Lue keskustelun säännöt.
Tunnustan: meillä on huonokäytöksinen lapsi
06.08.2011 |
En ole varma, mitä teen väärin, sillä kotona on suht kiltisti (mitä nyt tekee pahojaan selän takana, rikkoo tavaroita ja kirjoja eikä näytä pahemmin välittävän) ja joutuu kyllä aiheesta heti jäähylle. On rajat, on selitetty asiat ikätasoisesti (poika on 4). En ymmärrä.
Kylässä levoton, mutta peruskiltti poika pärjää muiden lasten kanssa tyydyttävästi. Osaa olla etenkin pienten kanssa nätisti, tulkitsee kuitenkin tilanteet usein väärin ja joutuu kiusatuksi isompien toimesta. Päiväkodissa puree ja lyö muita, yrittää pomottaa ja uhittelee naama rumassa irveessä. Lapsi on jo niin huonossa maineessa, että vaikka onkin pienryhmässä, kiusaamista esiintyy silti...olen puhunut pojalle että sitä saa mitä tilaa, mutta eipä tunnu välittävän. Aiemmin itki sitä kun kukaan ei leiki kanssaan, nykyään pahastuu ja mutristaa naamansa kiukkuisena.
En voi viedä poikaa kahvilaan, ravintolaan tai minnekään, missä on vaarana joutua muiden ihmisten sekaan. Viimeksi otin riskin ja hain mukaan muutaman munkkipossun kahvilasta ja poika onnistui suuttumaan ystävälliselle kassalle sen kahden minuutin aikana- kassa kun erehtyi kysymään pojalta että syökö hän munkkipossunsa heti vaiko kotona ja poika pisti kädet lanteilleen, otti vihaisen ilmeen ja huusi takaisin "MINÄHÄN EN SYÖ YHTÄÄN MITÄÄN!!". Tämän jälkeen käänsi selkänsä. Olisin voinut kuolla häpeästä...tietenkin lähdimme pois ja toruin poikaa + ihmettelin että mikä häntä harmitti noin, kun piti kivalle kassalle huutaa rumasti. Poika tokaisi hiljaa "ei mikään".
Tuo temppu toistuu ihan joka kerta. Joo, 4-vuotias on uhmassa, mutta onko tuo enää sitä? Poikaa kuvataan päiväkodissa "omaehtoiseksi" eivätkä oikein saa kuria häneen, antavat erivapauksia mielestäni liikaa. Sitten valittavat minulle tietenkin kaikesta...ja hokevat, miten toimivat tietyissä tilanteissa. Minä en näillä tiedoilla tee yhtään mitään, sillä olen niitä kohta jo vuoden kuunnellut ja käyttänyt itsekin kotona...olo alkaa olla toivoton.
Päiväkoti on sitä mieltä, että meillä ollaan liian tiukkoja. Minusta päiväkodissa lepsuillaan ja pahennetaan ongelmaa. Kotona ei todellakaan karjuta kuin vähäpäiset (mitä poika tekee), siksi en ymmärrä mistä poika tuon käytösmallin on saanut. En koskaan mustamaalaa päiväkotia tai heidän tapojaan, tiedän miten tuhoisaa se on.
Otan vastaan neuvoja tilanteeseen, kauhistelua saan muiltakin. Kiitos.
Kommentit (75)
Mielestäni tänään päivä sujui hyvin, olimme paljon kotosalla ja poika sai päättää useammasta jutusta. Juttelimme, luimme, halailimme, katsoimme Muumeja. Vaan mitä löysinkään, kun menin käymään huoneessa...
Kirjoja vähän revitty ja muutama "kielletty"(= vain aikuisen läsnäollessa luettava) kirja lojui lattialla, vaikka viimeksi päivällä muistutin, ettei niitä oteta ilman lupaa. Pari lelua (ei mitään krääsää) särkynyt. Sängynlaitaa purtu, aiemmin potki seinää. Palapelin laatikko revitty rikki.
En oikeasti tiedä, miksi poika tekee tämmöistä mutta minua itkettää. Koko ajan pitäisi olla silmät selässä, hyvin mennyt päivä ei ole mikään tae sille että häiriökäytöstä olisi vähemmän. Tekee salaa pahojaan, ei mitenkään hae sillä mielestäni huomiota- häneen vaan ei voi luottaa ollenkaan...
Yritti valehdella yhdestä jutusta ja raivostui, kun jäi valheesta kiinni isänsä puututtua peliin. Olen todella huolissani, en ymmärrä miksi tämä on niin usein tämmöistä...päivisin sitä kuvittelee asioiden olevan suht ok mutta ilta kertoo totuuden: ei todellakaan.
Ap
Ps. En sure tässä nyt jokaista rikkimennyttä lelua, mutta eikö herranjestas 4-vuotiaan PITÄISI osata jo vähän pitää huolta tavaroistaan?? Vanhemmat näytämme esimerkkiä tässä ja opetamme oikeat tavat pidellä esim. kirjaa, levyä...ei auta.
Tutkimuksiin pääsyä. Veikkaan edelleen jotain autisminkirjon ongelmaa pojallanne.
Ja sellaisten lasten kanssa ollaan tarvittaessa silmät selässäkin 24 tuntia vuorokaudessa.
Onneksi on terapioita ja muita apukeinoja ja tilanne yleensä paranee, kun saa apua ja oikeita toimintamalleja.
Ja koita nyt muistaa , että lapsesi on vasta 4-vuotias, hurjan pieni. Antakaa aikaa lapselle ja olkaa läsnä oikeasti, älkääkä vaatiko koululaisen tapoja
t: kahden as-lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on terapioita ja muita apukeinoja ja tilanne yleensä paranee, kun saa apua ja oikeita toimintamalleja.
Että tilanne myös paranee ihan vain ajan kanssa. Älä syyllisty, koita jaksaa.
Meillä haliminen ja muu "liika läheisyys" aiheuttaa muuten jostain syystä vastareaktioita rikkomisen jne. muodossa. Oletko huomannut, että liittyy tällaiseen? Hakeutuuko poika itse "lähikontaktiin", vai "pakkohalataanko"? Onko vaivautunut? Koittakaa lukea pojan mielialoja ja antaa tarvittaessa tilaa.
Ap linjoilla.
Olemme saamassa ensimmäisen ajan SI-häiriön tutkimuksiin. Sain nukuttua kunnolla ja olo on paljon parempi, uskon että jaksan taas hetken :).
Tuosta salaatista: periaatteessa en kannata ruokatemppuilua minäkään, mutta ikävä tosiasia on se, että jossen vaadi syömään jotain niin poika jättää kys. ruoan koskematta. Hän ei siis "hoksaa" itse ottaa vaikkapa sitä salaattia ja usein näykkii ruoasta vain lihat.
Päiväkodissa leikkivät jo ravintolaa ja syöttävät vatsan täyteen makeaa välipalaa, kun poika ei söisi lounasta vapaaehtoisesti ollenkaan- olen sanonut jo keväällä että vain yksi annos välipalalla, mutta nähtävästi ovat unohtaneet.
Juttelin erään poikaani tutkineen tahon kanssa ja tämä henkilö sanoi, että lapsessa on hänen mielestään paljon sellaista, mikä viittaisi johonkin häiriöön. Ei tahtonut alkaa veikkailemaan suoraan, mutta puhui autismin kirjoon kuuluvista jutuista sekä tuosta SI-häiriöstä. Sekin on kuulemma mahdollista, että on molemmat.
Vielä kerran iso kiitos kaikille keskustelijoille!
ap
Poika hakeutuu itse halittavaksi, väkisin halimista tms. ei siedä ollenkaan vaan alkaa ähkimään ja rimpuilee pois. Aika usein siis hänen ehdoillaan mennään hellyyden osoittamisessa.
ap
ap:n vuoksi kehotan, että viette yksityiselle vielä tutkimuksiin. Kirjoita päiväkirjaa muutama viikko arjestanne, jotta muistat varmasti. Älä vähättele ongelmia, vaan lähinnä korosta niitä, sillä muutoin voit olla varma ettei kukaan ota lapsenne käytöshäiriöitä (mitä ne nyt ikinä ovatkaan, voimakastahtoisuutta, aspergeria tai mitä tahansa) tosissaan.
Ap vaikutat väsyneeltä. Oikea diagnoosi auttaa antamaan teille oikeat työkalut selvitä arjessa ja tukea lasta kasvamaan ja kehittymään. Diagnoosin avulla voitte tarvittaessa myös saada esim. kotiin lastenhoitoapua ilmaiseksi kunnasta riippuen.
Ystäväni lievästi autistisen lapsen kanssa eloa seuranneena voin vain todeta, että eivät ne neuvolassa osanneet auttaa. Vertaistuki oli paras ja ratkaiseva apu, sen kautta ovat löytäneet sitten hyviä ammattiauttajia ja saaneet hyviä vinkkejä arjen helpottamiseen.
En nyt todellakaan sano, että ap:n lapsella on jotain tavallisuudesta poikkeavaa sillä minulla ei ole siihen tarvittavaa kokemusta eikä tietoja mutta vaikuttaa siltä, että ihan kaikki ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali suuttumus on hyvä konsti, jos lapsi suuttumuksen suuttumukseksi tunnistaa. On lapsia, jotka tunnistavat toisten ihmisten tunteita tavallista huonommin. Muistan harrastuksestani eräänkin erityislapsen, joka siinä vaiheessa kun muut lapset jo tärisivät kauhusta, härnäsi minua reagoimaan yhä voimakkaammin ja ilmiselvästi nautti, kun sai näin hauskan reaktion. Enkä minä onneton, tuolloin vielä lapsettomana, ollenkaan tajunnut, miten oikein palkitsin toisen temppuilun.
Omalle erityiselleni osaankin sitten sanoa, kuinka minulle tulee paha/hyvä mieli, kun.... Se toimii paljon paremmin kuin suuttumus.
Sellainen lapsi millaiset vanhemmat?
Ei ole itsestäänselvyys, että kaikki "kusipäät" soveltuuvat
lapsitehtailuun.
Missä on lapsesi miehen malli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko vaikutamme kusipäiltä?
Miehen mallia saa isältään (eli mieheltäni), mitäköhän mallia nyt tarkoitit edes..? Mieheni on osallistuva, lempeä isä. Pitää kuria, vie puistoon jne. mitä nyt tavallisetkin isät.
ihmettelevä ap
nimessä ei kannata jäädä kotiin ja pelätä tilanteita..lapsi vaistoaa ja käyttäytyyy entistä huonommin.Minä oon se äiti joka rahaa karjuvan muksun puistosta pois,tai kiipeän hesessä leikkipaikkaan hakemaan jumittuneen lapsen.Kaupassa jos huutaa huutakoot,kun liikkuu paljon näkee ettei ne muittenkaan lapset aina enkeleitä ole=)
4:n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peliä laittaessa kuntoon kävikin sitten ilmi, että poika oli jossain vaiheessa taittanut laudan keskeltä rikki. Minulta paloi käämi vihdoinkin ja huusin pojalle kunnolla, alkoi raivostuttamaan kun uusi (ja aika hintava) peli meni rikki + viime aikojen rikkomiset, huono käytös jne....miksi tuo lapsi rikkoo kaiken..?
Olen väsynyt, itkettää. Tänään oli päivähoitoa ja hoitajat kireinä kuin viulun kielet iltapäivästä. Poika oli rähissyt uusille lapsille niin että nämä alkoivat itkemään jne. :(
ap
heti ollaan sysäämässä "ammattilaisten luo kuulemaan diagnooseja". Olen samaa mieltä kuin joku aiemminkin jo esitti eli jos vain voit pitäydy kotona ainakin vuosi pojan kanssa. Ilmoita hänet harrastuksiin esim. uinti, judo, yleisurheilu (kesällä), kenties jääkiekko, jalkapallo, suunnistus, partio. Tai jos musiikillista intressiä niin jonkin soittimen soittotunnille. Teetä ja anna tehtäviä joita voi ratkoa (tuon ikäisille vihkoja ja tehtäväkirjoja on myynnissä vaikka kuinka paljon).
Pidä kova ja ehdoton kuri päällä. Vaadi hyviä käytötapoja ja sääntöjen noudattamista ehdottomasti. Osallistuta myös kotihommiin (siivous ulkona ja sisällä, pyykin lajittelu, omien lelujen järjestely jne.) Pysy tiukkana vaikka kuinka yhmaisi ja raivoaisi. Ja ymmärrä, että lopputulos oln, kuten sen ikäiseltä voi odottaa.
Väitän, että tällaisen "kuurin" jälkeen, yhditettynä terveelliseen ruokailuun ja rytmiin alkaa tulosta syntymään. On todella raskasta vanhemmalle, mutta palkitsee ajanmyötä kun huomaat tuloksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta meidän poikaa ei voi viedä mihinkään, missä pitäisi totella vieraan antamia ohjeita ja vieläpä olla satuttamatta kavereita. Päiväkodissa kokeillut aistiradat jne. eivät hyödytä, koska poika juoksee ne läpi puolessa minuutissa eikä tajua, mistä niissä onkaan kyse. Olen yrittänyt saada pojan mukaan esim. liikuntalaitteisiin puistossa itsekin, mutta ahdistuu siitä ja haluaa pois heti. Häntä ei voi missään nimessä jättää vahtimatta.
Poika tekee kotitöinä oman huoneensa siivoamisen, kattaa satunnaisesti pöydän ja ottaa osaa ruoanlaittoon, roskien viemiseen jne. Tykkää tehtäväkirjoista, värittelee ja piirtelee niitä muttei aina ymmärrä miten joku helppokin juttu tehdään. Esim. pisteestä toiseen viivan vetäminen on ylivoimaista- hahmotushäiriö..?
Olen ollut johdonmukainen, mieheni samoin. Tuntuu pahalta lapsen käytös mutta vielä enemmän harmittaa hänen puolestaan, kun tekee tuhmiaan ja sitten hänelle suututaan. Olemme tiukkoja vanhempia ja poika vietti tänäänkin jäähyllä 4 minuuttia kun alkoi huutamaan ettei tahdo salaattia lautaselleen + kieltäytyi ottamasta sitä. Tämän jälkeen söi mukisematta.
Äsken tuli taas sängystään pois, mies kantoi hänet takaisin. Ehkä minä en vaan sovi äidiksi..? Osaisikohan joku muu kasvattaa tuon lapsen paremmin...
väsynyt ap
Viisitoista vuotta on vierinyt. Mitähän AP:lle ja kauhukakaralle mahtaa kuulua nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annatko lapselle riittävästi positiivista huomiota? Pyytämättäkin, ettei tarvitse kerjätä sitä seläntakana pahoja tekemällä. Ota lapsi mukaan kotitöihin vaikka ja teette yhdessä asioita.
Mielestäni tänään päivä sujui hyvin, olimme paljon kotosalla ja poika sai päättää useammasta jutusta. Juttelimme, luimme, halailimme, katsoimme Muumeja. Vaan mitä löysinkään, kun menin käymään huoneessa...
Kirjoja vähän revitty ja muutama "kielletty"(= vain aikuisen läsnäollessa luettava) kirja lojui lattialla, vaikka viimeksi päivällä muistutin, ettei niitä oteta ilman lupaa. Pari lelua (ei mitään krääsää) särkynyt. Sängynlaitaa purtu, aiemmin potki seinää. Palapelin laatikko revitty rikki.
En oikeasti tiedä, miksi poika tekee tämmöistä mutta minua itkettää. Koko ajan pitäisi olla silmät selässä, hyvin mennyt päivä ei ole mikään tae sille että häiriökäytöstä olisi vähemmän. Tekee salaa pahojaan, ei mitenkään hae sillä mielestäni huomiota- häneen vaan ei voi luottaa ollenkaan...
Yritti valehdella yhdestä jutusta ja raivostui, kun jäi valheesta kiinni isänsä puututtua peliin. Olen todella huolissani, en ymmärrä miksi tämä on niin usein tämmöistä...päivisin sitä kuvittelee asioiden olevan suht ok mutta ilta kertoo totuuden: ei todellakaan.
Ap
Ps. En sure tässä nyt jokaista rikkimennyttä lelua, mutta eikö herranjestas 4-vuotiaan PITÄISI osata jo vähän pitää huolta tavaroistaan?? Vanhemmat näytämme esimerkkiä tässä ja opetamme oikeat tavat pidellä esim. kirjaa, levyä...ei auta.