Joskus ihmettelen eräiden ihmisten suurta viehtymystä koiriin...

Kaverini ei voi saada lapsia ja on ottanut koiria "lapsikseen". Ymmärrän kyllä jos rakkautta riittää jaettavaksi eläimiin ja jos on jostain saatava se elämän keskipiste mutta... itselläni on lapsia enkä pidä siitä kuinka tämä kaverini vertailee koiriaan lapsiini. "Sun Maija on just niin kiltti kuin mun muppe" jne. Lapset ON eriasia kuin koirat, siitä ei pääse mihinkään. Ja tosiaan se mitä joku jo sanoikin, se vaan on todella ärsyttävää kun toinen ei osaa puhua mistään muusta kuin koirista vaikka oikeasti voisi puhua jostain muustakin. En itsekkään jaksaisi jauhaa vain ja ainostaan lapsieni tekemisistä muille. Ja lisään, itselläni on kaksi koiraa :)

esim koiran koulutusta lapsen kasvatukseen...toisaalta mua säälittää kun ovat niin pihalla.

Aikuinen nainen jonka kaikki facebook päivitykset ovat pelkästään hänen koiristaan. Laittaa kuvia facebookkiin niistä, samoin kaikista ostamistaan pannoista, hihnoista ja valjaista joita on kuvien perusteella kymmenittäin, mätsää ne sopimaan aina toisiinsa. Menee minusta jo ihan omituisuuksiin jos ei mikään muu pyöri mielessä. Minullakin on koira ja lapsia, silti elämääni mahtuu muutakin.

koira-ihmisiä on erilaisia.

Toisille koira on lemmikki jonka kanssa nyt leikitään ja lenkkeillään.

Mutta sitten on ne kelle koirat on oikeasti iso harrastus. Ei siinä mitään sen kummempaa ole, kun se että jos koiria tosissaan harrastaa niin se harrastus vie kyllä kaiken vapaa-ajan. Etenkin jos on vielä useampikin koira.