Sisko kohtelee lapsiaan aikuisina: Onko mitään tehtävissä? Lastensuojelu tms?

Siskoni muutti lapsineen samalle paikkakunnalle kuin missä asun perheineni. Kun tässä nyt olen sitten lähempää hänen touhujaan nähnyt, olen alkanut kovasti huolestua hänen lastensa hyvinvoinnista. Lapset alakouluikäisiä, poika ja tyttö. Ulkoisesti kaikki ihan ok. Lapset pestyjä, ruokittuja ja siisteissä, jopa oikein kivoissa vaatteissa, mutta siskoni tapa kasvattaa lapsiaan on minusta sairas.



Siskoni on aina ollut hyvin itsekeskeinen minäminäjaminun-ihminen, joka tuntuu lähes nauttivan kaikenlaisesta draamasta elämässään. Nyt erottuaan nuoremman lapsen isästä hänen huomionsa pyörii pääasiassa mieskuvioissa ja tyttärestään hän on tehnyt "parhaan ystävänsä" ja uskottunsa. Miehiä esitellään lapsille ja sitten jälkikäteen ruoditaan tyttären kanssa. Muutenkin tyttären kanssa meininki on sellaista "mitäs me tytöt"-juttua, jota esim. lukioikäisillä voisi olla keskenään ja johon siskoni oikeastaan on liian vanha ja tyttärensä ihan liian nuori.



Poikaansa siskoni taas pitää "pikkumiehenään", toisaalta kaataa hänen niskaansa talous- ja työhuolensa ja (minusta) liikaa vastuuta kotitöistä, toisaalta tuntuu rohkaisevan poikaa olemaan mustasukkainen miessuhteistaan. Hokee, kuinka poika on hänen "elämänsä mies" ja välillä suhtautuu poikaan kuin kyse oikeasti olisi hänen miesystävästään eikä pienestä pojastaan. Välillä jopa fyysiset hellyydenosoitukset poikaa kohtaan ovat jotenkin vaivaannuttavia. Vaikea selittää, minusta on esim. ihan normaalia, että äiti suukottelee tuon ikäistä lastaan, mutta jotenkin se, miten se tapahtuu on vain outo ja kiusallinen. Muutenkin siskoni käytännössä välillä lähes flirttailee pojalleen ja esiintyy asiaankuulumattoman seksikkäästi hänen ja muidenkin (poika)lasten edessä. Esim. oma 10-vuotias poikani oli erään vierailun jälkeen hyvin hämmentynyt tätinsä käytöksestä.



Molempien lasten kanssa riitelee kuin vertaistensa, epäilen, että saattaa myös suuttuessaan käyttää lievää väkivaltaa, siis läpsiä yms. Suuttuu ja loukkaantuu, jos lapset eivät toimi hänen toiveidensa mukaan, vaikka kyse ei olisi edes mistään selkeästä sääntöjen rikkomisesta, vaan siitä, että lasten olisi pitänyt ymmärtää ja arvata, mitä äiti haluaa. Siis vähän samalla tavalla kuin joku saattaa suuttua aviomiehelle, joka antoi vääränlaisen hääpäivälahjan, vaikka hän oli ajatellut jotain ihan toisenlaista. Muutenkin siskoni on kurinpitäjänä tempoileva. Esimerkiksi poikansa tappeltua kaverin kanssa saattaa toisella kerralla nauraa, mitätöidä tai puolustella ja olla jopa jotenkin kierosti ylpeä ja toisella kerralla suuttua silmittömästi ja rankaista hyvin ankarasti ilman, että itse tapahtumissa olisi suuria eroja. tytön kurinpidosta vastaakin melkein enemmän isoveli kuin äiti.



Poika vaikuttaa jossain määrin ahdistuneelta ja on ylisuorittajatyyppiä. Toisaalta on tosiaan ajautunut tappeluihin kavereidensa kanssa aika usein. Tytöllä vähän sellaista muita syrjivää ja kiusaavaa pissismeininkiä ja toisaalta vaikuttaa välillä aika avoimenkin turvattomalta. Siskolle lapset tuntuvat olevan lähinnä itsen jatkeita tai leluja ja pelkään, että hän sekoittaa heudän päänsä pahasti. Pojan isä ei oikeastaan ole kuvioissa ollenkaan, tyttö tapaa isäänsä pitkästä välimatkasta johtuen harvoin.



Siskolleni olen yrittänyt varovasti puhua, mutta hän ei näe mitään ongelmaa ja pitää minua vain kateellisena ja myrkyllisenä ihmisenä. Voiko lastensuojelu tai joku muu taho puuttua tällaiseen, kun lapsilla kuitenkin on ruokaa, vaatteita ja eivät ole täysin vahtimatta, mutta (minun mielestäni) henkisesti heitteillä?