Miksi ostatte lapsillenne Nintendoja tms peleja?

myös liikuntapelejä, laulupelejä yms. Meillä on Wii ja PS3, joita pelaavat vaihtelevasti kaikki perheenjäsenet.

meillä oli Commodore64, jota veljeni pelasi (minäkin joskus harvoin). Samanlainen masiina oli miehelläni, ja hän muistelee pelanneensa kakarana yökaudet karatepeliä. Ihan normaaleja olivat molemmat lapsina ja normaaleja aikuisiakin heistä tuli.



Meillä ei ole lapsia, enkä ole itse kauhean innostunut ajatuksesta, että tulevalle lapsellemme pitäisi ostaa kaiken maailman pelikonsoleita ja muita semmoisia värkkejä. Ei miehenikään, hän ei ole myöskään aikuisiällä innostunut tietokonepeleistä. Mutta sitten toisaalta tulee mieleen, että jos lasta kiinnostaa pelaaminen, niin mikä siinä on niin kauheaa? On munkin monet ikätoverit hakanneet kuusnepaa, mutta ei heistä kuitenkaan sukeutunut mitään selkärangattomia olmeja, vaan olivat ihan tavallisia lapsia, jotka leikkivät ulkona ja sisällä kaikenlaisia leikkejä.

myös liikuntapelejä, laulupelejä yms. Meillä on Wii ja PS3, joita pelaavat vaihtelevasti kaikki perheenjäsenet.

mitka on sellaisia peleja, ihan nimelta, jotka ovat tuolla tavalla "kehittavia"? Nimittain itse en ole tormannyt viela yhteenkaan (myonnan etten ole hirveasti etsinytkaan) missa olisi jotain mita ei olisi kivempi tehda IRL, ilman pelia.

AP

meillä oli Commodore64, jota veljeni pelasi (minäkin joskus harvoin). Samanlainen masiina oli miehelläni, ja hän muistelee pelanneensa kakarana yökaudet karatepeliä. Ihan normaaleja olivat molemmat lapsina ja normaaleja aikuisiakin heistä tuli. Meillä ei ole lapsia, enkä ole itse kauhean innostunut ajatuksesta, että tulevalle lapsellemme pitäisi ostaa kaiken maailman pelikonsoleita ja muita semmoisia värkkejä. Ei miehenikään, hän ei ole myöskään aikuisiällä innostunut tietokonepeleistä. Mutta sitten toisaalta tulee mieleen, että jos lasta kiinnostaa pelaaminen, niin mikä siinä on niin kauheaa? On munkin monet ikätoverit hakanneet kuusnepaa, mutta ei heistä kuitenkaan sukeutunut mitään selkärangattomia olmeja, vaan olivat ihan tavallisia lapsia, jotka leikkivät ulkona ja sisällä kaikenlaisia leikkejä.

ma en oikeastaan edes ajattele noin, mietin ennemmin niita _positiivisia_ motivaatioita, en itsekaan usko etta pelaaminen on valttamatta jotenkin "kohtalokasta", mutten vaan oikein tajua miksi sita tehdaan...

AP

kotona koko perheen kanssa, kuin lähteä rinteeseen hyppimään! :) Wiillä on kivoja liikunnallisia pelejä, mutta toki myös muitakin.

myös liikuntapelejä, laulupelejä yms. Meillä on Wii ja PS3, joita pelaavat vaihtelevasti kaikki perheenjäsenet.

mitka on sellaisia peleja, ihan nimelta, jotka ovat tuolla tavalla "kehittavia"? Nimittain itse en ole tormannyt viela yhteenkaan (myonnan etten ole hirveasti etsinytkaan) missa olisi jotain mita ei olisi kivempi tehda IRL, ilman pelia.

AP

niin mukava, että toteutan lasten toiveita ja ostan jonkun pelin, jota tahtovat, jos sen siedettäväksi totean.

meillä oli Commodore64, jota veljeni pelasi (minäkin joskus harvoin). Samanlainen masiina oli miehelläni, ja hän muistelee pelanneensa kakarana yökaudet karatepeliä. Ihan normaaleja olivat molemmat lapsina ja normaaleja aikuisiakin heistä tuli. Meillä ei ole lapsia, enkä ole itse kauhean innostunut ajatuksesta, että tulevalle lapsellemme pitäisi ostaa kaiken maailman pelikonsoleita ja muita semmoisia värkkejä. Ei miehenikään, hän ei ole myöskään aikuisiällä innostunut tietokonepeleistä. Mutta sitten toisaalta tulee mieleen, että jos lasta kiinnostaa pelaaminen, niin mikä siinä on niin kauheaa? On munkin monet ikätoverit hakanneet kuusnepaa, mutta ei heistä kuitenkaan sukeutunut mitään selkärangattomia olmeja, vaan olivat ihan tavallisia lapsia, jotka leikkivät ulkona ja sisällä kaikenlaisia leikkejä.

ma en oikeastaan edes ajattele noin, mietin ennemmin niita _positiivisia_ motivaatioita, en itsekaan usko etta pelaaminen on valttamatta jotenkin "kohtalokasta", mutten vaan oikein tajua miksi sita tehdaan...

AP

Peleissä on oma maailmansa, jänniä seikkailuja ja taitojen kehittämistä. Pelaavathan ihmiset lautapelejäkin, ja esim. roolipelejä (meillä on tuolla alakerrassa sellainen juuri käynnissä), mutta ei niitä samalla tavalla pidetä rappeuttavina kuin tietokone- tai konsolipelejä.

pyörä piti ostaa kun kavereillakin oli, uimahallissa käydään kun kaveritkin käy ja kivaa on, pelikonsoli ostettiin kun kavereillakin on ja sitä on kiva pelata.



Minä en oikein tajua ap:n kysymystä.

Sing Staria ja Little Big Planet 2:a, Lego-pelejä, ja Wiin Super Marioa Galaxyä ja keilailu- ja golf-pelejä.



Tietenkin pelaaminen on "vain" pelaamista, ei sen mielestäni olekaan tarkoitus korvata esim. liikuntaharrastuksia tai laulamista.



2

meillä oli Commodore64, jota veljeni pelasi (minäkin joskus harvoin). Samanlainen masiina oli miehelläni, ja hän muistelee pelanneensa kakarana yökaudet karatepeliä. Ihan normaaleja olivat molemmat lapsina ja normaaleja aikuisiakin heistä tuli. Meillä ei ole lapsia, enkä ole itse kauhean innostunut ajatuksesta, että tulevalle lapsellemme pitäisi ostaa kaiken maailman pelikonsoleita ja muita semmoisia värkkejä. Ei miehenikään, hän ei ole myöskään aikuisiällä innostunut tietokonepeleistä. Mutta sitten toisaalta tulee mieleen, että jos lasta kiinnostaa pelaaminen, niin mikä siinä on niin kauheaa? On munkin monet ikätoverit hakanneet kuusnepaa, mutta ei heistä kuitenkaan sukeutunut mitään selkärangattomia olmeja, vaan olivat ihan tavallisia lapsia, jotka leikkivät ulkona ja sisällä kaikenlaisia leikkejä.

ma en oikeastaan edes ajattele noin, mietin ennemmin niita _positiivisia_ motivaatioita, en itsekaan usko etta pelaaminen on valttamatta jotenkin "kohtalokasta", mutten vaan oikein tajua miksi sita tehdaan... AP

Peleissä on oma maailmansa, jänniä seikkailuja ja taitojen kehittämistä. Pelaavathan ihmiset lautapelejäkin, ja esim. roolipelejä (meillä on tuolla alakerrassa sellainen juuri käynnissä), mutta ei niitä samalla tavalla pidetä rappeuttavina kuin tietokone- tai konsolipelejä.

taytyy myontaa etta ap on taysin valinpitamaton myos liki kaikkia lautapeleja kohtaan, saati sitten roolipeleja... ;-) Ehka vika onkin siis minussa, en vaan tajua "pelaamista" yleensa... Enka siis pida sita niinkaan rappeuttavana vaan vaan kuolettavan tylsana...

AP

esim. sadepäivänä kun hakataan nyrkkeilysärkkiä, pelataan tennistä, lasketellaan, pyöritetään hulavannetta, tasapainoillaan tai mitä kaikkea muuta niillä saakaan tehtyä, on lapset hiestä märkiä ja energia purettu.



voisihan sitä mennä vesilammikoihinkin pomppimaan, mutta siitä kun eivät tunnu tykkäävän.

Eskarin aloittavalla tytölläni (yksi kolmesta lapsesta) todettiin ongelmia kolmiulotteisessa hahmottamisessa, silmä-käsikoordinaatiossa jne.. Toimintaterapeutin kanssa tuli puhetta, että joistakin koordinaatiota vaativista peleistä (esim. Wii:n liikuntapelit) voisi olla "kuntoutuksessa" hyötyä. Itse asiassa toimintaterapeutti sanoi, että hän on harkinnut ko. pelin hankkimista terapiakäyttöön!



Muutenkin peleissä on elementtejä, joita tulee vastaan nykyisessä tietoyhteiskunnassa. Meillä ei ole toistaiseksi ollut edes televisiota, mutta nyt hankimme, jotta lapsi pääsee "treenaamaan" Wiillä.



Nimim. Enää ei käpylehmillä pärjää, vaikka tärkeitä nekin ovat

aivot ja mieli tarvii ihan lepoakin :-)

pelataan yhdessä teinin kanssa wii zumbaa..se saa mun laiskan teinitytönkin liikkeelle=)

Eskarin aloittavalla tytölläni (yksi kolmesta lapsesta) todettiin ongelmia kolmiulotteisessa hahmottamisessa, silmä-käsikoordinaatiossa jne.. Toimintaterapeutin kanssa tuli puhetta, että joistakin koordinaatiota vaativista peleistä (esim. Wii:n liikuntapelit) voisi olla "kuntoutuksessa" hyötyä. Itse asiassa toimintaterapeutti sanoi, että hän on harkinnut ko. pelin hankkimista terapiakäyttöön! Muutenkin peleissä on elementtejä, joita tulee vastaan nykyisessä tietoyhteiskunnassa. Meillä ei ole toistaiseksi ollut edes televisiota, mutta nyt hankimme, jotta lapsi pääsee "treenaamaan" Wiillä. Nimim. Enää ei käpylehmillä pärjää, vaikka tärkeitä nekin ovat

selvennykseksi sanottakoon etta ap:n lapset kylla kayttavat tietokonetta esim. kirjoittamiseen, netista musiikin katseluun tms. eli mikaan kapylehmatyyppi en ole minakaan. ;-) Pelaaminen silti menee yli ymmarryksen, mutta kuten sanottu, ongelma saattaa olla siina ettei ap:ta kiinnosta minkaan lajin pelaaminen, oli se sitten sahkoistetty tai ei.

Ja silloin ilmeisesti tarvitsee kehittyä, jos asiantuntijat sanovat olevan jäljessä ikäryhmästä. Peli on julmaa ja kelkasta ei auta pudota alkumetreillä.

aivot ja mieli tarvii ihan lepoakin :-)

olen ajatellut etta se on ennemmin hermostuttavaa. Muistelen 80-90 lukua jolloin itsekin kokeilin Tetrista (joo, nain kalkkis olen ;-)) ja ne kuviot tuli uniinkin. Minulle siis kaikkea muuta kuin lepoa, ehka muillekin?

pelattiin sitä tuntitolkulla lapsina!

Wii ostettiin kerran joululahjaksi ihan omasta halustamme ja pelataan siinä aina välillä Resortia, eli eri urheilulajeja, siinä saa kyllä hien pintaan ihan aikuinenkin. En mä nyt mitenkään väitä että Wiin keilailu jotenkin päihittäisi keilahallissa keilailun, jota sitäkin tehdään, mutta ihan kivaa ex-temporetekemistä. Aika vähällä käytössä Wii totta puhuen on, tuo Resort on oikeastaan ainoa jota pelaavat.



Sitten meillä on Nintendon sellainen käsipelikonsoli, joka on mun mielestä älyttömän hyvä esim. autoreissuilla. Meillä on kaksi urheilevaa lasta ja kisamatkoilla ja leireillä se on ihan hyvää ajanvietettä. Esim. viime viikolla toisen luisteluleirillä saattoi olla 5 erilaista harkkaa päivässä ja välissä esim. 2 h tauko. Nintendoa 90 % penskoista näytti tauolla hakkaavan. Urheilla ei jaksanut. Välillä lukivat kirjoja ja välillä piirtelivät esim. TopModel kuvia.



Ja pelit ollaan ostettu ihan motiivina lasten ilo.

Viihdettä. Kivaa tekemistä. Kyllä meillä yksi aikuinenkin pelaa. Miksi kaiken aina pitäisi olla kehittävää? Teetkö itse vain kehittäviä asioita aina ja koko ajan?