Lue keskustelun säännöt.
Tunnustan: meillä on huonokäytöksinen lapsi
06.08.2011 |
En ole varma, mitä teen väärin, sillä kotona on suht kiltisti (mitä nyt tekee pahojaan selän takana, rikkoo tavaroita ja kirjoja eikä näytä pahemmin välittävän) ja joutuu kyllä aiheesta heti jäähylle. On rajat, on selitetty asiat ikätasoisesti (poika on 4). En ymmärrä.
Kylässä levoton, mutta peruskiltti poika pärjää muiden lasten kanssa tyydyttävästi. Osaa olla etenkin pienten kanssa nätisti, tulkitsee kuitenkin tilanteet usein väärin ja joutuu kiusatuksi isompien toimesta. Päiväkodissa puree ja lyö muita, yrittää pomottaa ja uhittelee naama rumassa irveessä. Lapsi on jo niin huonossa maineessa, että vaikka onkin pienryhmässä, kiusaamista esiintyy silti...olen puhunut pojalle että sitä saa mitä tilaa, mutta eipä tunnu välittävän. Aiemmin itki sitä kun kukaan ei leiki kanssaan, nykyään pahastuu ja mutristaa naamansa kiukkuisena.
En voi viedä poikaa kahvilaan, ravintolaan tai minnekään, missä on vaarana joutua muiden ihmisten sekaan. Viimeksi otin riskin ja hain mukaan muutaman munkkipossun kahvilasta ja poika onnistui suuttumaan ystävälliselle kassalle sen kahden minuutin aikana- kassa kun erehtyi kysymään pojalta että syökö hän munkkipossunsa heti vaiko kotona ja poika pisti kädet lanteilleen, otti vihaisen ilmeen ja huusi takaisin "MINÄHÄN EN SYÖ YHTÄÄN MITÄÄN!!". Tämän jälkeen käänsi selkänsä. Olisin voinut kuolla häpeästä...tietenkin lähdimme pois ja toruin poikaa + ihmettelin että mikä häntä harmitti noin, kun piti kivalle kassalle huutaa rumasti. Poika tokaisi hiljaa "ei mikään".
Tuo temppu toistuu ihan joka kerta. Joo, 4-vuotias on uhmassa, mutta onko tuo enää sitä? Poikaa kuvataan päiväkodissa "omaehtoiseksi" eivätkä oikein saa kuria häneen, antavat erivapauksia mielestäni liikaa. Sitten valittavat minulle tietenkin kaikesta...ja hokevat, miten toimivat tietyissä tilanteissa. Minä en näillä tiedoilla tee yhtään mitään, sillä olen niitä kohta jo vuoden kuunnellut ja käyttänyt itsekin kotona...olo alkaa olla toivoton.
Päiväkoti on sitä mieltä, että meillä ollaan liian tiukkoja. Minusta päiväkodissa lepsuillaan ja pahennetaan ongelmaa. Kotona ei todellakaan karjuta kuin vähäpäiset (mitä poika tekee), siksi en ymmärrä mistä poika tuon käytösmallin on saanut. En koskaan mustamaalaa päiväkotia tai heidän tapojaan, tiedän miten tuhoisaa se on.
Otan vastaan neuvoja tilanteeseen, kauhistelua saan muiltakin. Kiitos.
Kommentit (75)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani ei ihan noin "raivopäinen", mutta mahdoton yhtä lailla. Minä olen itse miettinyt, olenko liian tiukka. Liikaa "Älä!" ja "Katso nyt!" -tyylistä kauhistelua ja poika tuntee itsensä huonoksi ja kierre pahenee...?
En tiedä. Olen yrittänyt kovasti kehuakin ja pitää hyvänä. Jään kanssasi odottamaan neuvoja...
P.S. Minulla myös kaksi muuta lasta, vanhempi tyttö ja nuorempi poika ja heidän kanssaan omat ongelmansa, mutta ei mitään tällaista.
Unohdin mainita, että tutkimuksissa on käyty jo viime vuodesta, mm. psykologilla. Ei diagnoosia, koska poika on ikätasoinen kaikessa, oikeastaan vähän yli. Nyt olemme menossa toimintaterapian alkukartoitukseen, ostopalveluna kaupungin puolesta.
ap
Et usko, miten lohduttavaa on kuulla että muillakin on samaa ongelmaa...
ap
Todennäköisesti paras olisi että jäisit kotiin hänen kanssaan ja kasvattaisit itse ainakin noin vuoden ajan. Laittaisit tiukat rajat ja rikkeistä rangaistukset. Pyhittäisit tähän vuoden. Sen lisäksi kerhoon pari kertaa viikossa ja joku säntillinen harrastus, jossa tiukat säännöt. Ongelma voisi olla siinä että poika on sekaisin koska päivähoidossa löysemmät säännöt (pääsevät helpommalla voimakastahtoisen kanssa antamalla periksi). Lapsi tarvitsee tiukat rajat ja säännöt, jotta ei mene sekaisin. Kertokaa muutkin, tämä oli vain minun ehdotus, ja ehkä mahdoton toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia mitä olen myös miettinyt, että onko pojalla liian vähän aktiviteetteja. Siis sellaisia kunnon rymyämismahdollisuuksia, joissa saa mennä ja rellestää ja käyttää voimiaan ilman että varoitellaan ja kielletään koko ajan.
Meillä on nyt sellainen tilanne, että olen pääasiassa yksin noiden kolmen kanssa keskellä kaupunkia ilman tuttuja, joten menomahdollisuudet ovat olosuhteiden ja omien voimien vuoksi vähissä.
Voisit siis kokeilla viedä poikaa vaikka metsään riehumaan ja toteuttamaan itseään. Ja kehua sitten hirveästi jokaista risukasaa, minkä saa aikaan. Pitäisi itsekin saada aikaiseksi järjestää enemmän tällaista...
Ja ei tuo minun mielestäni nyt karsean epänormaalilta kuulostanut, niin kuin jotkin kauhistelivat. Vaikka tiedän, että on kamalan kuluttavaa ja haastavaa. Kyllä se siitä, viimeistään kun poika kasvaa.
Olitkin antanut lisäinfoa :). Yksi asia, jota kohdallanne mietin jo heti ennen kuin tutkimuksista kerroit, oli että olisiko poika ikäisiään jollain tasolla edellä ja siitä turhautunut. Eli kun aiemmin puhuin fyysisestä turhautumisesta, voi se olla myös henkistä. Koittakaa keksiä jotain haastavaa, mutta ehdottomasti positiivisessa hengessä! Olisiko pojalla jotain ehdotusta?
Tästähän saa itsekin inspiraatiota :). Kiitos aloitusesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ota sieltä oppia. Johdonmukaisuus ja ehdottomuus on kaiken a ja o. Vaatii todella pitkää pinnaa vaativan lapsen vanhemmalta, mutta niin se vaan on tehtävä. Laitat itsesi konemoodiin ja alat ihan tosissaan kasvattamaan sitä lasta.
ota sieltä oppia.
Hitsi, miten tällaisia ongelmia voikaan enää olla, tuleehan telkusta Supernanny! Kaikki on kasvatuksesta kiinni ja kaikkiin lapsiin tehoaa samat keinot. Olikohan kirjoittajalla lapsia... Minulla on neljä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
supernannyn periaatteet toimii. Hyvä muistaa, että yksi niistä on myös ennakoiminen; lapsille kerrotaan etukäteen mitä tapahtuu, miten kuuluu toimi ja mitä tapahtuu, jos ei tottele.
Edelliselle tiedoksi, että surkeimmin käyttäytyvät lapset minun kokemukseni mukaan löytyvät suurista perheistä. Kasvattaminen vie valtavasti aikaa.
Minulla sattuu olemaan kaksi, vaikka sillä ei kyllä pitäisi olla mitään merkitystä.
supernannyn periaatteet toimii. Hyvä muistaa, että yksi niistä on myös ennakoiminen; lapsille kerrotaan etukäteen mitä tapahtuu, miten kuuluu toimi ja mitä tapahtuu, jos ei tottele. Edelliselle tiedoksi, että surkeimmin käyttäytyvät lapset minun kokemukseni mukaan löytyvät suurista perheistä. Kasvattaminen vie valtavasti aikaa. Minulla sattuu olemaan kaksi, vaikka sillä ei kyllä pitäisi olla mitään merkitystä.
Mutta lapset ovat persoonia, toiset suurempia ja hankalampia. Tuo monen lapsen ongelma on siinäkin, että kaikkeen ei voi puuttua, kun pieniä on monta (kädet sidottu). Vaikka kauppaan lähdettäessä kerrataan säännöt ja rangaistukset, yksi ei välitä, koska tietää, etten pääse puuttumaan kaikkeen kahden pienemmän kanssa. Kärsii sitten seuraukset, huvi oli ilmeisesti sen arvoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
surkeimmin käyttäytyvät lapset minun kokemukseni mukaan löytyvät suurista perheistä. Kasvattaminen vie valtavasti aikaa.
Minulla on myös tällaista kokemusta. Tuttavapiirissä on maitotila, jossa 6 lasta. Äiti tekee pitkää päivää tilalla, on töissä joka päivä ja uupumuksen merkkejä on, eikä ihme, ja lapset ovat ihan mahdottomia. Monesti olen itsekseni ihmetellyt, miksi ihmeessä 6 lasta, kun tuskin jaksaa edes työnsä tehdä.
Eikä siis mene sekaisin, jos päiväkodissa ja kotona eri säännöt. Enkä huolestuisi muutenkaan tilanteesta, toisilla vain kestää pitempään oppia oikeita toimintatapoja. 4-vuotiaalla on kuitenkin vielä aikaa kouluun, ja siellä vasta pitäisi olla jollain lailla ihmisiksi, vaikkeivät kaikki pysty vielä koulussakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puoleen ja jutella siellä esim. psykologille tai vastaavalle, joka voi tutkia, onko pojan käytöksen taustalle jotain käytöshäiriötä. On nimittäin lapselle melko kamalaa, jos hänen käytös tulkitaan jokapaikassa huonoksi ja häiritseväksi, mutta ei ymmärretä, että taustalla voi oikeasti olla syy, jolle lapsi ei voi itse mitään. Kun asia annetaan olla, tilanne pahenee. Lapsi ei pärjää lapsiryhmässä, saa kiusaajan maineen ja kierre on valmis. Eli minun neuvoni on, että soitat heti perheneuvolaan ja kerrot tilanteenne. Saatte aivan varmasti apua. Tsemppiä, älä jätä asiaa tähän.
Ap linjoilla taas.
Niin, käymme perheneuvolassa saamassa tukea pojan kasvatukseen. En vaan tiedä mikä minussa tai miehessä on vialla, sillä yhtäkään konkreettista neuvoa emme ole saaneet tämän puolen vuoden aikana ja alamme väsymään samaan "rutiinit, ennakointi"-jauhamiseen. Rutiinit ON, ennakointi ON- siirtymistilanteet ovat pojalla lähes mahdottomia ja etenkin päiväkodissa rupeaa riehumaan (esim. ravistelee päätään rajusti) näissä tai sitten rähisee inhottavasti, kieltäytyy lähtemästä ulos vaikka sinne äsken olisi halunnutkin.
Mietin tuota, että 4-vuotiaan tulisi erottaa paikat toisistaan. Olen samaa mieltä mutta meidän poika ei taida erottaa...jos esim. menee isänsä kanssa bussilla metron sijaan, ahdistuu ja valittaa miehelleni kuinka "äidin kanssa mennään metrolla". Sitten taas minua muistuttaa kuinka "voidaan mennä bussilla, koska isäkin menee". Lapsella ei todellakaan ole sanomisvaltaa näihin asioihin, mutta hyvin usein yrittää päättää ja ns. kävellä aikuisten yli. Tästä tulee joka kerta toruja ja muistutus siitä, että lapset eivät meidän perheessä määrää. Sitten tietenkin loukkaantuu, mutta tähän emme kiinnitä huomiota.
Päiväkodissa on omat tapansa, kotona omat. Niissä on eroavaisuuksia mutta muutosta ei ole tapahtunut kummassakaan paikassa- silti pojan on vaikea ymmärtää että kotona ei tarvitse tehdä jotain asiaa ihan samalla tavalla kuin päiväkodissa ja toisaalta vaatii usein päiväkodilta sellaista, mikä onnistuu vain kotona.
Ei nuku päiväunia, pureskelee sormiaan ja kynsiään. Levoton, tic-oireita. Jää "junnamaan" tiettyihin liikeratoihin ja etenkin väsyneenä hyräilee/päristelee/laulelee ihan koko ajan. Rauhoittelu (hyssyttely, silittely, kuiskaaminen jne.) ei tehoa koskaan, saa aikaan yleensä sen että poika jähmettyy ja puristaa itsensä jännittyneeksi -> virnuilee ja "räjäyttää" energiansa jollain rajulla liikkeellä.
En tiedä, voiko tästä enää juuri tiukemmaksi mennä. Minulle on puhuttu paljon huonon käytöksen kierteestä, mutta mitä tässä muka pitäisi tehdä? Positiivisesta huomiosta on onnessaan, negatiivisesta ei tunnu välittävän. Teoillansa on aina seuraukset, silti helpotkin säännöt (esim. "sängystä ei tulla pois leikkimään illalla") joudutaan toistamaan ihan joka päivä. Tämä on mielestäni huolestuttavaa, mutta ikänsä vuoksi pojan käytös saa aikaan ammattilaisissa väheksymistä.
ap
niin, että käimme yksityislääkärillä, jolta saimme sitten lähetteen suoraan sairaalaan. Kunnallisella oli vain sitä hymistelyä ja odottelua ja "katsotaan"-asennetta.
Olen eksynyt noille sivuille jo yli vuosi sitten, mutta mietin vaan silloin että ehkä liioittelen oireita...
Päiväkodissa veikataan samaa.
ap
ammattiapua! Tosin johan tuota olisi ehdottanut pk.n väkikin, jos ovat ammattilaisia:)