G: Miten pahat jälkisupistukset sinulla oli synnytyksen jälkeen?

No ole sitten onnellinen ettet ollut sektiossa. :D

Kerron, SE ON KAMALAA TUSKAA SE!

Mutta minäkin ihmettelin miksi kukaan ei puhunut siitä..

sanoa mitä on jälkisupistukset. ;)

No ole sitten onnellinen ettet ollut sektiossa. :D

Kerron, SE ON KAMALAA TUSKAA SE!

Mutta minäkin ihmettelin miksi kukaan ei puhunut siitä..

Tokan jälkeen ihan hirveät, ihan kuin synnytyssuppareita. Onneksi sai vapaasti särkylääkettä.

Kestivät viikkotolkulla, imetys laukaisi ne joka kerta ja piti todella usein ottaa lapsi pois rinnalta ja mennä kontilleen, että pääsi yli. Kipu siis yhtä voimakasta kuin synnytyksen avautumisvaihessa. Esikoisen kohdalla tuli ihan yllätyksenä, enkä saanut mitään apua, neuvoja tai lääkkeitä. Kakkosen kohdalla tiesin jo paremmin ja osasin pyytää supistelua hillitsevää lääkettä. Sitäkin sai ihan tosissaan vaatia. Kuulemma eivät mielellään anna, etteivät jälkisupistukset turhaan pitkity. Mitävittua, jos joka tapauksessa sattuu viikkotolkulla ihan saatanasti, niin muutama lisäpäivä ei todellakaan haittaa, jos kivun saa järkevälle tasolle.

Eipä noihin juuri tullut kiinnitettyä edes huomioita. Verta tosin hulahti aina reilummin sellaisen jälkeen.

kovat. Kolmannen jälkeen hyvin kovat. Onneksi kivut olivat ohimeneviä.

toisen synnytyksen jälkisupistukset oli kans ihan helvetilliset. Aina imettäessä vihloi lantiosta ja reisistä niin että itketti. Kesti useamman päivän eikä särkylääke auttanut. Miksi neuvolassa ei tosiaan puhuta niistä mitään?



Esikoisen synnytyksen jälkeen olin ymmälläni siitä, miten kipeä alapää voi olla, siitäkään ei ollut kukaan kertonut. Siis toki tiesin, että jonkin aikaa on paikat hellinä, mutta silti se kivun voimakkuus yllätti. Tikit kiristivät ihoa ja kaikki kolot oli turvoksissa. Jo istuminen oli tuskaa.

Ihmettelen myös, miksei jälkisuppareista mainittu missään, ja ekan kohdalla niitä ei muka olisi pitänyt edes tulla. Takana kaksi synnytystä ja molempien jälkeen karmivat jälkisupparit. Ovat menneet ohi parissa päivässä, joten kohtu kai supistellut voimalla itseään takaisin "kuosiin".



Varsinkin ensimmäinen vuorokausi on ollut kummankin synnytyksen jälkeen kärsimystä. Toisen jälkeen alkoi supistaa uudestaan jo ennen kuin ehdin pois synnytyssalista:) Astmani vuoksi en saanut muuta kipulääkettä kuin panadolin neljän tunnin välein, arvata saattaa auttoiko niihin polttoihin.



Juuri synnyttäneenä ei kyllä enää millään jaksaisi mitään ylimääräisiä tuskia. "Kivut on ohi sillä hetkellä kun vauva on ulkona" in my ass!:)

ei tullut oikeastaan ollenkaan kummastakaan (eka alakautta toinen hätäsektio).

todella voimakkaat, tuntuivat samalta kuin ne supistukset synnytyksen alkuvaiheessa. Pari vuorokautta kestivät, ibuprofeenia antoivat sairaalassa.

Toisella kerralla ei yhtään.

...tai sitten en tajunnut niitä kun repeämä oli jo muutenkin niin tuskallinen (täysin kivuton vasta puoli vuotta myöhemmin). Toisen jälkeen jälkisuppareita tuli pari vrk niin kovina että imetys oli aika tuskaa. Toisaalta kohtu palautui tosi nopeasti, lääkärikin ihmetteli jälkitarkastuksessa että oli jo alkuperäisessä koossaan! Sairaalan tarjoama lääkitys jälkisupistuksiin ei oikeen auttanut vaikka auliisti tarjosivat eri tabuja.

Ekastakin oli jo kovat, tokasta ihan hirveät ja kolmansia pystyi iavan hyvin vertaamaan synnytys supistuksiin. Ihan tuskan hiki päässä ja paikallaan olo tuntui mahdottomalta. Onneksi ei kestäneet kuin 1-2 päivää, eikä niitä tullut juuri kuin imettäessä.

Niistä varoitettiin saman tien synnytyksen jälkeen ja suositeltiin jotain kipu/särkylääkettä, joita muistaakseni napsin ainakin viikon ajan. Silti lääkkeistä huolimatta jälkisupistukset teki kipeää ja niitä tuli parin viikon ajan imettäessä.

Ekalla ei mitään ja tokalla parin ensimmäisen imetys kerralla. Lääkkeet ja kivut jäi sairaalaan. Uudelleen synnyttäjänä päästettiin n. vuorokaudessa kotia, vaikka repesin ja vuosin reilusti verta ja hemoglobiinikin oli alle 100. Itse synnytys meni ilman myrkkyjä, kun mitään ei edes keritty antamaan, kun olin 9 cm auki. Eikä sekään tuntunu niin hirveen kauhealta... Oisko tämäkin ihan yksilöllinen juttu?

Mulla synnytys käynnistettiin joten liekö siitä johtunut että niin supistukset kuin jälkisupistuksetkin oli ihan älyttömän kipeitä (Vertaa kaksoissiskolla ei jälkisuppareita tullut ollenkaan ekan kanssa ja väitti kovasti että ei ne supistuksetkaan hirveen kipeitä ollu. Meillä on yhtä huono kipukynnys molemmilla). Sairaalassa jälkisupistukset oli niin kipeet että tärisin ja piti välillä lopettaa imetys kesken hetkeksi. Kysyin kätilöltä että kuuluuko tehdä näin kipeetä ja kun muuta ei löytyny niin sano että kuuluu. Sain panadolia ja se ehkä vei pahimman terän pois, mutta oli silti kyllä tosi vaikeeta imettäminen (paikallaan pysyminen) sen ekan reilu viikon verran. Ja ihan yllärinä tuli mullekin.

Oon siis kuullu että ekan kanssa niitä ei juuri pitäis tulla (ei pitänyt paikkaansa), käynnistetty synnytys voi pahentaa niitä (pitänyt itsellä ja 2 muulla ihmisellä paikkansa). Todennäköisesti noi on kuitenkin aika yksilöllisiä tuntemuksia, kaikkien keho kun on erilainen (myös mun ja mun kaksoissiskon, kuten monesti ollaan huomattu. Tää oli varmaan kosto kun oon päässy menkkojen kanssa helpommalla...)

Ensimmäisen aikaan en tuntenut mitään, seuraavalla kerralla ne oli siedettävät, kolmas oli sektio ja jälkisupparit oli aivan hirveät! Neljännessäkin oli aivan hirveät kivut.

Jos tulisi viides, kuolisin varmaan siihen kipuun. Pahentuneet vain.

Eka kerta meni parilla särkylääkkeellä. Vähän niinku ois menkkakipuja ollut. Tokasta tiesi jo supistelevansa ja kolmannella kerralla huutelin suunnilleen kätilöä tuomaan mulle ilokaasut takaisin ja vähän äkkiä sittenkin. Oli melkein kamalampaa kuin itse synnytys... Johtui tosin siitäkin, että kolmannella kerralla jouduttiin laittamaan tippa kohdun supistumista vauhdittamaan, kun verenvuoto ei meinannut lakata omia aikojaan... 

Mulla on jo vuosi kolmannesta synnytyksestä, mutta yhtä supistelee kuukautisten aikana. Näin ei ole ennen ollut. Onkohan tämä normaalia?