Sisko kohtelee lapsiaan aikuisina: Onko mitään tehtävissä? Lastensuojelu tms?
Siskoni muutti lapsineen samalle paikkakunnalle kuin missä asun perheineni. Kun tässä nyt olen sitten lähempää hänen touhujaan nähnyt, olen alkanut kovasti huolestua hänen lastensa hyvinvoinnista. Lapset alakouluikäisiä, poika ja tyttö. Ulkoisesti kaikki ihan ok. Lapset pestyjä, ruokittuja ja siisteissä, jopa oikein kivoissa vaatteissa, mutta siskoni tapa kasvattaa lapsiaan on minusta sairas.
Siskoni on aina ollut hyvin itsekeskeinen minäminäjaminun-ihminen, joka tuntuu lähes nauttivan kaikenlaisesta draamasta elämässään. Nyt erottuaan nuoremman lapsen isästä hänen huomionsa pyörii pääasiassa mieskuvioissa ja tyttärestään hän on tehnyt "parhaan ystävänsä" ja uskottunsa. Miehiä esitellään lapsille ja sitten jälkikäteen ruoditaan tyttären kanssa. Muutenkin tyttären kanssa meininki on sellaista "mitäs me tytöt"-juttua, jota esim. lukioikäisillä voisi olla keskenään ja johon siskoni oikeastaan on liian vanha ja tyttärensä ihan liian nuori.
Poikaansa siskoni taas pitää "pikkumiehenään", toisaalta kaataa hänen niskaansa talous- ja työhuolensa ja (minusta) liikaa vastuuta kotitöistä, toisaalta tuntuu rohkaisevan poikaa olemaan mustasukkainen miessuhteistaan. Hokee, kuinka poika on hänen "elämänsä mies" ja välillä suhtautuu poikaan kuin kyse oikeasti olisi hänen miesystävästään eikä pienestä pojastaan. Välillä jopa fyysiset hellyydenosoitukset poikaa kohtaan ovat jotenkin vaivaannuttavia. Vaikea selittää, minusta on esim. ihan normaalia, että äiti suukottelee tuon ikäistä lastaan, mutta jotenkin se, miten se tapahtuu on vain outo ja kiusallinen. Muutenkin siskoni käytännössä välillä lähes flirttailee pojalleen ja esiintyy asiaankuulumattoman seksikkäästi hänen ja muidenkin (poika)lasten edessä. Esim. oma 10-vuotias poikani oli erään vierailun jälkeen hyvin hämmentynyt tätinsä käytöksestä.
Molempien lasten kanssa riitelee kuin vertaistensa, epäilen, että saattaa myös suuttuessaan käyttää lievää väkivaltaa, siis läpsiä yms. Suuttuu ja loukkaantuu, jos lapset eivät toimi hänen toiveidensa mukaan, vaikka kyse ei olisi edes mistään selkeästä sääntöjen rikkomisesta, vaan siitä, että lasten olisi pitänyt ymmärtää ja arvata, mitä äiti haluaa. Siis vähän samalla tavalla kuin joku saattaa suuttua aviomiehelle, joka antoi vääränlaisen hääpäivälahjan, vaikka hän oli ajatellut jotain ihan toisenlaista. Muutenkin siskoni on kurinpitäjänä tempoileva. Esimerkiksi poikansa tappeltua kaverin kanssa saattaa toisella kerralla nauraa, mitätöidä tai puolustella ja olla jopa jotenkin kierosti ylpeä ja toisella kerralla suuttua silmittömästi ja rankaista hyvin ankarasti ilman, että itse tapahtumissa olisi suuria eroja. tytön kurinpidosta vastaakin melkein enemmän isoveli kuin äiti.
Poika vaikuttaa jossain määrin ahdistuneelta ja on ylisuorittajatyyppiä. Toisaalta on tosiaan ajautunut tappeluihin kavereidensa kanssa aika usein. Tytöllä vähän sellaista muita syrjivää ja kiusaavaa pissismeininkiä ja toisaalta vaikuttaa välillä aika avoimenkin turvattomalta. Siskolle lapset tuntuvat olevan lähinnä itsen jatkeita tai leluja ja pelkään, että hän sekoittaa heudän päänsä pahasti. Pojan isä ei oikeastaan ole kuvioissa ollenkaan, tyttö tapaa isäänsä pitkästä välimatkasta johtuen harvoin.
Siskolleni olen yrittänyt varovasti puhua, mutta hän ei näe mitään ongelmaa ja pitää minua vain kateellisena ja myrkyllisenä ihmisenä. Voiko lastensuojelu tai joku muu taho puuttua tällaiseen, kun lapsilla kuitenkin on ruokaa, vaatteita ja eivät ole täysin vahtimatta, mutta (minun mielestäni) henkisesti heitteillä?
Kommentit (28)
Mikä on normaalia?Ai sekö että puoliso muistuttaa jotain ihme Arajärveä joka on hiljaa kulisseissa.Eikö ole normaalia että äiti pitää tänä päivänä lapsia vertaisi-
naan.Kyllä lapset ymmärtävät aika paljon tänä päivänä ja näkevat ja kuulevat.Ainakin tuo äiti on rehellinen ja avoin.Salaisuuksista jää omituisia möykkyjä mieleen,ainaista identiteettikriisiä aikuisiälle asti kun uskoo johonkin yliluonnolliseen äitimyyttiin.Sanoin kerran sotie aikana syntyneelle miestuttavalleni että äitisi oli saksalaisten huora eikä mikään muu niin johan loppui diplomatia.
Oletko aidosti sitä mieltä että huostaanotto ja laitokseen laittaminen olisi lapsille nyt parempi vaihtoehto? Ei tuo minusta nyt niin kamalan pahalta kuullostanut, veikkaan että Suomessa on lapsia paljon huonommillakin vanhemmilla. Harva meistä on vanhempana täydellinen...
Vanhemman/vanhempien pitää suojella lapsia moneltakin asialta. Nykyään se on vaikeampaa, kun netistä löytää vaikka mitä. Lapsilla pitää olla joku luotettava hahmo elämässä, joka kohtelee heitä lapsina, ei aikuisina. Jos oma äiti jakaa liikaa vastuuta lapsille, ei siitä hyvä heilu. Lapsena on saatava nauttia vapaudesta ja huolettomuudesta. He ehtivät vielä kyllä olla aikuisia.
Tässä tapauksessa pitää ehdottomasti ottaa yhteyttä lastensuojeluun, hehän auttavat ja tukevat vanhempia tai vanhempaa ja lapsia. Sisar täytyy saada taas raiteilleen, ei siinä sen kummempaa.
Voitko sinä tukea siskosi lapsia. olla heille tukea antava aikuinen joka pysyy aikuisena. Tuohon mitä tapahtuu on vaikea puuttua. Itse puhusin siskolleni asiasta lasten kuullen tällöin he kuulevat, että se ei ole ok kaikista. Sinä voisit olla se joka antaa toisenlaista mallia. Voit sanoa, aina kun siskosi puhuu pikku miehestä, että poika on lapsi eikä mies, että taakoitat lastasi. Titenkin riita on huono juttu jos näin etäännytte.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 01:58"]
Yksinhuoltajan elämä on sikäli haastavaa että hän on aina teatterinjohtaja ja "sirkustirehtööri".Mistähän tämä johtuu?Vapaan seksin ihannoinnista.Mies ei enää seiso naisen rinnalla oikeasti vaan nainen sitten tukeutuu lapsiinsa.Ihmiset "toteut-tavat itseään".Hässitoverit vaihtuvat kuin mustalaisen hevoset,mutta lapset ovat aina.Siksi he ovat ystäviä ja luotettuja.
[/quote]
Minä olen yh enkä tukeudu lapseeni enkä koe häneltä mitään tukea saavanikaan. Omassa lapsuudessani äitini tukeutu noin minuun ja se tosiaan on tuhoisaa. Asiaan on vaikea vain puuttua koska vastakkain on eri sanat ja tulkinnat tilanteesta. Itseäni olisi auttanut jos olisin saanut jonkun vahvan naishahmon tuekseni silloin äidin valta himmenee. Onneksi murrosiässä törmäsin mukaviin naisiin jotka olivat tervehenkisempiä.
Tosiaan, naisetkin voivat olla pedofiileja. Pedofiilinen käytös heijastuu useasti muihinkin elämänalueille. Kaksisuuntainen mielialahäiriö/ muut persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä pedofiileilla.
Oletko AP miettinyt onko siskosi regressoitunut pedofiili?
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 02:10"]
Oletko aidosti sitä mieltä että huostaanotto ja laitokseen laittaminen olisi lapsille nyt parempi vaihtoehto? Ei tuo minusta nyt niin kamalan pahalta kuullostanut, veikkaan että Suomessa on lapsia paljon huonommillakin vanhemmilla. Harva meistä on vanhempana täydellinen...
[/quote]
Luuletko ettei lastensuojelu voi muuta tarjota? Lastensuojelun avopalveluita on vaikka mitä ja perhe voi saada tukea mitävei osannut edes kaivata.
Äiti tarvitsee tukea, ymmärrystä ja apua. Todellista ystävää. Ja tukeutuu lapsiinsa, kun ei muuta ole. Ja läheinen sisko paheksuu ja kauhistelee äidin käytöstä. Äiti kun on taantunut johonkin lukioikään vaikka pitäisi kantaa äitinä vastuu perheen asioista ja lapsista.
En nyt usko, että nämä lapset on tuhoontuomittuja. Mutta äiti tarvitsee kipeästi apua. Erot ei varmasti ole olleet helppoja.
Tuosta viestistähän on jo jotain neljä vuotta. Miten tässä tapauksessa kävi?
Kyllä henkinen väkivaltakin on lastensuojeluasia, tosin sitä voi olla vaikeampi todistaa ja tuollaiset ihmisethän sossujen nähden voivat olla mitä herttaisimpia.
vaikka yhteyttä ottaisitkin.
Puuttuvat vain, jos tapahtuu jokin selkeä laiminlyönti esim. jättää lapset yöksi keskenään tms. Tuo, mitä kuvailit kuulostaa vähän niin kuin ylilyönniltä kerta toisensa jälkeen, mutta mitään varsinaista laiminlyöntiä tuossa ei tapahdu.
Veikkaan, että lastensuojelu puuttuu tilanteeseen vain, jos koulusta otetaan yhteyttä. Taidat saada vain puuttujan ja kyylän leiman, mutta mitä jos ottaisit yhteyttä esim. koulun kuraattoriin ja terveydenhoitajaan ja kysyisit, jos he voisivat esim. jutella lasten kanssa. Niin, ja voisithan sinä olla se turvallinen aikuinen, jonka esimerkki kertoo lapsille, että heidän äitinsä ei ehkä sitä kuitenkaan ole. Muuten et voi tehdä juuri mitään. Välien katkaisu ei auta noita lapsia.
Todennäköisesti poika tulee vertaamaan tyttöystäviään äitiinsä eikä kukaan koskaan kelpaa. Tyttö on äidin paras ystävä, kunnes saa omia lapsia ja masentuu, kun tajuaa, miten äiti ei olekaan ollut äiti vaan päinvastoin kerännyt sitä taakkaa hänen harteilleen. Tähän et vain pysty puuttumaan.
taidan harkita. Ehkä sitä kautta jotain apua lapsille voisi päätyä etenkin, jos alkavat oireilla enemmän. Poika tosiaan on ajautunut tappeluihin myös koulussa, mutta toisaalta pärjää kouluaineissa todella hyvin. Se varmaankin vähentää sitä todennäköisyyttä että koulu haluaisi tai voisi puuttua mitenkään.
Olen jopa miettinyt, että jos sukupuoliroolit olisivat toisin päin. Suoraan sanottuna jos minun alakouluikäisen tyttäreni edessä olisi jonkun hänen kaverinsa isä pyörinyt vihjailevasti paljastavissa vaatteissa, olisin mahdollisesti soittanut poliisille. Kun kyse oli pojastani ja siskostani totesin vain, että lapseni eivät enää yksin ainakaan yökyläile siskollani.
Ap
Vaikka pahoinpitelyähän tuokin tavallaan on. Siis vaikkei läpsisikään.
viikonloppua oman perheesi luokse että saisivat ns normaalin perhe-elämän mallia?
kriteerit, jolloin siskollasi on eräänlainen vuorovaikutushäiriö, joka vaikuttaa tuohon lapsi/vanhempi suhteeseen. Hän tosiaan pitää lapsiaan kuten vertaisinaan ja käyttää niitä eräänlaisina välineinä omine tunteidensa sääåtelyn tueksi. huolestuttavaa ja on me´lkein lastensuojelun paikka, koska tuollaiset häiriöt eivät ole pikku juttu, vaan vaikuttavat lapseen kokonaisvaltaisesti ja vahingoittavasti.
voit esim. googlettaa "varhaisen vuorovaikutuksen häiriö" tai muita häiriöitä, joita esiintyy esim. äiti/lapsi suhteissa.
t. eräs erilaisiin häiriöihin vanhempi/lapsi suhteissa perehtynyt
viikonloppua oman perheesi luokse että saisivat ns normaalin perhe-elämän mallia?
kuunteleminen ja kohteleminen ikätasoisesti on oikeastaan ainoa asia, mitä läheinen voi tehdä. Siksi kannattaa harkita sitä lastensuojeluun ilmoittamista, he kun eivät asialle todennäköisesti mitään voi. Sen sijaan lasten isälle ehkä kannattaisi kertoa asiasta.
Tuosta voi hakea lähestymiskiellon. Jos siis alat soitella kuraattoreille ja muutenkin vainota.
Ja tämäkin on jo kunnianloukkaus, jos siskosi lukee tätä palstaa.
Rikolliset vastuuseen!
siskosi tapaus nimettömänä. Eli et kerro perheen nimeä vaan kerrot asiat ja kysyt mitä tässä tapauksessa voi tehdä. Silloin ei perheestä tehdä lastisilmoitusta. Näin voit yhdessä työntekijän kanssa punnita teetkö ilmoituksen ja onko se aiheellinen. Heti, kun sanot perheen nimen, teet ilmoituksen.
Työntekijänä näen tuossa kertomassasi jo paljon huolestuttavia tekijöitä. Paljon vaaratekiöitä jotka voivat vaarantaa lapsen normaalin kehityksen. Työssäni jos näkisin tälläistä, joutuisin jo virkani puolseta tekemään ilmoituksen.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 08:15"]
Tuosta viestistähän on jo jotain neljä vuotta. Miten tässä tapauksessa kävi?
Kyllä henkinen väkivaltakin on lastensuojeluasia, tosin sitä voi olla vaikeampi todistaa ja tuollaiset ihmisethän sossujen nähden voivat olla mitä herttaisimpia.
[/quote]
Ööö.. päivämäärän mukaan kyllä kaksi vuotta ekasta postauksesta. Luulen, että alkuperäinen on jo aikaa sitten unohtanut tämän provonsa.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 02:10"]
Oletko aidosti sitä mieltä että huostaanotto ja laitokseen laittaminen olisi lapsille nyt parempi vaihtoehto? Ei tuo minusta nyt niin kamalan pahalta kuullostanut, veikkaan että Suomessa on lapsia paljon huonommillakin vanhemmilla. Harva meistä on vanhempana täydellinen...
[/quote]
Lastensuojelu ei tarkoita auomaattisesti huostaanottoa tai laitokseen laittamista. Suomessa yritetään pitää lapset mahdollisuuksien mukaan omassa kodissaan. Vaikuttaa että äiti tarvitsisi terapiaa, hänen persoonallisuutensa vaikuttaa kehittymättömältä.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 09:29"]
Lastensuojelu ei tarkoita auomaattisesti huostaanottoa tai laitokseen laittamista. Suomessa yritetään pitää lapset mahdollisuuksien mukaan omassa kodissaan. Vaikuttaa että äiti tarvitsisi terapiaa, hänen persoonallisuutensa vaikuttaa kehittymättömältä.
[/quote]
Näinpä, aika heikko yleissivistys, jos luulee, että lastensuojelu tarkoittaa huostaanottoa.
Tällaiseen oman lapsensa henkiseen hyväksikäyttöön ei tarvita yksinhuoltajuutta, oma äitini eli normien mukaisesti keskiluokkaisesti avioliitossa, mutta on silti (edelleen) henkisesti pikkulapsen tasolla, kaikissa ihmissuhteissaan. Hän oli juuri tällainen omiin lapsiinsa tukeutuva pikkutyttö. Nyt aikuisena se ei enää häiritse, koska aikuinen lapsi osaa puolustautua, mutta lapselle tuo on todella tuhoisaa, koska lapsi on vanhempiensa varassa ja puolustuskyvytön.
Tiesin aivan liikaa hänen rakkauselämästään jo pikkulapsesta saakka. Samoin hän vastuutti minua isäni ja hänen parisuhdeongelmista. Hirveää henkistä väkivaltaa siis, oman lapsen henkistä hyväksikäyttöä. Olin kaatopaikka hänen ongelmilleen.
Yksinhuoltajan elämä on sikäli haastavaa että hän on aina teatterinjohtaja ja "sirkustirehtööri".Mistähän tämä johtuu?Vapaan seksin ihannoinnista.Mies ei enää seiso naisen rinnalla oikeasti vaan nainen sitten tukeutuu lapsiinsa.Ihmiset "toteut-tavat itseään".Hässitoverit vaihtuvat kuin mustalaisen hevoset,mutta lapset ovat aina.Siksi he ovat ystäviä ja luotettuja.