Juhlitteko kandiksi valmistumista?

Mitä juhlimista siinä on?

Mitä juhlimista missään on, jos tolle linjalle lähdetään? Kyllä monien vuosien opiskelujen loppuun saattaminen on mielestäni huimasti isompi saavutus kuin esim. se, että on sattunut syntymään, ja silti tuota jälkimmäistä juhlitaan päivittäin kaikkialla maailmassa ; )

vaan välietappi matkalla maisteriksi tai DI:ksi. siksi sitä kandia ei kamalasti (oma kokemus, mun ympäristössä) juhlita.

Mutta mikäs sen mukavampaa kuin kerätä hyvä porukka kokoon ja viettää yhteistä aikaa erään saavutuksen kunniaksi - ihan riippumatta saavutuksen koosta. Mikään pakko ei ole, mutta en ymmärrä niitä, jotka dissaavat juhlaa, koska aihe "ei ole riittävä". Mikään syy ei ole liian vähäpätöinen.

valmistuminen tapahtui jo aiemmin, mutta aion silti juhlistaa tätä, kunhan sopiva ajankohta osuu kohdalle.



Useimmille ihmisille kyse ei ole juhlan arvoisesta asiasta, mutta itselleni se oli tärkeä rajapyykki ja osoitti sen, että kaikkien epäonnistumisten vastapainoksi minulla on edes yksi saavutus, joka osoittaa, että minulla olisi jotain potentiaaliakin. Tietysti se ylempi korkeakoulututkinto on se tärkeämpi, mutta ihan opettavainen taival oli tuohon kandiinkin.-

Valmistun kandiksi toivottavasti kesään mennessä tai viimeistään sitten syksyllä ja voi jessus että on kestänyt! Kuusi vuotta sitten pääsin yliopistolle ja tässä on ollut kaikenlaista (toista tutkintoa sekä ennen kaikkea työelämää), ja on kyllä aika moneen otteeseen näyttänyt että ei tästä mitään tule. Kerran olen opinnot keskeyttänytkin. 

Perheessäni kaikilla on yliopistotutkinto, ja kaikki ystäväni ovat korkeakouluissa. Työskentelen yhteisössä johon käytännössä vaaditaan maisterinpaperit (joita minultakin siis odotellaan). Eli lähipiirissäni kukaan ei oikein kiinnostu puolivalmiista tutkinnostani.

Mutta totta hemmetissä minä aion juhlia kun kandiksi pääsen! Juhlinhan joulua, syntymäpäivää, pääsiäistä, juhannusta ja muitakin juhlia, joiden eteen en ole tehnyt tikkua ristiin. En ehkä pidä sukujuhlia mutta kavereiden kesken lähden ulos, avaan skumppapullon ja ostan ehkä jonkun pienen korun muistoksi itselleni tästäkin merkkipaalusta. Omasta mielestäni kyse on kuitenkin isommasta jutusta kuin jotkut ylppärit joita tädit ja sedät maalaiskunnista asti tulivat juhlimaan. 

"todistukset jaetaan Senatin torin laidalla olevassa talossa. Kyllä se jostain netistä tuo paikka löytyi."

Niin, siis yliopiston päärakennuksella. Jösses mitä yleissivistystä. ;)

En juhlinut. En päässyt edes hakemaan todistusta, kun oli just läsnäolopakollinenluento samaan aikaa... Hain sitten myöhemmin toimistosta. Helsinki, humanistinen tiedekunta.

Nostan tätä vanhaa ketjua, mutta kysymys siis on sama. Millainen mahtaa käytäntö nykyään olla? Itseäni kiinnostaa lähinnä, että oletteko järjestäneet esim. lähisuvun kanssa pientä juhlatilaisuutta kandin kunniaksi? Tytär saa kesään mennessä kandin opinnot valmiiksi ja tekisi kyllä mieli järjestää pienet juhlat. Ensinnäkin haluaisin juhlistaa tyttären kovan työn tulosta. Toiseksi haluaisin koota lähisukua pienen juhlan merkeissä, kun koronan vuoksi tapaamiset ovat olleet vähissä. Kolmanneksi haluaisin nyt järjestää juhlat, kun valitettavasti voi olla että isovanhemmat eivät maisteriksi valmistumista tule näkemään.

Toki kaikki tehdään koronan ehdoilla, mutta ajatuksena ja toiveena on, että kesällä uskaltaisi jo pienellä porukalla kokoontua. Mitään rahankeruujuhlaa ei ole tarkoitus järjestää, vaan ilmoitamme suoraan, että esim. kukka riittää.

Ei. Toisaalta en juhlinut edes DI:ksi valmistumista, paitsi kilistelemällä yhdet onnittelumaljat lapsuuden perheen ja puolison kanssa.

Sukujuhlat juhlittiin lähinnä yo-juhlien muodossa.

En kokenut siinä mitään juhlittavaa, tuohan vastaa vain jotain AMK tutkintoa.

En juhlinut edes ekaa maisteritason tutkintoa. Sitten kun toinen maisteritason tutkinto oli valmis ostin itselleni pienen lahjan ja skumppapullon.

t. DI/KTM

Se vähän riipppuu ottaako sen tutkinnon ulos

Mä lopetin kandiin (koska olin jo töissä, olin opiskellut työn ohessa ja ihan huvin vuoksi) ja se oli mulle iso juttu, olin publiikissa jossa jaettiin todistukset ja ruusut ja koko perhe juhli, pidettiin puoliskon kanssa pitkä veiikonloppuloma. Olin puurtanut kaiken vapaa-aikani kirjatenttien parissa.

On hyvä juhlia asioita.

Työpaikalla en viitsinyt korostaa osaamistani mutta jouduin ottamaan vapaata publiikin takia ja sen takia sitten nekin jihöivat saavutistani.

Jos jatkaa maisteriksi niin voi jättää juhlimattakin.

En juhlinut. Mulla meni niin kauan ottaa ne paperit ulos että itseänikin hävetti :D Maisteriksi valmistumista aion juhlistaa kahvittelulla läheisten ihmisten kanssa, mikäli valmistun niin nopeasti kuin olen suunnitellut.

Tytär toki jatkaa maisteriksi. Itse olen valmistunut aikana, jolloin tuota välitutkintoa ei oikeastaan käytännössä edes ollut, tai ainakin hyvin harva jätti opinnot siihen vaiheeseen. Muistaakseni meni niin, että ylempi korkeakoulututkinto itse asiassa oli nimeltään filosofian, yhteiskuntatieteen tms. kandidaatti ja maisterin arvo piti ostaa. Taisin olla ensimmäinen meidän tiedekunnassa, joka valmistui maisteriksi. Mutta käytännössä taisi olla vain lastentarhanopettajat, jotka suorittivat vain alemman tutkinnon.

En kyllä muistaakseni itsekään juhlinut maisterin papereita mitenkään, mutta hienona muistona on anopilta saatu onnittelusähke, joka tuntui todella juhlavalta. Varmaan ensimmäinen ja viimeinen saamani sähke.

Itselläni pointtina juhlien järjestämiselle olisi läheisten kokoaminen yhteen ja tosiaan ajatuksena tuokin, että mummi ja pappa eivät välttämättä muutaman vuoden päästä ole enää juhlimassa.