Miksei nykyämmät osaa sanoa lapselleen EI?

oo hiljaa siellä!!! meidän pojat saa tehä mitä ne haluaa jos se ei oo vaaraks niille tai muille. kyl ne sit aikuistuessaa osaavat oppia käyttäytymään!!! mä vihaan sitä ku koko ajan joutuu kieltää ja huutaa sitä ei sanaa ku ei noi meidän pojat ainakaa kuuntele/tottele vaik pienestä pitäen on kielletty ja sitä perkeleen ei sanaa käytetty joten lopetin niiden käytön kokonaan.

Niin samaa mieltä. Ystäväni lapsi tukistaa jatkuvasti lastani, sanoo ei ja kiskoo irti ja arvaa mitä sitten tekee? ottaa syliin ihan kuin hänen lastaan olisi tukistettu?!?!?!?!? arvatkaa sitten mitä seuraa: tukistaa uudelleen, kun huomaa että näi saa huomion äidiltä ja syliä..

Voitte arvata että jaksanko tälläistä useasti nähdä...joskus lapseni alkaa jo valmiiksi itkemään kun kyseinen lapsi tulee vähäänkään kohti,kuin jo tietääkseen että kohta taas tukistetaan vaikka on omat lelut annettu leikkiin ja istuu vaan vieressä. Että hohhoijaa, ei osata kasvattaa lapsia mutta tehdä kyllä..ja sitten ollaan niin voi voi kun vähän on tuhmaa uhmaa... Valitettavasti se paistaa läpi onko perehdytty lasten kasvattamiseen millään tasolla..kenenkään ei pitäisi tehdä lapsia ennen kuin on hoitanut heitä ja perehtynyt pariin oppaaseen..joku lasten kasvatuskurssi pitäisi käydä raskausaikana...

Ehkä se joskus alkaa mennä perille tuohon uhmaikäiseen. Joskus jopa tottelee, joten olemme toiveikkaita.

nuoren naisen joka on kasvatettu juuri noin. Valitettavasti jäljet näkyvät tänään ja siinä negatiivisessa mielessä.. Äitinsä ei koskaan kieltänyt tytöltä mitään, yksivuotiaasta lähtien sai itse päättää mm. mitä syö ja milloin syö. Kesäisin tyttö veti 5-10 jäätelöpuikkoa /päivä eikä koskaan oppinut syömään lämmintä ruokaa. Kouluruoasta kieltäytyi totaalisesti.



Koulunkäynnin sai lopettaa koska ei jaksanut aamulla nousta sängystä jne.. tänä päivänä on n. 130 kg, sairaalloisen lihava kouluttautomaton sossun elätti:-(



Lapsi tietää aina parhaiten!



ps. ja tämä ei ole provo, vaan ihan totinen tosi. Itä-Suomessa!

Miten kehtaat ottaa täällä esille tuollaisen asian. Av-mammahan sanoo lapselleen ei vaan jos haluaa, eikä halua kun sille voisi tulla paha mieli. Ja sitä paitsi muut on kumminkin väärässä.



P.S. Olen samaa mieltä kanssasi.

Aika hauskaa että kotona on tiukat rajat ja säännöt, sanktio seuraa välittömästi jne. Päiväkodissa ovat eskarilaisen kanssa pulassa, kun antavat tälle erivapauksia (esim. saa haahuilla käytävillä kesken opetuksen, vierailla ex-tempore muissa ryhmissä jne.), taipuvat tahtoonsa ("no kun teidän x sai iiiison raivarin niin hän saikin jäädä mun kanssa tänne sisälle, muiden mennessä ulos") ja sitten yllättäen ovat aivan loppu rasittavan lapsen kanssa.



Niin makaa kuin petaa...nythän yrittävät saada minua lyhentämään hoitoaikaa (nyt jo puolipäiväinen!), koska eivät ilmeisesti jaksaisi koko lasta. Olen ehdottanut että pitäisivät vaan kuria ja sättisivät kunnolla, jos tekee pahojaan mutta ei- lässyn lässyn vaan...ja poika nauraa!

Kun kaikki käytönhäiriöt johtuisivatkin EI-sanan puutteesta, olisipa tilanne silloin helppo korjata! :)))

lähiömammalta lainattua.

Eiköhän se ole niin, että kasvata ensin oma lapsesi edes jotenkin yhteiskuntakelpoiseksi ennen kuin arvostelet toisia. Kukin taplaa tyylillään.

ämmän lapsi tuskin oppii sitten mitään muuta elämässään kun sen EI-sanan. Onko teillä jokin päiväkiintiö, montako kertaa se pitää sanoà lapselle?