Huntu ja valkoinen puku lapsellisella ja kirkkoon kuulumattomalla

Tässä ketjussa on kyllä raikkaita tuulahduksia viktoriaaniselta ajalta, ihanaa!

tuleekin mieleen polttava kysymys: jos naimaton nainen on käynyt vaunuajelulla miehen kanssa ilman esiliinaa, saako hän käyttää häissä valkoista pukua ja huntua, vai onko hän ns. menettänyt maineensa?

Miksi joku joka ei kuulu kirkkoon haluaa mennä kuitenkin kirkossa naimisiin? Tai liittyy kirkkoon vain siksi aikaa? Halutaan vain ne rusinat pullasta.

Se on teidän päivänne, saat pukeutua juuri miten itse tykkäät :) Varmasti sitten myöhemmin harmittais kovasti, jos olisit tehnyt päinvastoin miten itse ajattelit aluksi.

Tässä ketjussa on kyllä raikkaita tuulahduksia viktoriaaniselta ajalta, ihanaa!

tuleekin mieleen polttava kysymys: jos naimaton nainen on käynyt vaunuajelulla miehen kanssa ilman esiliinaa, saako hän käyttää häissä valkoista pukua ja huntua, vai onko hän ns. menettänyt maineensa?

Häät ovat mielestäni juhlat, joiden on oltava morsiusparin näköiset. Toisaalta ihmettelen silti teidän lapsia saaneiden tarvetta saada isot, perinteiset häät huntuineen, laahuksineen, morsiuskimpun ja sukkanauhan heittoineen, isä saattamassa "alttarille", vaikka kirkkoon ei kuulutakaan.



En siis tarkoita, etteivätkö lapsia saaneet saisi mennä naimisiin ja pitää häät. Ihmettelen vain, miksi niiden on niin selkeästi oltava vanhanaikaisten siirtymäriittien kaltaiset ja perinteikkäät, vaikka on alun perin tehty kaikkea muuta kuin perinteikkäät ratkaisut. Nykyajan nuorista tulee kuva, että on saatava kaikki kiva ja hauska mutta ei sitä tylsää velvollisuutta. Eli napataan ne rusinat pullista. Ei haluta kuulua kirkkoon, kun se on niin tylsää ja epämuodikasta ja konservatiivista mutta halutaan silti kirkollisen vihkimisen kaltainen tilaisuus, jossa noudatetaan kaikkia mahdollisia perinteitä...



MInusta on ihan sopivaa ottaa omiin häihinsä erilaisia vaikutteita ja osia perinteisistäkin häistä. Mutta en ymmärrä sitä, että on saatava ne kaikki. Keskustelu siitä, käykö huntu ja valkoinen puku, on oikeastaan täysin epäoleellista tässä ja enemmänkin pitäisi miettiä niitä häitä kokonaisuutena. Onko teillä "alttari"? Musiikkia tai yhteislaulua? Mitä tuomari puhuu? Saattaako isäsi sinut alttarille ja lapsesi toimivat morsiusneitoina ja sulhaspoikina? Oletko valkoisessa puvussa ja pitkässä hunnussa, ehkä laahuskin mukana? Leikittekö pikkutuhmia leikkejä esim. sukkanauhan heittoa, mutta ovat aika hömelöjä omien lasten seuratessa isän ja äidin puuhastelua vierestä?



Ap, tee omista häistäsi juuri sellaiset juhlat kuin haluat. Mutta muista, että jokaisella meistä on omat mielikuvamme ja mielipiteemme siitä, minkälaiset juhlat pitäisi kunkin parin järjestää. Älä stressaa niistä, jos olet varma, että haluat koko paketin kirkollisen kaavan mukaan, kunhan se uskonnollinen osuus on vain poistettu. Jos omasta mielestäsi juuri tuo tekee päivästäsi täydellisen, sitten teet niin.



Mutta vielä toivoisin, että miettisit vaihtoehtoisia tapoja tehdä päivästäsi täydellinen. Miksi häiden on noudatettava perinteistä kaavaa, kun ette kuitenkaan ole perinteinen pari? Eikö sulhanen voisi odotella esim. kukkasin koristellulla korokkeella ja sinä tulisit jonkin kauniin musiikin saattamana lapset vierelläsi? Tai jotain muuta omaperäistä.



Itse kuulun ev.-lut. kirkkoon ja omat hääni pidettiin kotonamme. Televisiosta tuli alttari ja jalkaraheista ne polvistumisjakkarat. Hääpukuni ei ollut puhtaanvalkoinen vaan kirjailtu ja hopeaan vivahtava. Hunnun sijasta hartioillani oli ihana kirjailtu huivi. Alttarin (TV:n) edessä seisoimme mieheni kanssa yhdessä, ei typeriä saattamisia. En ollut neitsyt, vaikka meillä ei lapsia ollutkaan. Huntua en miellä niinkään neitsyyteen kuin nuoruuteen enkä vain kokenut sitä omakseni, vaikka tarjolla olisi ollut äitini huntu.



Joitain perinteitä rikoimme ja joitain nappasimme omaksemme. Ja varmasti ärsytti jotakuta. Kun itse on varma, että tämä on minun juttuni, niin siitä vaan, äläkä anna minkään estää.

ja semmoiseen ja sen väriseen mekkoon, missä tunnet itsesi kaikkein kauniimmaksi!



En tullut edes koskaan ajatelleeksi, etten saisi laittaa valkoista mekkoa ja vaikka huntuakin, jos mieli tekee. Viikon päästä siis astelen VALKEASSA hääpuvussa alttarille, lapsi varmaan tallustelee edellä tai perässä, missä nyt sattuu olemaankaan sillä hetkellä ja isäkin saattaa.... Tai hetkinen, ollaanpas tarkkoja... veli saattaa, kun isä odottaa siellä alttarin takana morsiusparia vihittäväksi!!!

mitä itse haluat :)

Täällä kyllä lähes kaikilla morsiamilla on aina huntu päässä, vaikka olisi millainen lapsilauma jaloissa pyörimässä.



Minusta on oikeastaan jotenkin ällöä, että vuonna 2011 jotkut vielä ajattelevat, että jotain neitsyyden merkkejä enää olisi edes olemassakaan. : P Mikäs se miehen neitsyyden merkki sitten on? Loistavaa vaan, että moisia naista muinoin halventaneita perinteitä vähän tuuletetaan. Huntu päähän vaan, jos siltä tuntuu!

ettei halua miehen suvun katsovan paheksuvasti, hän varmaankin valitsee pukuunsa jotain muutakin väriä kuin valkoista ja hunnun tilalle jotain muuta jänskää. Mahdollisuuksia on vaikka miten paljon.

Me ei miehen kanssa kuuluta kirkkoon. Pidettiin häät meidän takapihalla.



60 vierasta, mulla valkoinen puku ja huntu, röyhelöineen kaikkineen;), pari lasta meillä mukana pyörimässä...Isä saattoi mut tuomarin eteen, se sitten höpötti tarinansa, oltiin naimisissa ja pidettiin grillijuhlat. Miehen ystävän bändi oli soittamassa vanhoja rock-covereita.



Nappaa siis itsellesi juuri ne "perinteen" ja asiat, jotka häihisi haluat! Se on SUN päivä, ehkä ainoa hääpäivä joka sulla tulee koskaan olemaan, nyt on huono hetkiä miettiä ketään muuta:) Meidänkin häissä oli mun isoäiti, joka on todella uskonnollinen, eikä tykännyt yhtään, mutta ei liikauttanut mua silloin eikä vieläkään. Tai jos liikauttaa, niin lähinnä siihen suntaan, että mun mielestä sillä ei todellakaan ollut pienintäkään oikeutta sanoa mistään meidän hääjutuista pahasti, koska ne häät oli MEIDÄN!



Tsemppiä ja rohkeutta, kuuntelet vain itseäsi:)