Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kela ja sossu rikkovat lakia - puolison elatusvelvollisuus?

Vierailija
06.08.2011 |

Avioliitossa on puolison elatusvelvollisuus, mutta avoliitossa ei. Silti avio- ja avopuolisoja kohdellaan Kelassa ja sosiaalitoimistossa samalla tavalla, eli puolison tulot vaikuttavat myös avoliitossa olevan ihmisen tukiin.



Jos esim. nuorilla avopuolisoilla on "omat rahat", ja toinen (alle 25v, ei tutkintoa) jää työttömäksi, hän ei ehkä saa mitään työttömyysrahaa tai asumistukea puolison tulojen vuoksi. Eikä sossustakaan mitään. Sossussa sanotaan vaan että perhettä käsitellään yhtenä kokonaisuutena, eli puolison oletetaan elättävän toinen - vaikkeivät olisi naimisissa. Eli laki ei velvoita avopuolisoa elättämään, mutta käytännössä se voi kuitenkin olla pakko. Tai sitten täytyy muuttaa erilleen niin saa tukia.



Selittäkää minulle, miksi näin on!



ps. itse olen töissä ja niin on puolisonikin, mutta asia kiinnostaa, koska koen asian olevan vääryys. Koen, että Kela ja sossu toimivat lain vastaisesti.

Kommentit (170)

Vierailija
21/170 |
25.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ysiluokalla. Haimme molemmat toisen kaupungin lukioon ja pääsimme. Yksiöt oli kiven alla ja näin ollen päädyimme vuokraamaan kaksion. Molemmilla oli alkuunsa opiskelun ohella töitä mutta firma missä minä olin töissä meni konkkaan puolen vuoden päästä.

16- vuotiaan "avopuolisoni" olisi pitänyt elättää minut ilta ja viikonloppu töillään tai jättäytyä työttömäksi että minä (ja hän) olisin saanut toimeentulotukea.

Ja joku älypää nyt vinkuu että ei kannata pariutua jos ei kestä yhteistä taloutta.. huh huh mistä noita putkiaivoja oikein sikiää.

saada isommat tuet kuin muilla?


En missään vaiheessa ole sanonut että olisin halunnut isommat tuet kuin muilla, vaan en halunnut että 16- vuotias opiskelija pilaa opiskelunsa käymällä joka ainut ilta töissä elättääkseen minut sillä välin kun minä saan lukea kotona tentteihin!

Ajattelimme että siitä on monelle hyötyä että asumme yhdessä. Kela joutui maksamaan vähemmän asumislisää ja yksiön saivat ne joilla ei ollut kaveria. Kävi muuten niin että vaikka osa oli saanut koulupaikan ei voinut aloittaa koska ei löytynyt asuntoa!

Ketä tässä voitti??? Av- mamma joka ei voi myöntää että on väärässä...aaarrgg mikä ämmä

Vierailija
22/170 |
25.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ajattelisi että paljonko Kela ja sossu säästäisivät yhdessä asuvia tukemalla v. erikseen asuvia. Monethan asuvat erikseen, koska saavat silloin tuet.



Esim. minulla oli vuokra+vesi+sähkö n. 500 euroa kun asuin yksin. Sen olisi siis sossu kustantanut jos ei olisi ollut tuloja. Siihen päälle vielä se muu osuus minkä saa, ja kappas vain, sossu maksaisi lähemmäs tonnin kuussa tukia.



Kun muutin asumaan mieheni kanssa, osuuteni vuokrasta putosi n. 240 euroon kuussa, sisältäen sähkön ja veden. Vaan enpä saisi enää mistää tukia kun miehen tulot ovat niin jättimäiset (peräti 1300-1500 kuussa). Sossun ei tarvitsisi maksaa kuin reilu 500 euroa kuussa tukia, mutta maksaisiko se? no ei. Muuttaisinko yhteen asumaan jos olisin tukien varassa? No en, ja tulisin yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi.



Mielestäni ei myöskään ole reilua enää nykyaikaisessa yhteiskunnassa, että henkilö joutuu olemaan riippuvainen toisen tuloista ja "armosta". Jokaiselle tulisi taata itsenäinen toimeentulo, asui sitten yhdessä, erikseen tai vaikka kommuunissa. Kansalaispalkka ratkaisisi tämän asian. Ei tarvitsisi kotiäidin murehtia sitä että ei ole voinut käydä kampaajalla kolmeen vuoteen tai ostaa talvikenkiä kun mies ei maksa, ja kun mies suostuu ostamaan vain ruuat perheelle ja äiti makselee kaikki lasten kulut lapsilisistä...



Näitäkin on tällä palstalla nähty useasti, sääliksi käy

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/170 |
25.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ajattelisi että paljonko Kela ja sossu säästäisivät yhdessä asuvia tukemalla v. erikseen asuvia. Monethan asuvat erikseen, koska saavat silloin tuet.

Esim. minulla oli vuokra+vesi+sähkö n. 500 euroa kun asuin yksin. Sen olisi siis sossu kustantanut jos ei olisi ollut tuloja. Siihen päälle vielä se muu osuus minkä saa, ja kappas vain, sossu maksaisi lähemmäs tonnin kuussa tukia.

Kun muutin asumaan mieheni kanssa, osuuteni vuokrasta putosi n. 240 euroon kuussa, sisältäen sähkön ja veden. Vaan enpä saisi enää mistää tukia kun miehen tulot ovat niin jättimäiset (peräti 1300-1500 kuussa). Sossun ei tarvitsisi maksaa kuin reilu 500 euroa kuussa tukia, mutta maksaisiko se? no ei. Muuttaisinko yhteen asumaan jos olisin tukien varassa? No en, ja tulisin yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi.

Mielestäni ei myöskään ole reilua enää nykyaikaisessa yhteiskunnassa, että henkilö joutuu olemaan riippuvainen toisen tuloista ja "armosta". Jokaiselle tulisi taata itsenäinen toimeentulo, asui sitten yhdessä, erikseen tai vaikka kommuunissa. Kansalaispalkka ratkaisisi tämän asian. Ei tarvitsisi kotiäidin murehtia sitä että ei ole voinut käydä kampaajalla kolmeen vuoteen tai ostaa talvikenkiä kun mies ei maksa, ja kun mies suostuu ostamaan vain ruuat perheelle ja äiti makselee kaikki lasten kulut lapsilisistä...

Näitäkin on tällä palstalla nähty useasti, sääliksi käy


teen,jotta en joudu anelemaan toiselta rahaa.NYt taistelen tt-tuesta,kun sossut väittää että asumme yhdessä,kun jouduin muuttamaan pois että tultais edes jotenkin toimeen.

Vierailija
24/170 |
25.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nuoremme sai opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta ja muutti sinne meille ennestään lähes tuntemattoman poikaystävän kanssa. Poikaystävä oli aluksi uudella paikkakunnalla toimeentulotuen varassa ja nuoremme aikeena oli tulla toimeen opintotuella.



Opiskelijan todellakin oletetaan jopa ottavan opintolainaa ja elättävän sillä poikaystäväänsä.



Alussa teimme sen virheen, että autoimme tytärtä suoraan laittamalla rahaa tilille, mikä vei poikaystävän tuet nollille. Ilman tukea he olisivat kuitenkin saaneet häädön. Mistäpä heillä, täysin rahattomilla, olisi ollut varaa ensimmäisten kuukausien vuokriin ja takuuvuokraan ennen kuin mistään tuli mitään tukea. Tämän jälkeen opimme lähettämään heille rahaa kirjekuoressa, jotta he olisivat edes joskus saaneet juustoa itse leivotun sämpylän päälle.



Jouduimme siis yllättäen tilanteeseen, jossa elätämme meille tuntematonta pudokasta, jotta oma jälkikasvumme saisi edes alkeellisen elintason.





Vierailija
25/170 |
25.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

saada isommat tuet kuin muilla?

ettei avoliitossa ole elatusvelvollisuutta. Avioliitossa on taas omat (taloudellisetkin) etunsa, mitä ei avoliitossa ole. Yhtä typerää on kysellä miksi avioliitossa elävillä on oikeus sitä ja tätä, jos haluaa parisuhteelleen avioliiton tuoman juridisen aseman menköön naimisiin, jos haluaa avoliiton edut on menemättä tai hankkii avioeron. Simple. Tai ainakin pitäisi olla.

Avo- ja avioliiton kuuluukin olla erilaisia parisuhdemuotoja, mikä ei kuitenkaan oikeuta eriarvoisuutta lain edessä. Avioliiton oikeuksien/velvollisuuksien sekoittaminen avoliittoon tai päinvastoin on monelta osin kyseenalaista. Lähtien vaikkapa siitä, mihin vedetään raja. Miksei samalla periaatteella vaadittaisi selvitystä erillään asuvista seurustelukumppaneista ja heidän tuloistaan? Kumppanihan saattaa maksaa tukia hakevan ruokaa ja asumismenoja ihan hyvää hyvyyttään, tai kenties ovat erillään asuva, mutta "oikeasti" avopari? Ja mitenhän se Niemisen Pertin ja Pirkon avioliiton tila, jaksaako ne vielä 50 vuoden jälkeenkin vai onko heillä kenties uudet, liiton ulkopuoliset rakastajat joiden tulot on tarkistettava? Homo- ja lesboparit? Kämppikset? Voisi kelan lomakkeiden täyttely muuttua mielenkiintoiseksi. Tai miten olisi toisinpäin, eli yksittäinen yhteiskunnan instanssi, esim. verottaja, kohtelisi avioparia kuten avoparia?

Vierailija
26/170 |
25.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

esimerkiksi verolainsäädännössä puhutaan avioliitosta tai avioliiton omaisesta suhteesta. Uskonkin, että tätä samaa laintulkintaa käytetään puolisoasiassa myös tt-tuessa tai työttömyysturvassa. Avioliittolain elatusvelvollisuus on toissijainen näissä tukiasioissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/170 |
25.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ysiluokalla. Haimme molemmat toisen kaupungin lukioon ja pääsimme. Yksiöt oli kiven alla ja näin ollen päädyimme vuokraamaan kaksion. Molemmilla oli alkuunsa opiskelun ohella töitä mutta firma missä minä olin töissä meni konkkaan puolen vuoden päästä.

16- vuotiaan "avopuolisoni" olisi pitänyt elättää minut ilta ja viikonloppu töillään tai jättäytyä työttömäksi että minä (ja hän) olisin saanut toimeentulotukea.

Ja joku älypää nyt vinkuu että ei kannata pariutua jos ei kestä yhteistä taloutta.. huh huh mistä noita putkiaivoja oikein sikiää.

saada isommat tuet kuin muilla?


En missään vaiheessa ole sanonut että olisin halunnut isommat tuet kuin muilla, vaan en halunnut että 16- vuotias opiskelija pilaa opiskelunsa käymällä joka ainut ilta töissä elättääkseen minut sillä välin kun minä saan lukea kotona tentteihin!

Ajattelimme että siitä on monelle hyötyä että asumme yhdessä. Kela joutui maksamaan vähemmän asumislisää ja yksiön saivat ne joilla ei ollut kaveria. Kävi muuten niin että vaikka osa oli saanut koulupaikan ei voinut aloittaa koska ei löytynyt asuntoa!

Ketä tässä voitti??? Av- mamma joka ei voi myöntää että on väärässä...aaarrgg mikä ämmä

Eihän 16v. vielä ole edes täysikäinen. Ja jos kotia alkaa leikkimään niin pitäis kestää seuraukset, vai pitääkö ihmisiä aina ja ikuisesti paapoa. Voi voi, ethän sä toki tiennyt mitä teit kun avoliittoon menit, no ei hätää kyllä me sulle rahaa annetaan. Eihän nyt avoliittolainen voi tajuta mihin sitoutuu, tän suhteenhan piti olla vaan ihan leikki, te vaan kokeilitte miltä se kotileikki tuntuis. No ei ollut enää kivaa kun olis pitänyt kantaa sitä vastuuta.

Vierailija
28/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


vaan että avoliitto on sitä ihan oikeaa elämää josta voi jopa joutua maksamaan jotain. Olis se nyt pikkasen epäreilua, että avoliitossa yhdessä elävä pariskunta katsottaisiin kahdeksi eri ruokakunnaksi ja heille annettasiin enemmän tukia kuin avioliitossa oleville. Ja perusteluna on, että avoliittolaisen parisuhde voi kariutua ja sitten se on niin epistä kun se toinen on joutunut sitä toista elättämään. Eihän tuo ole mikään todellinen peruste kohdella yhdessä elävää pariskuntaa eriarvoisesti.

Tällä hetkellä avoparia kohdellaan samanarvoisesti avioparin kanssa vain silloin, kun sillä perusteella voidaan evätä heiltä jotain (esim. tukia). Kuitenkaan esim. leskeneläkettä avoparit eivät saa, vaikka olisivat elättäneet toisiaan vuosikausia. Eli kyse ei ole siitä, että avoparin pitäisi saada eri vapauksia tukiin, VAAN että tulkinnan täytyisi olla looginen - ei siis niin, että valitaan tapauskohtaisesti ne tilanteet, joissa heidät katsotaan perheeksi ja ne, joissa ei.

Tuntuu olevan niin vaikeaa tuo yhdessäeläminen, kun ei millään haluaisi sitä joka päivä uudestaan valittua rakasta puolisoa elättää. Pelätään eroa vaikka ollaan niin paljon sitoutuneimpia kuin ketkään muut.

Tässähän ei olekaan kysymys siitä, haluavatko puolisot elättää toisiaan vai ei. Kyse on yhteiskunnan kierosta tavata tulkita avopari samaksi ruokakunnaksi ja perheeksi vain silloin, kun näiltä ihmisiltä voi ottaa jotain pois. Silloin, kun pariskunta olisi saamassa jotain sillä perusteella, että ovat perhe, silloin kyllä katsotaan erillisiksi. Ja TÄMÄ on se ongelma.

Ja mitä tulee esim. siihen, että alaikäinen joutuu elättämään "puolisoaan", niin sehän voi lopulta johtaa siihen, että tämän alaikäisen vanhemmat joutuvat elättämään täysin vierasta ihmistä - koska alaikäisen vanhemmilla on elatusvelvollisuus. Joten jos nuori joutuu kuppaamaan vanhemmiltaan rahaa elättääkseen "puolisonsa", niin tällöin on kyllä yhteiskunnan vastuu ulkoistettu hiukan liian kauas.

Moni voi muuttaa yhteen muuten ihan senkin takia, että muuten toinen olisi asunnoton. Ihmisillä voi silti olla tulot ja rahat erillään. Ja vaikka ei olisikaan, niin jälleen peräänkuulutan sitä yhtenäistä logiikkaa siihen tulkintaan, ketkä ovat perhe ja ketkä ei.

rekisteröidä. Eihän leskeneläkettä voida maksaa jos vain oletetaan että tuo pari oli avoliitossa ja nyt toinen sitten on varmaan leski. Esim. työeläkkeissä se eläke jaetaan lesken ja lasten kesken, olis aika epäereilua niitä lapsia kohtaan jos kuolleen isän/äidin työeläke jaettaisiin kämppiksen ja lasten kesken. Kuten itse korostat niin vaikka asutaan yhdessä ei silti aina olla avoliitossa. Samoin lasta ei voida tunnustaa automaattisesti avomiehelle, koska ei voida olla varmoja että hän todella on lapsen isä eikä vaan kämppis. Lapsen oikeudet kärsisivät jos näin tehtäisiin. Siksi avoliittolaisten on ihan turha vaatia avioliiton etuja. Etuja saadakseen suhde on virallistettava ja sen voi tehdä menemällä naimisiin.

Ja käsittääkseni kämppikset kyllä saavat tukensa, jos asiasta valittavat ja esim. vuokrasopimukset ovat kunnossa. Vaatihan se toki jonkinmoisen paperisodan, mutta monet ovat siinä kyllä onnistuneet. Asiat vaan pitää hoitaa heti alunperin kuntoon, omat vuokrasopimukset ym.

Moraaliselta kannalta katsottuna tämä teidän jankkaamisenne tuntuu kyllä oudolta. Elin itse useamman vuoden ennen avioliittoa avoliitossa eikä kyllä koskaan tullut mieleenkään että valittaisin kuinka meitä kohdellaan väärin. Mehän elimme yhdessä, pariskuntana ja oli itsestäänselvää että yhdessä huolehdimme myös taloudellisesti toisistamme. Ihan vapaaehtoisesti mentiin avoliittoon ja tiesin mitä se merkitsee. En mä sinne muuttanut kämppikseksin ja vaan kokeilemaan kotileikkiä. Te elätte kuten avioliitossa, mutta pienen muotoseikan takia vaaditte itsellenne suurempia tukia. Kun enhän mä sitten kuitenkaan niinkuin ole mistään vastuussa. Joo niille jotka oikeasti ovat vain kämppiksiä kuuluisi ne tuet jotka kuuluvat yksineläjälle, mutta älkää nyt ahneina vaatiko niitä tukia myös avoliittolaisille. Kantakaa nyt helvetissä se vastuunne jos avoliittoon menette.

Ja jos päästätte alaikäisen leikkimään kotia jonkun kanssa niin se on voi voi. Ettekö edes älyä sille lapselle kertoa mitä se tarkoittaa ihan oikeasti kun muuttaa jonkun kanssa avoliittoon? Tai hoitakaa ne vuokrapaperit edes kuntoon.

Tiedättekö te muuten edes itse oletteko avoliitossa vai kämppiksiä? Tuntuu olevan niin vaikeaa monelle, pannaan poikkiksen kanssa hynttyyt yhteen muttei sitten kuitenkaan olla avoliitossa, ollaan vaan kämppiksiä. Oletteko muistaneet kertoa sille toiselle osapuolelle että kämppiksiä tässä vaan ollaan, sehän voi vaikka kuvitella teidän olevan avoliitossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä te oikein haluatte? Luuletteko, etteivät lainsäätäjät ole miettineet tätä puoliso-ongelmaa? Siihen vain ei ole ratkaisua. Ei sossut voi jokaisen kohdalla udella, ketä kukakin panee, seurustelevatko vai onko on-off-suhde =) Koska toimeentulotukea hakevat homoparit taitavat olla aika marginaalinen ryhmä, ehkäpä on halvempaa SUOMEN KANSALLE, ei siis sossulle, jättää jokaisen yksityiselämä selvittämättä ja tyytyä niihin perhemuotoihin, jotka voidaan nähdä väestörekisteristä. Onhan se harmi, ettei voi asua samaa sukupuolta olevan sossunelätin kanssa. Ja aikuisten elämään kuuluu vastuunotto, myös hyvin nuorena ja sellaisissa suhteissa, joiden kestosta ei ole tietoa, eikö totta? Minä en ainakaan haluaisi maksaa verorahoilla esim. keskituloisten ja rikkaiden henkilöiden puolisoille mitään tukia, jotta he voisivat maata kotona sohvalla pureksimassa kynsiään sossun rahoilla. Miettikääpä miten iso joukko se oikeasti olisi? Koti-äitien joukko varmaan nousisi huimasti.

Vierailija
30/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sossut voi jokaisen kohdalla udella, ketä kukakin panee, seurustelevatko vai onko on-off-suhde =) Koska toimeentulotukea hakevat homoparit taitavat olla aika marginaalinen ryhmä


niiden täytyisi jaksaa selvittää jokaisen kohdalla myös panosuhteet,jotta voivat päätellä jakavatko he kenties ruokalaskutkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällä on kai historiallis-kristillinen tausta, eli ennen on suosittu avioliittoja. Silloin oli mm. perheverotus, jolloin enemmän ansaitseva puoliso sai vähennyksiä, ja sinkuilla oli ns. vanhanpojanvero. (Naisilla oli kai vähemmän omia tuloja)



Jollakin asetuksella tai ministeriön ohjeella on sitten päädytty tuohon "jääkaappikuntaan" eli samassa taloudessa asuvien elatusvelvollisuuteen, vaikka lakiin sitä ei ole kirjattu.

Vierailija
32/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


rekisteröidä. Eihän leskeneläkettä voida maksaa jos vain oletetaan että tuo pari oli avoliitossa ja nyt toinen sitten on varmaan leski. Esim. työeläkkeissä se eläke jaetaan lesken ja lasten kesken, olis aika epäereilua niitä lapsia kohtaan jos kuolleen isän/äidin työeläke jaettaisiin kämppiksen ja lasten kesken. Kuten itse korostat niin vaikka asutaan yhdessä ei silti aina olla avoliitossa. Samoin lasta ei voida tunnustaa automaattisesti avomiehelle, koska ei voida olla varmoja että hän todella on lapsen isä eikä vaan kämppis. Lapsen oikeudet kärsisivät jos näin tehtäisiin. Siksi avoliittolaisten on ihan turha vaatia avioliiton etuja. Etuja saadakseen suhde on virallistettava ja sen voi tehdä menemällä naimisiin.

Ja käsittääkseni kämppikset kyllä saavat tukensa, jos asiasta valittavat ja esim. vuokrasopimukset ovat kunnossa. Vaatihan se toki jonkinmoisen paperisodan, mutta monet ovat siinä kyllä onnistuneet. Asiat vaan pitää hoitaa heti alunperin kuntoon, omat vuokrasopimukset ym.

Moraaliselta kannalta katsottuna tämä teidän jankkaamisenne tuntuu kyllä oudolta. Elin itse useamman vuoden ennen avioliittoa avoliitossa eikä kyllä koskaan tullut mieleenkään että valittaisin kuinka meitä kohdellaan väärin. Mehän elimme yhdessä, pariskuntana ja oli itsestäänselvää että yhdessä huolehdimme myös taloudellisesti toisistamme. Ihan vapaaehtoisesti mentiin avoliittoon ja tiesin mitä se merkitsee. En mä sinne muuttanut kämppikseksin ja vaan kokeilemaan kotileikkiä. Te elätte kuten avioliitossa, mutta pienen muotoseikan takia vaaditte itsellenne suurempia tukia. Kun enhän mä sitten kuitenkaan niinkuin ole mistään vastuussa. Joo niille jotka oikeasti ovat vain kämppiksiä kuuluisi ne tuet jotka kuuluvat yksineläjälle, mutta älkää nyt ahneina vaatiko niitä tukia myös avoliittolaisille. Kantakaa nyt helvetissä se vastuunne jos avoliittoon menette.

Ja jos päästätte alaikäisen leikkimään kotia jonkun kanssa niin se on voi voi. Ettekö edes älyä sille lapselle kertoa mitä se tarkoittaa ihan oikeasti kun muuttaa jonkun kanssa avoliittoon? Tai hoitakaa ne vuokrapaperit edes kuntoon.

Tiedättekö te muuten edes itse oletteko avoliitossa vai kämppiksiä? Tuntuu olevan niin vaikeaa monelle, pannaan poikkiksen kanssa hynttyyt yhteen muttei sitten kuitenkaan olla avoliitossa, ollaan vaan kämppiksiä. Oletteko muistaneet kertoa sille toiselle osapuolelle että kämppiksiä tässä vaan ollaan, sehän voi vaikka kuvitella teidän olevan avoliitossa.

Tässä yhteydessä on aivan turha keskustella, kuinka tosissaan ihmiset avoliitossa ovat. Äläkä sekoita avioliiton oikeuksia tähän - kukaan ei ole vaatimassa, että avoliitto rekisteröitäisiin tai muutettaisiin sisällöltään avioliitoksi tms. Tässähän on vain kyse siitä, että tällä hetkellä avopareiksi katsotaan henkilöt silloin, kun siitä on heille haittaa - mutta ei koskaan silloin, kun siitä olisi hyötyä. Ja tämähän on ihan epäloogista. Sitten pitäisi jättää kokonaan ne avoliitot rauhaan - koska lain mukaan elatusvelvollisuutta ei synny, sitä ei pitäisi Kelan tai sossun taholta edellyttää.

Pelkkä yhdessä asuminen on aika huono peruste sille, että ihmisten kesken luodaan elatusvelvoite. Kaikki vuokranantajat eivät suostu erillisiin vuokrasopimuksiin (kuulostaa hankalalta, epäilyttävältä) ja toiseksi, jos asunnossa on vain yksi makuuhuone, ei kämppis-selitys edes mene läpi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset


Moraaliselta kannalta katsottuna tämä teidän jankkaamisenne tuntuu kyllä oudolta. Elin itse useamman vuoden ennen avioliittoa avoliitossa eikä kyllä koskaan tullut mieleenkään että valittaisin kuinka meitä kohdellaan väärin. Mehän elimme yhdessä, pariskuntana ja oli itsestäänselvää että yhdessä huolehdimme myös taloudellisesti toisistamme. Ihan vapaaehtoisesti mentiin avoliittoon ja tiesin mitä se merkitsee. En mä sinne muuttanut kämppikseksin ja vaan kokeilemaan kotileikkiä. Te elätte kuten avioliitossa, mutta pienen muotoseikan takia vaaditte itsellenne suurempia tukia.

Ei, avoliitto ei ole "kuin avioliitto". Avioliitto nimittäin tarkoittaa oikeutta leskeneläkkeeseen, oikeutta yhteiseen sukunimeen, oikeutta periä toinen ja eron tullen oikeutta viedä puolet toisen omaisuudesta. Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus. ja koska sellaista ei ole tehty, ei avoliitto ole "kuin avioliitto".

Rakkaus, seksi, yhdessä asuminen, yhteiset lapset, tms ei vielä tee suhteesta "avioliiton omaista". Ne tekevät siitä parisuhteen, perheen, yhteiselämän. Ja se koskaa niin avioliittoja kuin avoliittojakin.

On sekä moraaliselta että juridiselta kannalta kyseenalaista rinnastaa avoparit aviopareihin tuossa elatusasiassa, koska se elatusvelvollisuus nimenomaan liittyy avioliittoon juridisena sopimuksena.

Vierailija
34/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei, avoliitto ei ole "kuin avioliitto". Avioliitto nimittäin tarkoittaa oikeutta leskeneläkkeeseen, oikeutta yhteiseen sukunimeen, oikeutta periä toinen ja eron tullen oikeutta viedä puolet toisen omaisuudesta. Avioliitto on ennen kaikkea juridinen sopimus. ja koska sellaista ei ole tehty, ei avoliitto ole "kuin avioliitto".

Rakkaus, seksi, yhdessä asuminen, yhteiset lapset, tms ei vielä tee suhteesta "avioliiton omaista". Ne tekevät siitä parisuhteen, perheen, yhteiselämän. Ja se koskaa niin avioliittoja kuin avoliittojakin.

On sekä moraaliselta että juridiselta kannalta kyseenalaista rinnastaa avoparit aviopareihin tuossa elatusasiassa, koska se elatusvelvollisuus nimenomaan liittyy avioliittoon juridisena sopimuksena.


Olen täysin samaa mieltä siitä, että valtion laitokset kohtelevat avopareja näissä etuusasioissa täysin epäloogisesti. Minun esimerkiksi oletettiin nostavan opintolainani ja maksavan avomieheni eläminen velkarahalla, kun hän joutui pitkälle sairauslomalle onnettomuuden vuoksi. Olimme tuolloin kaksvitosia ja opiskelimme yliopistossa. Jos avomieheni olisi kuollut tuossa onnettomuudessa - joka muuten ei ollut kaukana - en olisi saanut valtiolta penniäkään tukea.

Kuka voi oikeasti väittää, että tällainen sääntöjen tulkinta on oikein?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

erään pariskunnan jotka maksavat ruuat yhdessä mutta kaikki ylimääräinen ostetaan centilleen itse.Esim jos mies haluaa kaupasta pari olutta niin nainen tuo kuitin,ja mies maksaa centilleen oluet. Niin ja ovat naimisissa ja lapsiakin on.Olisipa hauska nähdä mitä tekisivät jos joutuisivat tt-tuelle ja näin elättämään toinen toisiaan.

Vierailija
36/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokainen tienasi itse omat rahansa, yhteiskunnalta oli turha tukea odottaa. Palkanmaksaja ei kysellyt naima-asioista. Jos poika sattui panemaan tyttölapsen paksuksi, oli vihille meno lähes pakollinen seuraus. Susipareja kyläyhteisössä ei suvaittu. Jos 24 vuotiasta ei ollut vihitty avioon - muisti verottaja ylimääräisellä verolla. Sukupuolesta riippuen nimitys oli vanhanpojan vero tai vanhanpiian vero. Itse kerkesin yhden vuoden korotettua veroa 70-luvun alussa maksaa.

Vaari

Vierailija
37/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos haluat yhteiskunnalta avioliiton tuet parisuhteellesi, mene naimisiin. Jos et halua naimisiin, kun yhteiskunnalle ei niinq kuulu tää asia ja se on vain nimi paperissa, jää avoliittoon ja lopeta vinkuminen. Onpa vaikeaa.

Vierailija
38/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ysiluokalla. Haimme molemmat toisen kaupungin lukioon ja pääsimme. Yksiöt oli kiven alla ja näin ollen päädyimme vuokraamaan kaksion. Molemmilla oli alkuunsa opiskelun ohella töitä mutta firma missä minä olin töissä meni konkkaan puolen vuoden päästä.

16- vuotiaan "avopuolisoni" olisi pitänyt elättää minut ilta ja viikonloppu töillään tai jättäytyä työttömäksi että minä (ja hän) olisin saanut toimeentulotukea.

Ja joku älypää nyt vinkuu että ei kannata pariutua jos ei kestä yhteistä taloutta.. huh huh mistä noita putkiaivoja oikein sikiää.

saada isommat tuet kuin muilla?


En missään vaiheessa ole sanonut että olisin halunnut isommat tuet kuin muilla, vaan en halunnut että 16- vuotias opiskelija pilaa opiskelunsa käymällä joka ainut ilta töissä elättääkseen minut sillä välin kun minä saan lukea kotona tentteihin!

Ajattelimme että siitä on monelle hyötyä että asumme yhdessä. Kela joutui maksamaan vähemmän asumislisää ja yksiön saivat ne joilla ei ollut kaveria. Kävi muuten niin että vaikka osa oli saanut koulupaikan ei voinut aloittaa koska ei löytynyt asuntoa!

Ketä tässä voitti??? Av- mamma joka ei voi myöntää että on väärässä...aaarrgg mikä ämmä

Eivätkö vanhempasi elättäneet sinua? Kyllähän se heille olisi kuulunut.

Vierailija
39/170 |
26.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nuoremme sai opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta ja muutti sinne meille ennestään lähes tuntemattoman poikaystävän kanssa. Poikaystävä oli aluksi uudella paikkakunnalla toimeentulotuen varassa ja nuoremme aikeena oli tulla toimeen opintotuella.

Opiskelijan todellakin oletetaan jopa ottavan opintolainaa ja elättävän sillä poikaystäväänsä.

Alussa teimme sen virheen, että autoimme tytärtä suoraan laittamalla rahaa tilille, mikä vei poikaystävän tuet nollille. Ilman tukea he olisivat kuitenkin saaneet häädön. Mistäpä heillä, täysin rahattomilla, olisi ollut varaa ensimmäisten kuukausien vuokriin ja takuuvuokraan ennen kuin mistään tuli mitään tukea. Tämän jälkeen opimme lähettämään heille rahaa kirjekuoressa, jotta he olisivat edes joskus saaneet juustoa itse leivotun sämpylän päälle.

Jouduimme siis yllättäen tilanteeseen, jossa elätämme meille tuntematonta pudokasta, jotta oma jälkikasvumme saisi edes alkeellisen elintason.

Hassua, että joillekin lapsen poika/tyttöystävät ovat tuntemattomia ihmisiä. Tuossa tilanteessa tulisi kyllä katsoa hieman peiliin. Miksi alaikäinen lapsi on tuossa tilanteessa?

Vierailija
40/170 |
27.10.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä peruste vaan ei oikein päde Jorman ja Ullan tapaukseen, koskapa Jorma on ottanut ison henkivakuutuksen ja edunsaajana on Ulla ja päinvastoin. Siis sekä Ulla että Jorma ovat saamassa myös huomattavan edun avoliiton purkautuessa.


Koska jokainen vakuutuksenottaja maksaa vakuutuksestaan pitkän pennin. Se ei ole verorahoilla tuotettu ilmainen etu, kuten vaikkapa leskeneläke tai pienempi perintövero jotka kuuluvat avioliiton etuuksiin. Ja kaiken lisäksi: jos sekä aviopari Pekka ja Maija että avopari Jorma ja Ulla ostavat samanlaiset henkivakuutukset, toiseksi mainitun pariskunnan leski tulee maksamaan nykylainsäädännön mukaan saamistaan vakuutusrahoistaan lähes kolminkertaiset verot!