihan eri työ ja vaatii eri koulutuksen.
Eivät kaikki pidä lapsista edes vauvapalstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette mene vakaopeiks? Jos niistä kerta pula niin kai te ainaski sijaisuuksia saisitte
Se on ihan eri työ ja vaatii eri koulutuksen.
Eivät kaikki pidä lapsista edes vauvapalstalla.
Tämä ei edes ole vauvapalsta, vaan aihe vapaa -palsta. Vauvajutut ovat toisella sivulla.
Vierailija kirjoitti:
Miksette mene vakaopeiks? Jos niistä kerta pula niin kai te ainaski sijaisuuksia saisitte
Mitä mä siellä tekisin? Opettaisin 4-vuotiaat integroimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette mene vakaopeiks? Jos niistä kerta pula niin kai te ainaski sijaisuuksia saisitte
Mitä mä siellä tekisin? Opettaisin 4-vuotiaat integroimaan?
Tää olisikin uuden Suomen vahvuus!
Poimitaan matemaattisesti lahjakkaat lapset jo päiväkodista ja opetetaan koko peruskoulun oppimäärä siellä.
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.
Haluaisinpa todella päästä näkemään suorituksesi hakuprosesseissa ja luokassa oppilaiden kanssa. Sinun täytyy olla yli-inhimillinen ja täydellinen ope, suoranainen pedagogiikan ihme. Sinusta pitäisi tehdä patsas, jota kaikki ne, jotka eivät mielestäsi osaa tehdä hakemuksia, voisivat tulla palvomaan.
Olet siis päässyt joskus kauan sitten vakivirkaan jonnekin, kun hakijoita ei ollut vielä niin paljon kuin nykyään ja hakenut ehkä kolmesti opettajan paikkaa ja tullut joka kerta valituksi? Ei millään pahalla, mutta älä oikeasti viitsi tulla leveilemään tänne, jossa on vuosittain kymmeniä hakemuksia lähettäviä vuosia eri kouluissa määräaikaisuuksia tehneitä. Voi, kun se olisikin siitä hakemuksesta ja haastattelusta oikeasti kiinni. Ja että töitä saa, kun vain on ilonen ja trendikäs! Onnea vaan.
Terveisin nykyään itsekin vakituinen, pitkään määräaikaisana roikkunut, joka kehtaa myöntää vakipaikkansa olleen kiinni tuurista ja suhteista niin kuin varmaan 90% kaikista opettajien viroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tähän ketjuun useampaan kertaan kirjoittaneena ja vielä useammin tätä ketjua lukeneena tulla kertomaan, että sain vakituisen työpaikan päätoimisena tuntiopettajana! Valmistumisestani on neljä vuotta. Työpaikkani on pienessä kunnassa yliopistokaupungin kupeessa. Olin tehnyt ko. kouluun lyhyen sijaisuuden melko pian valmistumiseni jälkeen eli suhteita oli.
Haluan sanoa, että toivoa on!
Onnea!
Olet varmaankin nuori. Tiedän myös erään aineenopettajan, jonka valmistumisesta tulee nyt vasta kaksi vuotta, mutta niin vain sai vakituisen viran kokeneempien hakijoiden ohi juuri! Eikä ole ollut ko. koulussa sijaisena aiemmin. Nuoruus on valttia.
Minun valmistumisestani on kuusi vuotta, mutta olenkin ollut aiemmin toisella alalla ja kun sieltä loppui työt, opiskelin aineenopettajaksi kypsällä iällä. Näin viisikymppisenä ei näköjään ole toivoa vakipaikasta. Kaikki virat, joita olen näinä vuosina hakenut, on menneet reilusti nuoremmille. Tämä on ilmiö, jota on vaikea hyväksyä.
Kiitos! Nuori en enää ole, olen opiskellut vasta aikuisena nykyisen tutkintoni. Olen vähän yli nelikymppinen. Ja pahoittelut, jos herätin turhaa toivoa joissakin.
Et varmastikaan turhaa toivoa herättänyt. Aina joku saa vakipaikan. Ja hienoa, että olet saanut vielä yli nelikymppisenä viran. Niin minäkin omalla kohdallani toivoin, ja siksi vielä aikuisena opiskelin uuden tutkinnon.
Töitä on tähän saakka kyllä riittänyt, mutta vain pätkää. Ja nyt, täytettyäni 50, joudun myöntämään etten minäkään ole immuuni ikäsyrjinnälle. Se on tosiasia, etenkin naisille. En siihen uskonut aiemmin, ajattelin että huonokuntoiset ja paljon sairastavat vain ruikuttavat ikäsyrjinnästä ja jos vain on terve ja urheilullinen ja pitää huolta itsestään, on vielä käypää tavaraa työmarkkinoilla. Tämä käsitykseni osoittautui vääräksi ja sain nenilleni. Ulkonäköön ja terveyteen panostaminen ei auta, kun ikä kuitenkin näkyy naamasta.
t. Ikää kysynyt
Sain tänä keväänä ensimmäisen vakipaikan ikään yliopistokaupungista, ikää lähemmäs viiskymmentä. Olen ollut valmistumisen jälkeen alalla n. 20 vuotta, joista suurin osa on pelkkää pätkää, välistä useita vuosia lähes pelkkää päivän pari sijaisuuksia tässä kaupungissa tehneenä. Työttömänä olen ollut lähes kaikki kesät, itseasiassa sain kesältä palkkaa ainoastaan silloin alkuvuosina. Nyt on edes viimeinen kesä työttömänä. Nykyisessä koulussa olen tehnyt useita vuosia pätkäsijaisuuksia, osa-aikaista, päätoimista ja välistä noita kaikkia sekaisin, ei koskaan edes vuotta yhteen putkee, harvemmin edes yli puolta vuotta yhteen pötköön. Myönnettäköön, että nyt oli jo niin vahvasti suhteita ja paikka taisi enää olla pelkästään muodollisesti auki. Alkujaan päädyin tähän kouluun sattumalta.
Voin kyllä todeta, että silloin kun juoksi koulusta kouluun pätkäsijaisuuksia tehden, niin en ikinä saanut kutsua haastatteluun. Pätkäsijaiset ilmeisesti lasketaan työttömiksi ja työttömistä ei tässä maassa ilmeisesti kukaan ole kiinnostunut. Kai se tulkitaan niin, että niissä on jotain vikaa. Tosin kannattaa muistaa, että se yksikin pätkä voi johtaa lopulta vakipaikkaan, vaikka tie olisi pitkä ja kivinen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.
Noin naiivin holhoavaa kirjoitusta näkee harvoin, opettajien keskusteluissa ei koskaan. Mitä mahdat opettaa? Oletko kuullut semmoisesta jiposta, että asia ja tyyli on aina soviteltava kuulijakunnan tasoon?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.
Tekstisi itse asiassa paljastaa sen, mikä opetusalan rekrytoinneissa mättää. Kunhan hallitset seminaareissa hyppäävien käytännön koukuelämästä vieraantuneiden sivistysjohtajien ja rehtoreiden termijargonin, pärjäät haastatteluissa. Et puhu mistään konkreettisesta sen enempää aineenhallinnan kuin käytännön luokka- ja välituntitilanteiden osalta. Todella pinnallista ja opeteltua, tuskinpa näin paljon toisten mielipiteisiin mukautuvat tai muuta kuin ovat esittämään kykenevät ovat hyviä lasten ja nuorten kanssa.
Täytyy tähän ketjuun useampaan kertaan kirjoittaneena ja vielä useammin tätä ketjua lukeneena tulla kertomaan, että sain vakituisen työpaikan päätoimisena tuntiopettajana! Valmistumisestani on neljä vuotta. Työpaikkani on pienessä kunnassa yliopistokaupungin kupeessa. Olin tehnyt ko. kouluun lyhyen sijaisuuden melko pian valmistumiseni jälkeen eli suhteita oli.
Haluan sanoa, että toivoa on!