Onko elämä " ruusuilla tanssimista" reilun vuoden ikäisen lapsen kanssa?

Mitään ei pysty tekemään ilman pienen terroristin harjoittamaa ilkivaltaa.

Meillä oli helppo lapsi sen ikäisenä ja melkein voisin sanoa että kyllä oli ruusuilla tanssimista kun taas keverilla ei ollut oli erittäin villi ja rasittava lapsi...

Jalat vei ja kovaa, mutta mitään järkeä ei ollut päässä. Joka paikkaan piti ryömiä ja kiivetä ja sitten kun kielsi niin sai hirveän raivarin.

Vauva-aika oli tosi hankalaa, mutta vuoden iän kieppeillä ärtyisästä vauvasta tulikin tosi hyväntuulinen ja hyvin nukkuva taapero. Tässä kahta ikävuotta lähestyttäessä alkaa näkyä uhman oireita, mutta tässä välillä elämä lapsen kanssa on ollut oikein nautittavaa.

Pojat 0-1 vee ihania ruusunnuppuja helppoja lapsia.

1-4/5 vee elämäni pikku pirulaiset ja tuholaiset

poika 6v- ihana ikullanmuru.

Toivottavasti nuoremmat ottaa esimerkkiä



tTyttö 0-1vee ei ruusuilla tanssista puhettakaan

1-1,8 vee vee ihana pikku ruusunen.

1,8- en tiedä vielä mihin mennään huonompaa vai parempaan suuntaan

Elämä etenee aaltoliikken tavoin, välillä paremmin ja välilla tosi väsyneissä merkeissä. Toisaalta pikkuinen kasvaa niin nopeasti, ettei mikään " aikakausi" (valvomiset, kipeenä olo jne...) kestä onneksi pitkään. Kokoajan huomaa jotain uutta, se piristää ja saa jaksamaan.

Olen tytön kanssa kahdestaan, päivät töissä/päiväkodissa ja illat kotona. Tyttö haluaa leikkiä piiri-pieni-pyörii ja rakennella legoilla.....ihan jees, mutta välillä äiti ei jaksa.

Tyttö vaistoaa tietysti aina, kun mulla on ollut rankka päivä ja niinä iltoina roikkuu kokoajan puntissa....syliin ottaisin, mutta ei riitä. Tulee työntämään pois tuolilta jos istuu alas tai sohvalle....heh. Nämä siis huonona päivänä.

Tytär nyt 1v7kk ja pulputtaa kokoajan....ihanaa kuunneltavaa :)

Kun tyttö oli reilun vuoden, koko tilanne ja oman itsensä etsiminen johti siihen että erosimme miehen kanssa. Leppoisaa elämää toisaalta, mutta kyllä sitä voi olla niin pirun yksinäinen. Lapsi ei kuiski söpöyksiä korvaan tai vaan pidä kainalossaan sohvannurkassa....... huoh....Miehen puutteessa? :)

Nyt on elämässä rytmi ja lapsi tyytyväinen. On siis tavallaan ruusuista.

Mutta en pidä tätä pahana. Alle vuoden ikäiseksi vauvani oli tosi itkuinen ja vaikeasti tyynnytettävä. Se oli raskasta!

Up